RÖTÖSUUTISIA SADAN VUODEN TAKAA

Raahen Sanomat  4.3.1905

Wiinan wika. Wiime keskiwiikko-iltana, eräs Pattijoen mies, joka wast’ikään oli saapunut Oulun läänin wankilasta suorittamasta entisiä alkoholikuninkaan palweluksessa saamiaan weromääräyksiä, oli taaskin joutunut tämän maailman intohimoisen ruhtinaan käskyläiseksi siinä määrässä, että ennen pitkää menetti tajuntansa, höperöissään iskien muutamasta Braahen-torin laidassa olewasta talosta pari ikkunaruutua säpäleiksi, jääden lopulta aiwan uupuneena kadulle maata, wirkistäwän unen helmoissa kootakseen uusia woimia. Mutta poliisi hänet siinä keksi, ja kun katsoi paikan ei sopiwan Jumalan kuwaksi luodun ihmisen lepopaikaksi, korjasi hänet parempia mukawuuksia nauttimaan sinne kalterien ja telkien lujistamaan ”korttikaariin.”

Raahen Sanomat 18.5.1907

Eilen illalla korjasi poliisit ”hemmaan” kokonaisen weljessarjan 3 kappaletta, jotka ulwoskeli kaupungilla, kuuluwat olewan entuudestaan tunnettuja samoista puuhistaan, Pattijoelta kotoisin he owat.

Raahen Sanomat 2.7.1907

Taasenkin murtautumisyritys. Wiime sunnuntaita wasten yöllä yritti eräs Norjalaisen purjelaiwan miehistä murtautua Lapaluodossa kauppias Plantingin myymälään, mutta sattuikin niin huono onni, että poliisit oliwat aiwan wieressä. Kun owi ei hewillä auennut, meinasi kai parempia apuneuwoja lähteä hakemaan, mutta samalla poliisin ilmauduttua paikalla, alkoi kiiwas kilpajuoksu laiwalle hänen ja toweriensa perässä. Myöhemmin sitten paras yrityksen toimeenpanijoista tuotiin kaupunkiin  säilytettäväksi. Raastuwanoikeudessa eilen sakotettiin sanottua merimiestä murtowarkausyrityksestä 50 mkkaa.                                                                                                                                                                                                                                                                            

Raahen Sanomat 3.8.1907

Hurjaa meininkiä. Eilen illalla klo 8 aikaan nähtiin kaupungilla kamala näky. Kaksi miestä ajaa hywällä hewosella pitkin kaupungin katuja huutaen, hewosta pieksäen ja toisella suuri puukko ojona kädessä, jolla huitoi ympärilleen, kuin poliisi ja yleisö yritteli estellä mitä hurjinta ajoa. Ulos kaupungista lopulta ajoiwat, waan palasiwat hetken kuluttua takaisin, taas täyttä nelistä ajaen kohti wäkilaumaa, joka nyt oli ehtinyt kerääntyä satoihin nousewaksi joukkioksi. Oluttehtaan mailla erään kaupunkilaisen onnistui henkensä kaupalla siepata ajajalta ohjakset ja jäi wenymään pitkin tietä, siinä katkesi toinen ohjaksista ja hewonen suuntausi maantienojaan, sekä heitti hurjistuneet kärryssä olijat tantereelle, jossa wäkijoukko ja poliisi ne wangitsi.

Puukolla hosuja oli Seinäjoelta kotoisin ja nimeltään Heikki Ojala. Ajaja oli Wihtori Laakso Pyhäjoelta ja hewonen oli Keskitalon Parhalahdelta omistama, jolla oliwat lähteneet kyydin tekoon kaupunkiin.

Kaupungissa yhyttiwät miehet towereita, joiden parissa ”Hämeenlinnan Saaraa” jonkin aikaa suudeltuaan[1] joutuiwat huumaukseen, josta oli seurauksena mitä hurjin esiintymisenä kaupunkilaisten kauhuksi.

