Kummituksia

Entisvanahaan oli Raahesaki kummitustaloja, oikioita pöpöpykninkejä. Ne oli semmosia kauvvan tyhijillään seisseitä pytinkejä, joisa sivukulukijat joskus oli nähäny jotaki liikkuvan.
Yks semmonen oli Rantakavulla aivan raatihuoneen krannisa[1], misä sittemmin asu Bertta Vaanjumi[2] poikineen. Seki oli ollu asumatonna ja ku talon ja rotuvaarin välisä oli semmonen maapenkka, josa kasvo syrreenipensaita akkunain eesä, niin sisälle oli hankala nähä eikä teheny mielikään ainakaan yksin ollesa mennä kurkistelleen.
Olin kerran menosa rantaan ja jouvvun kulukeen siittä sivu ku´ näjin, että yhen akkunan eesä seiso iso lauma lapsia. Ne huuti että tuola sisällä on kummitus. Minäki yritin kurkistaa akkunasta sissään, mutta en nähäny mittään, ku´ sielä huoneesa oli niin pimiä, mahto olla luukut muisa akkunoisa.
Vanahasa Sovion säätiön talosa[3], joka on Myyrperin[4] puiston laijasa, on kans joskus nähty yöllä ku´ rikas vanahapoika Johan Sovelius on kynttilä käjesään kahtonu akkunasta kavun yli Freitagille, josa asu hänen serkkunsa Catharina Freitag, jonka kansa hän olis halunnu mennä naimisiin, mutta siihen aikaan se oli serkuksilta kielletty.
Vaikka ihte kuningas Kustaa IV Aadolfilta anottiin naimaluppaa tämän Raahesa käyvvesä ja vaikka kuningas oli kortteeria just täsä Soveliuksen talosa ja patruuni oli vetässy sinisen verkapakan kavulle ja kartanolle kuninkaan astella ja aterialla tarijottiin dukaattisoppaa[5] jäläkiruuaksi, ei luppaa myönnetty. Siittä pittäin rakastavaiset vielä kuolemansa jäläkiin kahtovat öisin toisiaan akkunasta akkunaan kavun yli. Kuninkaan käynti Raahesa tapahtu vuonna 1802.
Entä sitten Lapaluovosa se talo, josa viimeksi asu opettaja ja kirjailija Verneri Liinamaa. Siinä talosa, joka aikoinaan oli kauniin puiston ympäröimä, pijettiin muunmuasa Antti Wihurin ja Jenny Mäkelinin kihilajaiset tämän vuosisajan alakupuolella.
Sen talon kummituksella on nimiki, se on harmaapukunen nainen, jonka nimi on Gunilla. Se olis tarinan mukkaan heittäytyny yläparvekkeelta kartanolle ja siihen kuollu ku´ sen ei annettu mennä naimisiin ulukolaisen merimiehen kansa, joka oli ollu laivan mukana Lapaluovosa. Ku´ laiva lähti niin Gunilla hyppäs.
No Gunillan on monet nähäneet kulukevan talosa. Kerranki ku´ Villeenit asu siinä vuokralla, oli Villeeni peilistä nähäny Gunillan tulevan huoneeseen ja oli kääntyny ja ampunu sitä kohen ja luoti oli osunu ovipieleen, misä sen kuulemma vieläki näkkee.

Mustosen tytökki oli kerran ollu kyläsä Liinamaan sisarusten tykönä ku´ heijjän koira, semmonen iso susikoira eli seeferiksi sanottu, oli äkkiä noussu makkuulta seisoon ja kahtonu ovelle päin ja ruvennu muriseen samalla ku´ selekäkarvat nousi pystöön. Tytöt ei mittään nähäny, mutta heitäki oli ruvennu kammottaan. Onhan se niin kuten Raamatusaki sanotaan, että elukat saattaa nähä semmosta, mitä ihiminen ei näje, niinku se Bileamin aasi, joka näki Herran enkelin seisovan tiellä palijastettu miekka käjesä, mutta jota Bileam ihte ei aluksi nähäny enneku Herra avas sen silimät.

