Fontin koko A A A
VALIKKO
Raahen kulttuurihistoriallinen museo

Raahen museo Facebookissa
Raahen museo YouTubessa
Raahen museo Twitterissä
Museuumiblogi
Raahen museo Instagramissa
Meillä käy Museokortti

Pakkahuoneen museo ja Kruununmakasiini ovat avoinna ma-pe 11.00-17.00, la-su 12.00-16.00. Lauantaisin vapaa pääsy.



Olet tässä: Etusivu > Raahessa sävellettiin jo 1600-luvulla

Raahen museo

Raahen museo on Suomen vanhin paikallismuseo. Sen perusti monista kulttuuriharrastuksistaan tunnettu piirilääkäri Carl Robert Ehrström vuonna 1862. Raahen museo on kasvanut vuosikymmenten saatossa ja tällä hetkellä se koostuu seitsemästä eri toimipisteestä. Pakkahuoneen museolla esitellään laajasti purjelaivakauden elämää ja esillä on myös muun muassa harvinaisen laaja kokoelma 1600-luvun kirkkoveistoksia. Raahen vanhimmassa säilyneessä asuinrakennuksessa Soveliuksen talossa sijaitsee upea interiöörimuseo, laivapatruuninkoti 1800-luvulta. Wanha apteekki vuorostaan esittelee Suomen laajimpia farmasia-alan kokonaisuuksia. Ojalan ja Saloisten kotiseutumuseot tutustuttavat kansanelämään ja Olkijoen Rauhanpirtti vie Suomen sodan tunnelmiin. Museoperheen uusin jäsen, Kruununmakasiini esittelee alueen historiaa aina esihistoriasta nykypäivään. Raahen museon luultavasti kuuluisin nähtävyys, maailman vanhin säilynyt sukelluspuku Wanha Herra on tätä nykyä ihmeteltävänä Kruununmakasiinin sukellusosastolla. Tervetuloa!


Museolla tapahtuu

Raahessa sävellettiin jo 1600-luvulla.

Raahen ensimmäinen kirkko saatiin käyttökuntoon 1650-luvulla. Kirkkoon saatiin myös soittopeli, urkupositiivi. Pietari Brahe huolehtivana kaupungin isänä halusi varmistaa, että urut soisivat kaupunkilaisten iloksi ja virkistäisivät heidän jumalanpalvelustaan ja lähetti seurakunnalle soitinta käyttelemään urkurin, herra Zachris Palmin. Palm saapui kaupunkiimme Ruotsista 1670-luvun alussa. Kaupunkilaiset ottivat Palmin avosylin vastaan, hänen vastuulleen annettiin myös lukkarin, kellojenasettajan sekä raatimiehen tehtävät.

Virsiä ei tuohon aikaan säestetty, mutta urkuri improvisoi ainakin johdantoalkusoitot eli preludiot virsiin ja laulettujen säkeistöjen väliin saattoi urkuri lurauttaa nk. urkusäkeistöjä. Urkuri soitti myös päätösmusiikkia jumalanpalveluksen lopuksi.

Kaupungin maistraatti antoi urkureille usein myös maallisia tehtäviä. Kaupunginmusikantti–privilegion myötä musikantit järjestivät yksinoikeudella musiikkiesityksiä kaupungissa maksua vastaan. Saattaapa olla, että Palmilta tilattiin nk. tilapäälauluja erilaisiin tilaisuuksiin. Raahen maistraatin papereissa Palmia luonnehdittiin taitorikkaaksi mestariksi. Zachris Palmia poikineen kutsuttiin esiintymään häihin ja juhliin, toisinaan ihan Ouluun asti. Tästähän ei Oulun urkuri tykännyt, vaan vei asian maistraattiin. Oululaisurkurin mukaan Zachris Palm oli tuottanut hänelle suurta haittaa ja pienentänyt hänen tienestiään.

Suomen musiikinhistorian kannalta Zachris Palm onkin varsin huomionarvoinen mies. Urkuri Zachris Palmin vuonna 1678 säveltämä ”Ilo-laulu” on aivan ensimmäinen säveltäjän nimellä varustettu painettu sävellys Suomessa.

Ilo-laulun taustalla on v. 1672 alkanut nk. Hollannin sota, jossa alkujaan sotivat Ranska ja Hollanti, sota laajeni ja v. 1675 Tanska julisti sodan Ruotsille. Taistelut olivat ankaria ja verisiä. Tammikuussa 1678 ruotsalaiset saavuttivat Pommerissa Rügenin saarella tanskalaisista mahtavan voiton. Ja tuon Rügenin voiton kunniaksi Palm sävelsi Ilo-laulunsa. Voittoa tiedetään juhlitun myös Turussa. No miksi moista voittoa haluttiin ihan Raahessa asti juhlistaa? Täältä meidän alueelta oli satakunta sotilasta Pohjanmaan rykmentissä ja iso osa heistä kuoli kurjissa oloissa Riiassa. Nyt siis muistamme kaikki, että tuohon aikaan olimme Ruotsin alamaisia.