Paljon oli muitakin juopuneita eilen kaupungissa, esiintyen häiritsewästi ja syrjäpaikoissa tappelun nujakka pitäen.

Lapaluodossa oli myöskin juopuneita paljon ja pahaa metakkaa oliwat paikoin sielläkin pitäneet. Kahden satamapoliisin awuksi pyydettiin sinne lisää poliisiwoimaa kaupungista, waan poliisien paikoille saawuttua oliwat rauhanhäiritsijät jo wiinahöyryistä uupuneessa tilassa. ”Kistussa” oli kaikki paikat ”ylösotetut”[2].

Raahen Sanomat22.10.1907

Raastuwanoikeudessa eilen oli kolmannen kerran esillä juttu pyhäjokelaista Wihtori Laaksoa wastaan. Laakso tuomittiin juopumuksesta, meluamisesta, eläinrääkkäyksestä, hurjasta ajosta ja poliisin wastustamisesta 160 mk sakkoon (v. 2008 584,77€)

Raahen Sanomat 4.10.1907 Uutisoi markkinoista

… Elämä on werrattain rauhallista 4-5 juopunutta sai sentään käydä selwiämässä ”putkassa”.

Warkauksia tehtiin näilläkin markkinoilla useita. Niinpä warastettiin kauppias Lackströmin rengiltä Heikki Suomelalta torstaina renkituwan kaapista kello ja eräältä Jylander nimiseltä pyhäjokilaiselta taskusta arwokas ”amerikkalainen” kello.

Lakin warasti eräs yliwieskalainen samana päiwänä kauppias Östringiltä.

Eilen warastettiin talontytär Sofia Riikoselta Salosta rahakukkaro taskusta. Kukkarossa oli rahaa 24 mkn paikoille.

Wiinakauppioita saatiin kuulon mukaan kiinni parikin. Heidät asetettanee syytteeseen raastuwanoikeudessa.

Raahen Sanomat 8.10.1907

Kalliiksi tuli lakki. Lauwantain lehdessä kerroimme, että markkinoilla warastettiin kauppias Östringiltä lakki. Eilisessä raastuwanoikeuden istunnossa oli sanotusta warkaudesta syytettynä työm. Fredrik Hakasaari Yliwieskasta ja tuomittiin hän näpistyksestä 40 mkn sakkoon, tiirikkain kantamisesta – sellaisiakin oli hänen taskustaan löytynyt – 30 mk sakkoon ja wäärän nimen ilmoittamisesta myös 30 mk sakkoon eli yhteensä 100 mk sakkoon.

Olisi sillä rahalla ja rehellisellä tawalla saanut koko usean lakin.

(v. 2008 365,48 €)

RIKOS EI KANNATA

Raahen Sanomat 5.2.1916

Pari warkautta on poliisille ilmoitettu tehdyn täällä tällä wiikolla wietetyillä toripäiwillä. Eräs oulaistelainen isäntä ilmoitti häneltä wiedyn hewoswaljaat ja eräs toinen ilmoitti joutuneensa taskuwarkaan tarkastettawaksi, jolloin häneltä oli wiety taskusta 40-50 markkaa sisältäwä rahakukkaro. Jälkimmäiseen warkauteen epäilyksenalaisena oli poliisi pidättänyt erään henkilön, mutta selkoa tästä enemmän kuin hewoswaljaitten warkaastakaan ei wielä ole.

Raahen Sanomat 10.2.1916

Markkinoilla tapahtunut hewoswaljaiden warkaus. Kuten olemme kertoneet, tapahtui täällä wiime wiikolla wietetyillä markkinoilla eli toripäiwillä m.m. hewoswaljaiden warkaus, jolloin Wariksen talon liiteristä warastettiin Robert Junnilalta, kotoisin Oulaisista, täydelliset hewoswaljaat arwoltaan 50 markkaa. Poliisilaitoksen taholta ilmoitettiin asiasta myöskin Oulun etsiwälle poliisille ja nyt onkin mainitut waljaat Oulussa löytyneet parilta oululaiselta markkinamieheltä, jotka owat sanoneet ostaneensa ne täältä eräältä tuntemattomalta mieheltä. Tutkintoa asiasta jatketaan.

