KERRASSAAN AIKAANSAAPA KONSULINNA TUO ENTINEN PAPPILAN RÖÖKYNÄ

Rosa Johanna Elisabeth Sovelius, os. Borg 26.4.1857-19.2.1928

Raahen museossa työskentelevän ja sitä myöten Raahen historiassa möyriskelevän on lähestulkoon mahdotonta olla törmäämättä Rosa Soveliuksen nimeen. Nimen edessä on aina titteli konsulinna. Konsulinna Rosa Sovelius on lahjoittanut esineitä museoon (muutakin kun sen kaapin), toiminut vuosikymmeniä museon johtokunnassa ja vaikuttanut monilla tavoin kaupunkimme elämään ja oloihin elämänsä aikana. Nyt onkin hyvä syy nostaa Rosaa vähän paremmin framille.

Rosa syntyi Inarin kappalaisen perheen esikoiseksi. Isä Edvard Wilhelm Borg toimi ensin Inarin kappalaisena ja sittemmin Utsjoen kirkkoherrana. Edvard Wilhelm Borg oli vanhaa pohjalaista pappissukua, hän oli syntynyt Pyhäjoella. Rosan äiti Hilma oli kuulua Malmbergin pappissukua. Hilman edesmennyt isä Herman Malmberg toimi Temmeksen kappalaisena ja nuori Edvard Borg Limingassa kirkkoherranapulaisena. Siellä jossain lakeuksilla nuoret toisiinsa tutustuivat. Avioituessaan Hilma oli 16,5 vuotta ja Edvard 25-vuotias. Nuoripari lähti kohta häitten jälkeen kohti pohjoista. (Aivan vast’ikään esittelimme Edvard Borgin laatiman Inarinsaamelaisen aapiskirjan). Papillisen toimensa ohella Edvard Borg toimi Inarin-Utsjoen virallisena rokonpanijana eli ymppääjäänä eli rokottajana.

Borgin pappisperhe muutti Raaheen kymmenen vuoden päästä ja Edvard nimitettiin Raahen-Saloisten kirkkoherraksi. Kasvava perhe asettuu asumaan Saloisten pappilaan. (Perheen elämästä Saloisten pappilassa saa oivallisen kuvan Martti Levónin kirjasta Pappeja ja talonpoikia).

Rosa aloitti opintiensä Raahessa pastori Toppeliuksen tyttärien Marian ja Lydian valmistavassa koulussa. Hän siirtyi sitten sivistyneen tant Gustava Ekströmin mamsellikouluun, jota mainittiin uudenaikaiseksi ja vaativaksi opinahjoksi. Tant Ekströmin koulussa Rosa oppi ilmeisen sujuvan ranskan kielen, sillä viisitoistavuotisna lähti hän syventämään opintojaan Sveitsin Aubonnen sisäoppilaitokseen.

Amor yhdisti Sveitsistä kotiutuneen, kansanvälisen silauksen sivistykseensä ja käytökseensä saaneen Rosan ja nuoren Fredrik Oskar Soveliuksen. Nuorten onnea ja häiden suunnittelua varjosti Rosan äidin Hilma Borgin menehtyminen 37-vuotiaana yhdennentoista lapsen synnytykseen huhtikuussa 1877. Sulhanen esiteltiin Rosan sukulaisille Hilman hautajaisissa. Hilman sisko Carolla, joka oli asunut Saloisten pappilassa jo vuosikausia ja josta tuli sitten Edvard Borgin toinen vaimo, kertoo Oskarista. ”Hän vaikutti vaatimattomalta ja miellyttävältä nuorukaiselta.” Carolla harmittelee Vaasassa asuvalle siskolleen sitä, että Hilman kuoleman aiheuttama suru ja kaipaus varjosti nuoren parin onnea. Carollan ja Hilman äiti Johanna Malmberg, joka myös asui Saloisten pappilassa, kirjoitti Vaasassa asuvalle tyttärelleen: ”Toivotaan, että Rosa tulee onnelliseksi, ihastuneita he ovat toisiinsa. Tuleva appiukko ja kauppaneuvoksetar suhtautuvat Rosaan mitä suurimmalla ystävyydellä.” Morsiamen kapioita ja muuta häihin tarvittavaa alettiin valmistaa kovalla kiireellä. Carolla raportoi häitä edeltävinä kuukausina siskolleen Vaasaan. ”Oskar tulee joka toinen päivä pappilaan Rosaa tervehtimään. Huonon kelin aikana hän tulee ratsastaen. Rosa on niin kehittynyt matkoillaan, mutta ei ole ollenkaan ylpeä, vaan vaatimaton ja miellyttävä. He näyttävät viihtyvän niin hyvin yhdessä, istuvat meidän kanssa sisällä ja käyvät kahdestaan kävelemässä”.

