Fontin koko A A A
VALIKKO
Raahen kulttuurihistoriallinen museo
Olet tässä: Kesäduunarin kynästä: Ruotsalaiset murresanamme.

Museuumiblogi

25.7.2018 16:29

Kesäduunarin kynästä: Raahelaista svetisismiä.

Ruotsin kieli on jättänyt Raahen murteeseen selkeän jäljen ja tehnyt murteesta aivan erityisen hauskan kuuloisen, onhan Raahe sentään aikoinaan ollut vahvasti kaksikielistä aluetta. Ja ruotsalaiset lainasanat, jos mitkä, lämmittävät ruotsin kieltä opiskelevan museotädin sydäntä! Rustasinpa keväällä kandinkin aiheesta, ja sain siinä samalla toden teolla huomata ruotsalaisten lainasanojen veikeyden ja vaikutuksen murteeseen.

Suurin osa ruotsalaisperäisistä lainasanoista ei ikäisilläni, parikymppisillä raahelaisilla ole enää kovin ahkerassa käytössä, mutta opaskierrosten vetäminen Soveliuksen talon Laivapatruunin kodin museaalisessa ympäristössä herättää vanhemmanpuoleisen sanaston henkiin nuoremmankin suussa ja saa ainakin minut kuulostamaan aivan mummoltani. (Kaikella rakkaudella mummoa kohtaan!)

1890-luvun miljöössä keittiöstä tuleekin kööki (kök), haarukasta kaffeli (gaffel), lautasesta talriikki (tallrik), ovenrivasta hantaaki (handtag), nenäliinasta nästyyki (näsduk) ja mikseipä vaikka kattilastakin kastrulli (kastrull). Saattaapa sitä huomata puhuvansa vaikkapa Soveliuksen huushollista eli taloudesta (hushåll) taikka vaikkapa hienoista kallaaseista eli kutsuista (kalas), joita on talon salissa vietetty. Erityisen monet ruotsalaiset lainasanat liittyvätkin juuri keittiöön ja kodinhoitoon.

Myös ihmisiin, ammatteihin ja sukulaisuussuhteisiin liittyvät sanat ovat yleisiä, ja pulpahtelevat usein pinnalle museotädin pölinöissä: Johan Sovelius oli tietysti palavasti rakastunut kussiiniinsa eli serkkuunsa Catharina Freitagiin (kusin), isossa talossa on kovasti tarvittu teeterskaa eli siivoojaa (städerska) ja Soveliuksen talossa on luonnollisestikin vuosien saatossa ollut monenmoista hyyryläistä eli vuokralaista (hyresgäst).

Ja kun laivapatruunin kodista on kyse, niin laivanvarustuksesta ja merenkäynnistähän on myös kovasti puhetta. Monet lainasanat liittyvätkin juuri merenkulkuun. Pooki flakkaa (båk, flagga), laivaa lossataan eli lastataan (lossa), ja jos oikein huonosti käy, voi myös forliisata eli haaksirikkoutua (förlisa). Hääppöinen kohtalo ei ole ahteriseelarillakaan: hän on tietysti laivasta myöhästynyt merimies (seglare), joka näkee enää vain pois purjehtivan laivan ahterin eli perän (akter).

Välillä on kyllä hämmentyneiden ulkopaikkakuntalaisten ilmeistä joutunut huomaamaan, että täytynee vähän yleiskielistää ulosantia!

Edellämainitun ahteriseelarin lisäksi haluan vielä esitellä muutaman muun aika vekkulin lainasanan:

Mitäs kummaa on kummamaito? No tietysti kuorittua maitoa, josta kerma eli skum on poistettu kauhalla.

Sanastosta löytyy myös useammansorttista isoisää: esimerkiksi oikein hieno rotuvaari ja kenties vähän kurppaisemman kuuloinen lamuvaari. Rotuvaari on tietysti jalkakäytävä (trottoar), ja lamuvaari puolestaan pesukaappi eli lavuaari (lavoar).

Raahen murteesta siis löytyy melkoisia lainasanahelmiä! Haluaisinkin kannustaa raahelaisia vaalimaan näitä sanoja niiden mahdollisesta vanhanaikaisesta kalskahduksesta huolimatta. Murre on iso osa identiteettiä ja kulttuuria, ja myös kaupungin historia ja kulttuuriperintö itsessään säilyvät ja näkyvät murresanastossa. Ja se, jos jokin, on mahtavaa ja vaalimisen arvoista!

Siispä kiillottakaamme pattiinit eli pyhäkengät (bottiner), ontuleeratkaamme hiuksemme kiharoille (ondulera), syökäämme ylpeinä paakelsseja eli leivoksia (bakelse) ja raatatkaamme oikein olan takkaa Raahen murteella ruotsalaisia murresanoja unohtamatta (prata)!

Eihän paakelsseista nyt ainakaan voi koskaan seurata mitään pahaa, vai mitä?

Med vänliga hälsningar,

kesämuseotäti Arvoituksellinen A

P.S. Murresanastosta kiinnostuneita suosittelen lämpimästi tutustumaan Terttu Rusilan kokoamaan, oikein mainioon opukseen nimeltä Raahelainen murresanakirja.