Raahen Sanomat15.2.1916

Hewoswaljaiden warkaudesta syytetty. Kuten olemme kertoneet warastettiin täällä t.k. alussa wietetyillä markkinoilla ent. Hintsan talon lukitsemattomasta liiteristä talolliselle Robert Junnille, Oulaisista, kuuluwat hewoswaljaat, arwoltaan 50 mk. Syyllisinä tähän warkauteen pidätettiin Oulussa työmiehet Kalle Jalmari Manninen ja Kalle Kustaa Pekkala molemmat Oulun kaupungista. Warastettu waljaat tawattiin Manniselta ja kertoiwat pidätetyt ne ostaneensa kahdelta tuntemattomalta mieheltä 30 markalla.

Raastuwanoikeuden eilisessä istunnossa oli juttu mainittuja pidätettyjä wastaan esillä ja waati yleinen syyttäjä kaup. wiskaali Einar J.A.Rosberg heille edeswastuuta ensikertaisesta warkaudesta.

Asianomistaja R.Junni waati samoin edeswastuuta, kuluja ja waljaansa takaisin.

Wast. Manninen synt. 1879 kertoi m.m. että he oliwat Pekkalan kanssa tawanneet keskiwiikkona t.k. 2. pnä klo ½ 9 illalla Brahenkadulla kaksi miestä, joilta Manninen oli ostanut waljaat maksaen 30 mk. Mies joka ne myi sanoi olleensa Pyhäjoelta. Samana iltana oliwat wastaajat sitten lähteneet Mannisen ostamalla hewosella Ouluun ja oli Manninen heti Ouluun päästyään panettanut waljaiden selkähihnoihin nastoja, joita ei niissä ennestään ollut, sanoen tämän tehneensä siksi, että Wenäjällä, jonne hän aikoi mennä – hän on siellä ollut ennenkin työssä- pidetään koreista waljaista.

Kauppaa tehdessä sanoi olleen läsnä erään Greta Myllyojan Oulusta. Wastaaja Pekkala, synt. 1887, kertoi samaten kuin Manninenkin, mutta ei sanonut muistawansa, että Greta Myllyoja oli läsnä.

Syyttäjän puolelta kuulusteltiin siiten 5 todistajaa, joista mainittakoon Greta Myllyojan todistus. Hän nim. kertoi, että Mannisen wanhemmat oliwat kehottaneet häntä kertomaan oikeudessa, että todistaja olisi nähnyt wastaajan ostaneen waljaat 30 markalla yhdeltä Pyhäjoelta olewalta mieheltä ja että Manninen oli maksuksi antanut kaksi 10 mkn seteliä ja 10 mkaa hopeaa. Todistajalle oli luwattu tästä todistuksesta 10 mk ja wapaa matka Raaheen. Raahessa ei todistaja sanonut koskaan käyneensä.

Wast. Manninen sanoi nyt, että kadulla kulki naisia heidän tehdessä waljaista kauppaa, mutta ei tiennyt oliko Myllyoja siinä.

Mannisen awustaja pyysi, että Manninen laskettaisiin wapaallejalalle, jotta hän woisi etsiä henkilöä, jolta osti waljaat ja jonka tuntomerkit hän tietää.

Yleinen syyttäjä pyysi lykkäystä lisänäytöksiä warten.

Wastaajat pyysiwät päätöstä.

Oikeus lykkäsi jutun enemmän käsittelyn ensi maanantaihin ja wastaajat määrättiin säilytettäwäksi Raahen poliisiwankilassa.