Koskapa Rosan äidin Hilman suruaika oli menossa, ei Rosan ja Oskarin häitä voinut viettää morsiamen kotona pappilassa. Hääjuhlaa vietettiin heinäkuun lopussa vuonna 1877 Raahen raatihuoneella. Häihin kutsuttiin kaikkiaan 400 henkeä, sillä kutsuja lähetettiin myös komerssin ulkomaisille liikekumppaneille.

Rosan ja Oskarin perheeseen syntyi kaikkiaan viisi poikaa. Keskimmäinen pojista menehtyi kurkkumätään kymmenvuotiaana. Niin kuin Fredrik Oskar Sovelius –blogista luitte, menetti Rosa aviomiehensä nelikymppisenä. Rosa, tuo toimen tytti, hoiti Langin kauppahuoneen moninaisia toimintoja ja bisneksiä taidolla ja menestyksellä viitisen vuotta, kunnes esikoinen Bertil täysi-ikäistyessään otti liikeyrityksen hoitoonsa. Rosa oli myös yhteiskunnallisesti aktiivinen, erityisesti vuosisadan vaihteen jälkeen. Jotain Rosan Soveliuksen asemasta raahelaisten keskuudessa kertoo se, että häntä kutsuttiin yleisesti usein vain konsulinnaksi, kas kun miestään tituleerattiin konsuliksi.

Rosa ja Oskar olivat aktiivisina toimijoina Pehr Brahen –patsaan hankkimisessa. Valtinarkiston Oulun toimipisteessä eli entisessä Oulun Maakunta-arkistossa on laaja Sovion arkisto, joka pitää sisällään myös Rosan jälkeenjääneitä papereita. Sieltä löytyy mm. näytelmien käsikirjoituksia, esimerkiksi C. Rosendahlin näytelmä ”Sigrid Wasas ring” ja alkujaan ranskalainen komedia” Jovial, Stadstjenare och Poet”. Melkein tekee mieli mututieteillä, että noita näytelmiä on harjoiteltu ja esitetty varainkeruutarkoituksessa. Raahessahan tiedetään järjestetyn sen seittemät soireet, baalit ja maskeraadit patsaan rahoittamiseksi. Tuo Sigrid Wasas Ring –näytelmä on kirjoitettu käsin vihkoon, jonka kannessa lukee R.Sovelius 1884.

Konsulinna oli mukana ainakin näissä konklaaveissa. Lähes aina johtokunnassa ja hyvin usein puheenjohtajana: Raahen Rouvasväenyhdistys, Lastenkodin johtokunta, Raahen Rukoushuoneyhdistys, Raahen Eläinsuojelusyhdistys, De Gamlas Hem –vanhainkodin johtokunta, Raahen Kotiseutuyhdistys, Lybeckerin käsityökoulun johtokunta, Raahen kirkon alttaritaulutoimikunta, Suomalaisuuden liiton Raahen yhdistys ja meijän museolaisten kannalta erityisen tärkiä Raahen museon johtokunta. Tuo Suomalaisuuden liitto on kokoomuksen esiäiti ja Rosahan valittiin ensimmäisenä naisena Raahen kaupunginvaltuustoon! Raahen Seudun syntymäpäiväkirjoituksessa sanottiin, että konsulinna otti verrattomalla innolla osaa tai oli alkuunpanijana kaikissa paikkakuntamme uskonnollista ja kansallista valistamista, kulttuurin edistämistä ja hyväntekeväisyyttä harjoittavissa yrityksissä.

Rosa Sovelius toimi Raahen museon hyväksi ensin Raahen museoyhdistyksessä, sitten olojen jollainlailla vakiinnuttua Raahen museon johtokunnassa, jonka puheenjohtajana hän toimi vuosina 1909-1928. Museon johtokunnan pöytäkirjamerkintä maaliskuulta 1928 on varsin paljonpuhuva:

”§ 1 Tohtori K.Levónin kutsumana kokoontui johtokunta ensimmäisen kerran konsulinna Rosa Soveliuksen kuoleman jälkeen. Syvä oli johtokunnan kaipuu ja velvoittavalta tuntui tulevaisuus kun museon uudelleen järjestäjä, sen taitava ja kunnioitettu monivuotinen puheenjohtaja, johon kaikki olivat tottuneet luottamaan, nyt oli poissa.”  Kunnioittaakseen Rosa Soveliuksen suurta työtä Raahen museon johtokunta teetätti hänestä muotokuvan taiteilija Lindeblomilla. Lokakuussa 1929 paikallislehti uutisoi ”muotokuva tullaan kohdakkoin asetettavaksi museon seinälle”.