Ku´ Verneri Liinamaan kuoltua kävin talosa ja puhuttelin hänen systeriään[6], joka Tampereelta aina kesäksi tuli Lapaluotoon, niin kyssyin häneltä että sanokaapa ny´ aivan tosissanna, onko niisä kummitusjuttuisa mittään perrää, niin hän vastas mulle aivan vilipittömästi, että on niisä perrää. Siinä talosa on jotaki kummallista, mitä ei ossaa selittää.
Ku sillon entisvanahaan ku ei ollu ratioita eikä telekkareita talavi-iltoina pimiällä ruvettiin kertoon kummitusjuttuja, niin kylymät värreet kuluki selekäpiisä eikä oikein tohtinu kahtua nurkkiin päin ku muutenki oli kehenot valot.
Mutta sitten aina vappautti ilonen nauru ku´ joku kerto siittä kummitusmökistä, joka seiso tyhyjillään, ku´ siinä ei kukkaan pystyny assuun, ku´ siinä huonekalut liikku ja esineitä lenteli käjen koskemata.
Kerran yks kulukumies[7] oli menny siihen mökkiin ja sanonu, että hän ei kummituksia pelekää. Mutta ku huoneeseen ilimausi luuranko, lähti mies juokseen pakkoon ja luuranko lähti perrään. Ku´ oli juostu moniaita kilometrejä, istu kulukumies kivelle huohottaan ja luuranko pysähty kans. Sitte luuranko sano, että – se oli tulua se, johon mies vastas – ja ku hetki huilataan, niin taas lähetään!
Liekkö tämä nykynen kiireinen ja melunen aika käyny kummituksillekki liika levottomaksi, ettei ne ennää uskalla ilimauvva ihmisten näkösälle! Mutta siinä entisvanahasesa Raahesa oli sitä kiireettömyyttä ja rauhaa, josa neki uskalsi liikkua.
Löysin kerran isävainajan vanahoista papereista jutun yhestä kummituksesta, joka viimme vuosisajan puolella rikuleeras[8] Katinhännäsä ja varsinki Cortenkavun höyteillä[9].
Se oli siinä lokakuun aikoihin syysmarkkinain jäläkiin, ku yhtenä satteisen ja pimiän päivän iltamyöhällä justiin tornivahin lyyvesä triangeliin kymmenen lyöntiä nähtiin hirviän pitkän naisen tulevan tapulin takkaa ja menevän Cortenkatua alas ja kääntyvän Rantakavulle. Sinne se oli sitten kavonnu.
Sen oli nähäny Konna Branderin asiapoika, ku se sattu seisoon Branderin kulumasa ja se oli menny siittä sivu. Poika oli lähteny sen jäläkiin, vaan ku oli yksinään ei uskaltanukkaan sen pitemmälle seurata, vaan palas kiireen kyytiä juosten takasin puhhuun siittä väjenpirtisä, josa vielä sattu olleen talonpoikiaki yötä. Seuraavina päivinä oli ylleisenä puhheenaiheena kaapungisa ja lähimaakunnasa se Cortenkavun kummitusakka.
Pari iltaa myöhemmin  sen oli taas nähäny Sipin Kustaava, ku oli tulosa maitoreissultaan Kokkareelta. Kustaavalla ku oli sielä maitoakortti[10], niin tuli sielä istuneeksi vähä myöhäsempään praataamasa[11] ja oli sieltä sitte lähteny kotiaan. Kääntyissään porttikongista rotuvaarille[12] se näki ku Hortlingin akkunan alla seiso mustakaapunen hirviän pitkä nainen, joka näytti kurkistelevan akkunasta sisälle.
Se näytti oikein venyvän, pääki oli yläruutun tasalla. Sitte se taas vähä lyheni ja lähti menneen Pitseenille päin.
Hortlingilla oli sillon myös sattunu olleen Haltun Friike. Sielä ku asu kauppakoulun fröökynöitä[13] ja Friike ku oli poverska[14], niin ruukas käyvä plateja nakkaamasa[15] taloisa. Varsinki passella olevain merimiesten eukkoin tykö Friike oli aina tervetullu kahtomaan plateista, millon tullee preivejä[16] ja jos vain näky rahapreivi olevan tulosa, sai Friike oikein toppakaffet[17].
Niin oli nytki Friike fröökynäin tykönä plateineen kahtomasa fröökynäin tulevaisuutta, ku alako kuulua seinän takkaa semmosta outua kahinaa ja hivutusta niinku joku ois kiivenny akkunalle, vain ku oli tihiä särmi[18] akkunasa, niin ei luultu kenenkään näkevän sisälle. Vaan mitäs ollakaan, niin yläruutusta näky vanahan akan naama, joka kurkisteli sissään. Jestandes ku ne säikähti että vähällä olivat saaha slaakin[19]. Samalla se naama katos akkunasta.