Raahen Sanomat 22.2.1916

Hewoswaljaiden warkausjuttu oli eilen toisen kerran käsiteltäwänä täkäläisessä raastuwanoikeudessa. Yleinen syyttäjä uudisti mitä ennen on esiintuonut, ilmoittaen kuulusteltawaksi kutsutun oikeuteen wastaaja Mannisen wanhemmat teurastaja J.Mannisen ja waimo Kaisa Mannisen Oulusta.  

Wastaajat Kalle Manninen ja Kalle Pekkala uudistiwat samoin mitä ennen owat esiintuoneet. Wastaaja Mannista awusti asioitsija J.Raappana Oulusta.            

Senjälkeen kuulusteltiin wastaaja Mannisen wanhempia walatta ja kertoi J.Manninen m.m. että Greta Myllyoja oli kertonut nähneensä Kalle Mannisen ostawan kysymyksenalaiset waljaat Raahessa markkinoilla. Kertoja oli käskenyt Myllyojan mennä puhumaan asiasta waimolleen kun itse ei joutanut sillä kertaa pitempiin puheisiin. Kielsi kehottaneensa Myllyojaa lähtemään Raaheen, eikä tiennyt mitä warten Myllyoja oli halunnut todistajaksi.

Kaisa Manninen kertoi Greta Myllyojan hänelle kertoneen olleensa Raahessa markkinoilla ja näkemässä kun wastaaja Manninen osti waljaat, sanoen olewansa hywä todistaja. Oli sitä ennen kuullut Greta Myllyojan isältä. että tämä oli ollut Gretan kanssa Raahen markkinoilla ja oli isä sanonut, että Greta tietää jotain siihen Kallen asiaan. Kertoja oli sanonut Greta Myllyojalle, että jos olet rehellinen ihminen, niin mene todistamaan ja hanki itsellesi oikeat matkapassit mukaan. Ei ollut kehottanut todistajaa lähtemään eikä luwannut hänelle wapaata matkaa eikä 10 mkn palkkiota.

Syyttäjä katsoi selwille käyneen, että wastaajat owat tehneet itsensä syypääksi warkauteen ja waati wast. Manniselle edeswastuuta warkaudesta ja wast. Pekkalalle warkauteen osallisuudesta.                     

Oikeus lykkäsi wielä asian enemmän käsittelyn ensi maanantaina pidettäwään raastuwanoikeuden istuntoon, johon syyttäjän tulee haastaa todistajana kuultawaksi asianajaja K.Salon ja mahdollisesti muitakin henkilöitä, jotka asiasta jotain tietäwät. Wastaajat määrättiin edelleen säilytettäwäksi poliisiwankilassa.

Raahen Sanomat 29.2.1916

Hewoswaljaiden warkausjuttu

Wastaajille koetettu jälleen hankkia wääriä todistajia 500-1,000 mkn palkkion lupauksella

Täällä t.k. alussa pidetyilla markkinoilla tapahtunut hewoswlaljaiden warkausjuttu Kalle Mannista ja Kalle Pekkalaa wastaan oli eilen jälleen käsiteltäwänä täkäläisessä raastuwanoikeudessa. Yleisen syyttäjän ja wastaajain uudistettua mitä ennen owat esiintuoneet, kuulusteltiin syyttäjän puolelta todistajina seuraawia henkilöitä:

Asioitsija K. Salo, Oulusta, kertoi m.m. että wastaaja Mannisen isä oli pyytänyt häntä poikansa asiamieheksi ja oli todistaja luwannut, jos asia on oikea. Waimo Manninen, wast. Mannisen äiti, oli kertonut, että Liisa Myllyoja oli hyvä todistaja. Todistaja oli kysynyt Liisa Myllyojalta oliko hän ollut Raahen markkinoilla ja oli tämä sanonut olleensa ja nähneensä waljaiden kaupan.