Rosa Soveliuksen muiston säilyttämiseksi suunniteltiin muistorahaston perustamista. Lehdistä löytyy kutsu perustavaan kokoukseen ja pari muuta mainintaa, mutta harmillisesti mitään muita tietoja en etsinnöistä huolimatta tähän hätään onnistunut löytämään.

Jenny Paulaharju julkaisi Kotiedessä kesäkuussa 1928 kauniin muistokirjoituksen Rosa Soveliuksesta. Jotenkin tuntuu, että siinä Rosan luonteenpiirteet tulevat parhaiten kuvatuksi.

” … Hiljaista on täällä ja yhtä hiljaista on viereisessä ”förmaakissakin”, jossa emäntä ennen otti vastaan lukemattomat luokseen pyrkijät ja tervehdyksillä kävijät. Sydämellisellä tavallaan hän siellä istutti vieraansa mukavaan sohvan nurkkaukseen, istahti itse vierelle nojatuoliin ja aloitti jutustelun niin hienosti ja älykkäästi tulijan mielialaa tunnustellen, että vähäpätöisimmältäkin  kulkijalta katosi heti arkailu, jota oli tuntenut seisoessaan ulkoportailla jykevälukkoisen valkoisen oven takana ja nykiessään vanhaa eteisen tiukua ilmoittamaan tulonsa. Ja näitä tulijoita ja menijöitä on ollut joukoittain.

Tulipa kuka tahansa taiteilija tai tiedemies, puhuja tai keräilijä tai kuka vain, oikealla, hyvällä asialla liikkuja vieraalta paikkakunnalta Raaheen niin ensiksi hän teki vierailunsa ”konsulinnan” luokse saadakseen päteviä neuvoja ja ohjeita työlleen…

…Mutta kaikkein rakkaimmat talossa kävijät olivat äidin kolme poikaa vaimoineen ja lastenlapset, isoäidin kultasilmät. He tapasivat hänet ison kodikkaan arkihuoneensa ikkunakulmauksesta käsityötä tehden tai lueskellen. Äidinrakkauden suurella ymmärtämyksellä hän aina suhtautui isoihin lapsiinsa ja pienimpien kanssa hän osasi panna toimeen iloiset leikit…

…Mutta harvoin hän ehti olla yksin, sillä keittiön portaiden kauttakin kulkivat monet vieraat. Tuli suvun vanhoja palvelijoita, merimiesten leskiä, luudan ja vispilän kauppiaita, puutarhan puhdistajia, kadun lakaisijoita sekä köyhiä anelijoita. Jokaisella oli asiaa ”itselleen konsulinnalle” ja jokainen sai sitä mitä toivoikin: ystävällisen sanan, kuuman kahvikupin ja aineellista apua, mitä kulloinkin sattui tarvitsemaan…

…Rosa Johanna Elisabeth Sovelius, joka oli saanut näin ihmeellisen lahjan levittää valoa ja vieläpä lämpöä ympärilleen, olikin jo kehdosta asti oikea ”päivän lapsi”.

Konsulinna tuli Paulaharjuille tutuksi, sillä he nauttivat Rosan kauniin kodin vieraanvaraisuudesta kerätessään aineistoa Wanha Raahe-kirjaa varten. Rosa Sovelius oli myös yksi kirjaan haastatelluista ja raportoi Samuli Paulaharjulle kirjan paikallisesta vastaanotosta.

Edellä olevan kirjoituksen perusteella me museolaiset voisimme ottaa Rosan syntymäpäivän yhdeksi huomioitavaksi päiväksi vuotuiseen kalenteriimme. Koskaan ei ole liian paljon syitä juhlistaa ihanaista museotamme ja sen hyväksi toimineita!

Jälkikirjoitus:

En voi olla muistamatta lämmöllä tässä yhteydessä myös Rosan ja Oskarin pojanpoikaa Eero Sovelius-Soviota, joka sai verenperintönä isovanhempiensa suuren rakkauden kaupunkimme ja sukunsa historiaan ja toimi monin tavoin myös museomme hyväksi. Eerokin suhtautui kanssaeläjiinsä ja vastaansa tulleisiin ihmisiin samanlaisella suurella sydämellä ja viisaudella kuin Rosa aikoinaan.