Ku vähä siittä toivuttiin, lähettiin portille kahtoon mikä se oli. Vain ei sielä näkyny muuta ku Sipin Kustaava seisovan Kokkareen portilla. Hän sano ny uskovansa, että se oli kummitus eikä mikkään inpillinki[20], ku oli sen omin siliminensä nähäny, josta Branderin asiapoika oli puhunu, puhu Kustaava Friikelle fölijätessään[21] tätä kottiinsa.
Seuraavina iltoina se yhä vain näyttäyty niin että Katinhännän puolen asukkaat olivat jo hyvin pelosaan ja levottomia siittä ku se illoin kurkistellee akkunoista sisälle.
Matlinskaki oli puhunu, että heijänki oli pitäny laittaa oikeen rullakartiinit[22], vaikka eihän tuo vielä ollu heijjän akkunastaan kurkistellu, vaan kaiken varalta saahan nuo olla laitettuna. Lapsekki oli niin pelottuneet, etteivät uskalla iltasin pimiän tullen ennää makkiinkaan[23] yksinään mennä kummitusakan vuoksi.
Kummallista ku se ei uuvvenkaupungin puolella ollenkaan liiku muuta ku Katinhännän puolella. Vaan tottapa sillä on joku, jota se hakkkee.
Se puoli kaupunkiaki oli muutenki pimiämpää, ku nurkkalyhtyin valotki valas niin kehenosti. Lyhtyin sytyttäjät oli meinannu olevan lamppuölijysä vian. Kuului olevan venäläistä ölijyä, joka vain savus ja nokes lyhyn lasikki, että valo näytti niinku punanen hiili ois lyhtytolopan nokasa valaisemasa katuja.
Fiskaaliki kuulu jo antaneen vahtimiehille oortelin[24], että pittää joka ilta ruveta sitä vahtaamaan että saatasiin se kiinni ja nähtäs onko se kummitus vai mikä, se pitkä akka, joka pelijättellee[25] ihimisiä ja kurkistellee akkunoista sissään.
Johan sitä funteeras[26] vanahemmatki miehet, vaikkeivät ottaneetkaan niin vakavalta kannalta. Pitivät koko kummitusjuttua skoijipelinä[27], vaan niinhän sitä sannoo joka ei oo nähäny. Inpillingiksihän se meinas Kustaavaki sitä ennenku omin silimin sen näki.
Ilta ku taas läheni ja rupes tulleen myöhäsempi, alako uteliasta väkiä kokkoontua katinhännän puoleen oottamaan pitkän akan kulukua. Toissa iltana ne oli sitä joukolla ajaneekki, vaan se oli menny kauhiaa kyytiä Sovion plaanaan ja sinne kavonnu.
Nykki oltiin hyvin jännityksisä, kaikki oli niin salaperäsen näköstä. Nurkkalyhyn valoki lepatti niin omituisesti ja Branderin rautalakuki valitti niin kumman ouvosti liikkuissaan tangon nokasa.
Pohojan tullista päin alako kuulua pitkää koiran uluvontaa. Se oli Stenmannin Pyörne, joka uluvo, oisko jotaki vainunnu sielä päin. Samasa meniki pitkä akka poikki kavun niin että suhahti, käänty Laureenin portista kartanolle ja pränsolan[28] aijjan viereen katos.
Takkaa-ajajat ku saapu, niin Wirven kartanolta kuulu huuto – täälä se on se kummitusakka! Se oli lentäny yli aijjan justiin ku Wirven renki-Jussi oli menosa talliin.
Ku kiireen kyytiä juostiin sitte Wirven kartanolle, niin nähtiin sielä musta kaapu ja akan naamio seipään päähän laitettuna ja seiväs kaapun sisällä, jonka avulla sitä voi nostaa ylemmäs sitä mukkaa ku tarvihti. Sen kantaja kuulu olleen pitkä Brakeli.

 

-Eero Permi: Suomen helemi

[1] Naapurissa

[2] Swaljung

[3] Soveliuksen talo, jossa nykyään on museon toimisto ja Laivapatruunin koti.

[4] A. M. Myhrberg

[5] Hedelmäkeittoa

[6] Siskoaan

[7] Kulkuri, maankiertäjä

[8] Hallitsi

[9] Seudulla

[10] Sopimus maidon toimittamisesta velan lyhentämiseksi

[11] Juttelemassa

[12] Jalkakäytävälle

[13] Neitejä, nuoria naisia

[14] Ennustaja

[15] Lukemassa kortteja

[16] Kirjeitä

[17] Pullaa kahvin kanssa. Kahvi oli tuohon aikaan kallis juoma, jota ei kaikille tarjottu.

[18] Verho

[19] Halvauksen

[20] Mielikuvituksen tuote, kuvitelma

[21]Saattaessaan

[22] Rullaverhot

[23] Ulkohuoneeseen

[24] Käskyn

[25] Säikyttelee

[26] Mietti

[27] Leikkinä, kepposena

[28] Palokujan