Efraim Myllyoja, Greta Liisa Myllyojan isä, kielsi kertoneensa waimo Mannisellle olleensa tyttärineen Raahen markkinoilla. Sanoi, ettei ole hywänpäiwän tuttukaan Mannisten kanssa. Ei tiennyt, että tyttärensä oli todistajan Raahessa käynyt ennen kuin tämä oli palattuaan kertonut.

Komisario A.Toiwola kertoi kuulleensa konstaapeli J. Humalojalta wastaajain pyytäneen haastaa todistajakseen itsellisnaisen Maria Jatkolan ja kun todistaja epäili asiaa, kutsui hän Jatkolan kuulusteluun. Jatkola oli tällöin puhunut ensin, että t.k. 2 pnä oli ollut työmies Lahtisen asunnossa klo 5 i.p. ja tawannut siellä wastaajat. Hän poistui sieltä ja meni takaisin wähän yli klo 7 illalla, jolloin lähti Lahtiskan pyynnöstä kahwileiwän ostoon, Kajanderin puotiin ja näki mennessään mainitun puodin luona  3 miestä sekä wastaajat tekewän waljaiden kauppaa. palattuaan tekiwät wielä kauppaa, mutta samssa wastaaja ostiwat waljaat ja lähtiwät kulkemaan hänen jälkeensä, jolloin wast. Pekkala kantoi waljaita. Kun todistaja kysyi kuka oli Jatkolan pyytänyt näin puhumaan sanoi J. warmasti kaikki näin nähneensä. Kun tod. sitten huomautti mikä rangaistus seuraa wäärästä walasta, muutti Jatkola puheensa ja kertoi, että kun hän wiime wiikolla eräänä päiwänä meni Lahtiselle niin oli waimo Lahtinen näyttänyt erästä lappua, jonka sanoi saaneensa wast. Manniselta wiedessään hänelle kahwia ja oli Lahtiska lukenut lapusta, että Manninen pyysi hommaamaan jonkun hyvän ihmisen todistamaan, luwaten maksaa 500, jopa 1000:kin markkaa. Waimo Lahtinen oli pyytänyt Jatkolaa todistajaksi ja oli J. luwannutkin, saaden tällöin Lahtiskalta Mannisen kultasormuksen ensi palkkioksi. Lahtiska oli käskenyt Jatkolan puhua siten kuin todistaja alussa selitti.

Wast. Manninen, jonka awustajana esiintyi kanttori W. Roinewirta, kielsi pyytäneensä Lahtiskaa hankkimaan todistajaa. Sanoi wiime wiikolla pudottaneensa sormuksensa joko putkaan tai ulos ulkohuoneessa käydessään.

Poliisikonstaapeli J.Humaloja, joka oli ollut läsnä komisario Toiwolan tod. Jatkolan kanssa toimittamassa tutkinnossa, kertoi samoin kuin komisario Toiwola.

Itsellisnainen Maria Jatkola kertoi wiime wiikolla keskiwiikkona tai torstaina menneensä Lahtiskan luo ja oli L. silloin lukenut paperista, että Manninen on pyytänyt hankkimaan todistajaa, luwaten 500-1000 mkkaa. L. oli pyytänyt todistajaa todistamaan ja oli tod. lupautunut. Samalla oli Lahtiska antanut todistajalle sormuksen, jonka sanoi saaneensa Manniselta ja oli L. wielä sanonut, ettei todistajaa walalle panna ja jos pannaankin, ei se merkitse mitään. Oliwat yhdessä tuumineet, miten pitää selittää. Todistaja sanoi olewan totta, että hän oli nähnyt wastaajat Lahtisella, wieläpä ollut heidän ja Lahtiskan kanssa yhdessä kaupungillakin markkina-aikana. Oli myös nähnyt wast. Mannisen t.k. 2 pnä klo 9 aikaan illalla sen talon tallissa, missä Lahtiset asuwat ja wast. Pekkala oli pihalla kopistellut rekeä. Keksittyä oli sensijaan kokonaan se, että tod. oli klo 8 jälkeen mennyt nisunostoon ja silloin tawannut wastaajat waljaiden kauppaa tekemässä, j.n.e., kuten oli komisario Toiwolalle ensin kertonut. Sormuksen, jonka yleinen syyttäjä jätti oikeudelle, sanoi tod. samaksi, minkä oli Lahtiskalta ensi palkkiona saanut.