Ilo-laulun nimiölehden mukaan sitä esitettiin soittaen ja laulaen Raahen kirkossa 4.3.1678. Laulussa oli neljä säkeistöä, nuotteja on vain puolikkaalle säkeelle eli sama sävel toistettiin kahdeksan kertaa. Säkeistöjen välillä on kenties kuultu muunnelmallisia välisoittoja, jottei olisi liian yksitoikkoista. Arvellaan, että Palmin aarian solistina olisi ollut joku hyvä-ääninen porvari ja orkesterisoitantaan osallistui muutamia musiikillisesti aktiivisia kaupunkilaisia.

Elämänsä ehtoona Zachris Palm kärsi mielenterveysongelmista. Valitettiin, ettei hän ole aivan tasainen tavoiltaan, Palm laiminlöi raatimiehen tehtävänsä pitkin vuotta. Lopulta sanottiin, että ellei hän hoida raatimiehen tehtävää ja kellonhoitajan tointa, ei hän saisi palkkaakaan. Eipä häntä kyllä kirkossakaan näkynyt eikä kuulunut. Paitsi häirikkönä: eräänä sunnuntaina hän oli jumalanpalveluksessa käskenyt kirkkoherran vaieta kesken saarnan ja solvasi samaan syssyyn niin kirkkoherraa kuin pormestariakin. Porvarit ilmoittivat tuon jälkeen, etteivät enää maksa Palmille lukkarin palkkaa. Pormestari kyllä puolusti Palmia ja urkuri itse vetosi päänsä heikkouteen.

Palm joutui sitten selittämään tekemisiään ja tekemättä jättämisiään kaupungin raadin edessä joulukuussa 1690. Puhuttiin Palmin taitamattomasta ja sopimattomastaelämästä. Urkuri itse vetosi päänsä heikkouteen. Palm tiedettiin virmapäiseksi eli hänellä oli niin kutsutusti ”sommaita orkkaaneja”. Rouvan kertoman mukaan hän käyttäytyi ikään kuin olisi järjiltään: repi rikki vaatteita päältään, löi hajalle ovet ja akkunat, pöydät ja tuolit, sytytti aitan tuleen, tahkosi kirvestä, puukkoa, hiilihankoa tappaakseen vaimonsa, jolloin tämä lapsineen lähti karkuun. Naapuri totesi näin tosiaankin olevan, vaimoparka lapsineen joutui ikkunasta pakenemaan raivopäistä miestään. Lisäksi vaimo valitti, että mies panee kaikki varansa viinaan ja olueen ja tavaransa panttiin. Palm myönsi kaiken, mutta väitti, ettei se tapahdu viina- tai hurjapäisyydestä vaan kun vaimo ja lapset tekevät kiusaa. Sitten haukkui hän vaimoaan ja tytärtään ja meni ihan hulluksi. Lopuksi Palm pyysi, että häntä ruvettaisiin hankkimaan Kruunupyyn sairashuoneelle. Ja sinne Zachris Palm pääsikin maaliskuussa 1691. Urkuri Zachris Palm kuoli mielenvikaisena Kruununpyyn sairashuoneella kesäkuun 20. päivä samana vuonna.

Palmin poika Daniel valitsi myös urkurin uran ja oli virassa täällä Raahessa. Hän toimi isänsä tavoin myös kellonhoitajana ja raatimiehenäkin. Tosin kellonhoitajan hommasta valitettiin, että poika-Palm hoiti sitä huonosti, lopulta Palm siitä irtisanoutuikin. Raatimiehen luottamustoimen hän hoiti moitteettomasti. Danielin uran katkaisi Isoviha. Hän lähti perheineen pakomatkalle valloittajien edestä niin kuin muutkin raahelaiset. Daniel Palm kuoli tuolla pakomatkalla eikä hänen perheensä palannut enää Raaheen.

Museuumitantti ja musiikkinystävä

Jälkimaine:

Tuosta Ilo-Laulusta on kirjoitettu artikkeli johonkin musiikintutkijoitten julkaisuun ja artikkelin kopiot on tämän kirjoittajalla (jossain) tallessa. Artikkelissa on myös nuotit, täytynee suorittaa kaivauksia, jos vaikka joku taitoniekka osaisi loihtia Ilo-Laulun sävelet ilmoille meitäkin ilahduttamaan.