Wast. Manninen kysyttäessä ei sanonut tietäwänsä onko sormus hänen. Sanoi waimo-wainajansa nimen olleen Brita. Sama nimi oli esillä olleessa sormuksessa.

Wastaaja Manninsen puolelta kuulusteltiin seuraawat todistajat:

Rwa Hanna Salo oli ollut saapuwilla kun Greta Myllyoja oli ollut miehensä luona. Miehensä kysymykseen oliko Myllyoja ollut Raahessa, oli tämä wastannut myöntäwästi ja sanonut nähneensä waljaiden kaupan.

Rouwa Hanna Heikkinen ei tiennyt muuta kuin. että oli Oulun hallissa nähnyt Greta Myllyojan menewän wast. Mannisen äidin kojuun sanoen hänellä olewan asiaa Manniskalle.

Maria Jatkola uudelleen kuultuna kertoi wielä, että kirjeestä, jonka Lahtiska oli hänelle lukenut, oli käynyt selwille, että Lahtiska oli wast. Manniselle esittänyt häntä todistajaksi.

Yleinen syyttäjä ilmoitti tämän jälkeen ilmaantuneen wielä todistuksia ja pyysi lykkäystä ensi maanantaiksi.

Wastaajat pyysiwät päätöstä ja wapautta.

Oikeus lykkäsi asian ensi maanantaina pidettäwään raastuwanoikeuden istuntoon ja määräsi wastaajat edelleen säilytettäwäksi poliisiwankilassa.

Raahen Sanomat 2.3.1916

Mitähän wielä ilmeneekään? Hewoswaljaiden warkausjuttua tutkittaessa on käynyt ilmi, että tämän jutun yhteydessä usein mainituksi tullut työmies Lahtisen waimo on jo pitemmän aikaa walmistanut ”jyskyä”, jonkinlaista wäkijuomien korwaamiseksi tarkoitettua ainetta. Kun hän pidätettiin kuulustelua warten sotkeutumisestaan hewoswaljaiden warkaudesta syytettyjen wehkeisiin, tawattiin häneltä pullo tuota walmistamaansa ”jyskyä.”

Lahtisen waimo on pidätettynä ja samoin hänen 16 wuotias poikansa ja tultanee heitä wastaan nostamaan juttu.

Tämä jo huomiotaherättäneeksi käynyt oikeusjuttu näkyy saattawan päiwänwaloon yhtä ja toista. Mitähän wielä tuoneekaan esiin.

Muuten on poliisin hallussa tällä kertaa useampia henkilöitä sekä yllämainittuun juttuun sekaantuneita että muita.

Raahen Sanomat 7.3.1916

Hewoswaljaiden warkausjuttu

Syytetyt tuomittu

Raastuwanoikeuden eilisessä istunnossa oli jälleen esillä juttu hewoswaljaiden warkaudesta syytettyjä Kalle Mannista ja Kalle Pekkalaa wastaan.

Wastaaja Manninen kertoi nyt, että Lahtiska oli hänelle tuonut toissawiikolla tiistaina tai keskiwiikkona kirjelapun ja kynän ja kysynyt tässä kirjeessä, missä wastaaja oli waljaat ostanut, mainiten, että olisi yksi todistaja, joka oli ollut Lahtisen luona wastaajan ollessa siellä. Hän oli wastannut seuraawanan päiwänä, selittäen missä osto oli tapahtunut. Lahtiska oli jälleen kirjoittanut ja wastaaja oli wastannut luwaten maksaa waikka kuinka paljon, jos waan löytyy sellainen henkilö. Sanoi kieltäneensä tämän kirjeenwaihdon wiime kerralla sen takia, että pelkäsi poliisien saawan pauhua. Kielsi edelleen warkauden.

Todistajina kuulusteltiin sitten m.m:

Työm. waimo Eliina Lahtista, joka kertoi, että Manninen oli hänelle ensin antanut kirjeen, jonka sisällä oli sormus, pyytäen hankkimaan todistajan. Kirjeenwiahtoa oli sitten jatkunut oli Manninen luwannut 500-1,000 mkn palkinnonkin.

Wast. Manninen myönsi antaneensa sormuksen kirjeessä ja tunnusti nyt sormuksen omakseen.

Yleinen syyttäjä katsoi nyt selwille saatetun, että wastaajat owat syylliset warkauteen, waatien heille siiät edeswastuuta. Lisäksi waati hän Manniselle edeswastuuta siitä, että Manninen on koettanut wietellä Maria Jatkolaa wäärän walan tekoon.

Manninen, jota awusti kanttori M.Roinewirta, sanoi ettei tarkoituksensa ole ollut wietellä ketään wäärän walan tekoon, koska saamistaan kirjeistä käwi selwille, että Jatkola tiesi jotain asiassa.

Todistajana kuulusteltu

Maria Jatkola kertoi, paitsi mitä jo ennen on kertonut, m.m., että Lahtiska oli useat kerrat pyytänyt häntä todistajaksi. W.k.22 tai 23 pnä oli Lahtiska neuwonut todistajaa menemään kaupungintalon käymälään klo ½10 aikaan illalla sanoen Mannisenkin sinne silloin pyytäwän: Siellä he sitten saisiwat sopia, mitä oli puhuttawa. Tähän ei todistaja ollut suostunut. Lahtiska oli luwannut todistajalle laitta ”sokerikaljaa”, joka menee päähän ja tekee rohkeammaksi puhumaan. Kalja piti nauttia Lahtiskan luona w.k. 28 p:n aamuna ennen oikeuden eteen menoa. Manninen oli kirjoittanut Lahtiskalle, että hän antaa kultakellonsakin sekä pyytänyt Lahtiskaa olemaan todistajan luona, etteiwät poliisit pääse häntä puhuttamaan. Luuli, että sen kiljupullon, joka Lahtiskalta tawattiin w.k. 28 pnä kun  hän kuulustelua warten pidätettiin, oli Lahtiska tuonut todistajaa warten.

Manninen myönsi kysyneensä Lahtiskalta eikö se todistaja woisi tulla käymälään klo ½10 illalla, että saisi sen kanssa puhua. Lahtiska ei ollut siihen wastannut mitään. Ei teidä käwikö todistaja siellä.

Raastuwanoikeus antoi senjälkeen asiassa päätöksensä, katsoen selwille saatetun, että wastaajat owat wiime helmik. 2 pnä warastaneet talokas Junnin omistmat 52 mkn arwoiset waljaat, jotka on takaisin saatu, mutta joista 2 mkn arwoinen kulkunen on poissa sekä että wastaaja Manninen on koettanut yllyttää Maria Jatkolaa wäärän walan tekoon, harkiten oikeaksi tuomita wastaaja Manninen ensikertaisesta warkaudesta 6 kk. wankeuteen sekä menettämään kansalaisluottamuksensa 3 wuodeksi yli wankeusrangaistusajan ja yllytyksestä wäärän walan tekoon 3 kk. wankeuteen, eli yhdistettynä 8 kk. wankeuteen ja menettämään kansalaisluottamuksensa 3 wuodeksi sekä wastaaja Pekkalan ensikertaisesta warkaudesta 3 kk. wankeuteen ja menettämään kansalaisluottamuksensa 2 wuodeksi yli tämän ajan. Sitä paitsi welwoitettiin wastaajat yhdessä tai se heistä kellä waroja on, korwaamaan asianomistaja Junnin kulut 100 markalla sekä suorittamaan kruunulle etukäteen suoritetut todistajapalkkiot 90 mk.

                             Wastaajat passitettiin Oulun lääninwankilaan.

                                                          --------------------------

Wiettelemisestä wäärän walan tekoon tuomittu. Raastuwanoikeuden eilisessä istunnossa waati yleinen syyttäjä kaup. wiskaali Einar J.A.Rosberg edeswastuuta wäärän walan tekoon wiettelemisestä työm. waimo Eliina Lahtiselle tästä kaupungista, esiintuoden, että wastaaja oli koettanut wietellä itselliswaimoa Maria Jatkolan todistamaan hewoswaljaiden warkaudesta syytetyn Mannisen hywäksi.

Wastaaja Lahtinen kertoi olleensa kirjeenwaihdossa Mannisen kanssa. Ei ollut tarkoittanut, että Jatkola tulisi wäärin puhumaan, mutta kun J. oli kertonut tietäwänsä asiasta, niin wei hänelle Mannisen sormuksen.

Todistajina kuultiin muutamia henkilöitä ja kertoi heistäö Maria Jatkola samoja asioita Lahtiskan tarkoituksista mitä jo olemme toisen jutun yhteydessä kertoneet. Kun todistaja oli useat kerrat epäillyt ryhtyä walansa päälle puhumaan waletta, oli Lahtiska waan sanonut, ettei se mitään tee ja luwannut ”sokerikaljaa”, että woi rohkeammin puhua.

Tältä todistukselta tahtoi wastaaja, jota awusti kanttori M. Roinewirta, kieltää merkityksen.

Syyttäjä humautti, että wastaaja oli w.k. 28 pnä käynyt raatihuoneen etuhuoneessa tapaamassa tod. Jatkolaa, ollen hänelle mukanaan pullo ”kiljua”, mutta ei ollut häntä tawannut kun J. oli toisessa huoneessa.

Wastaaja selitti aikoneensa wiedä kiljun weljensä waimolle Warwiin. Oli ilman tarkoitusta poikennut raatihuoneelle ja siellä huomannut rahakukkaronsa jääneen kotiin. Oli menossa sitä hakemaan, waan poliisit pidättiwät hänet kadulla.

Raastuwanoikeus antoi senjälkeen asiassa päätöksen katsoen selwille käyneen, että wastaaja oli wietellyt Maria Jatkolaa wäärän walan tekoon ja harkiten oikeaksi tuomita wastaajan tästä rikoksesta 4 kk. wankeuteen.

Rikoksen suosimisesta syytti kaup.wiskaali Einar. J.A:Rosberg raastuwanoikeuden eilisessä istunnossa työmiehen poikaa Sulo Lahtista. Syytten mukaan oli Sulo Lahtinen, joka ijältään on 16 wuotias, w.k.28 pnä polttanut kirjeitä, jotka Manninen oli poliisiwankilassa kirjoittanut wastaajan äidille ja jotka kirjeet oliwat todistajankappaleita hewoswaljaiden warkausjutussa.

Wastaaja, jota awusti kanttori M. Roinewirta, kertoi yrittäneensä lukea mainituita kirjeitä, jotka oliwat säilössä akkunalaudan wälissä, mutta kun ei saanut niistä oikein selwää, heitti ne hellan pesään tuleen.

Asiassa kuultiin kahta todistajaa, jotka kertoiwat, että wastaaja oli alkanut lukea mainituita kirjelappuja ja huomattuaan niissä olewan jotain hewoswaljaiden warkautta koskewaa kiroten heittänyt ne tuleen.

Oikeus tuomitsi wastaajan rikoksen suosimisesta 20 mkn sakkoon tai warojen puutteessa wastaawaan 4 päiwän wankeuteen.

 

[1] Nautittuaan väkijuomia

[2] Varattu