Eläwien kuwien historiaa Raahessa

Jo 1800-luvun lopulta lähtien oli Raahessa nähty erilaisia kiertäviä elokuvanäytöksiä. 1900-luvun alussa sellaisia liikkui jo varsin taajaan ympäri Suomen, myös pikkukaupungeissa. Länsirannikon hyvät tieyhteydet ja Oulun läheisyys lienevät olleet Raahelle eduksi, ja varsinkin kevät- ja syysmarkkinoiden aikaan kaupunkiimme ilmestyi elokuvien esittäjiä. Myös sirkukset, tivolit ja erilaiset näyttelyt houkuttelivat samaan aikaan myös elokuvanäytöksiä. Sopivia tiloja tällaiseen toimintaan löytyi vaikkapa Seurahuoneelta, Työväentalolta, Porvari- ja kauppakoululta sekä seminaarilta. Esimerkiksi maaliskuussa 1900 Raahessa vieraili ”insinööri-tirehtööri” Arthur Joseph Couprant Lumiere Kinematografinsa kanssa. Ohjelmistoon kuului muun muassa ”Kuwia maailman pääkaupungeista sekä suuri joukko koomillisia ja naurettawia eläwiä kuwia” (Raahen Lehti 24.3.1900). Suomen kenties merkittävin kiertävien elokuvien esittäjä Oskari Alonenkin kävi Raahessa projektoreineen useamman kerran. Väkeä näytöksissä riitti usein ”ahdinkoon asti”.

Osakeyhtiö Raahen Eläwät Kuwat

Raahen ensimmäisen varsinaisen elokuvateatterin puuhasivat pystyyn kapteeni August Kangas, tehtailija Tor Sovio ja kirjanpainaja-kauppias Robert Roihu. Osakeyhtiö Raahen Eläwät Kuwat aloitti toimintansa Roihun omistamassa talossa Pitkälläkadulla, nykyisellä Kauppakadulla lokakuussa 1909. ”Sähköllä käypä eläwien kuwien näyttämö” saneerattiin tähän aiemmin Otto Plantigin kauppana toimineeseen taloon, ja se toimi siinä vuoteen 1911. Sen jälkeen oli joitakin vuosia pärjättävä ilman elokuvateatteria, kunnes loppuvuodesta 1918 perustettiin Oy Näytös. Konsuli August Ossian Swanljungin, postivirkamies Mikko Ryhäsen ja tullipäällysmies J. Lindholmin perustaman osakeyhtiön tavoitteena oli ”vakiinnuttaa kinematografiataide” Raahessa. Teatteri saneerattiin Brahenkadulla (silloisella Pakkahuoneenkadulla) sijanneeseen, Kauppaklubin omistamaan piharakennukseen ja se toimi vuosina 1919–1922.

Vuonna 1923 Kaarlo Siponen perusti Teatteri Huvimyllyn ja vuokrasi sitä varten jo aiemmin elokuvien näyttämönä toimineen Veikko Roihun talon. 1920-luvun kuluessa suuri yleisö löysi elokuvat ja elokuvien kultakausi Raahessa alkoi. Siponen teetti teatteriinsa pianosyvennyksen, jossa Emmy Sovelius säesti elokuvanäytöksiä osaten hyvin sovittaa musiikin elokuvan juoneen. Pianonsoitto loi teatteriin jännittävän tunnelman, kun soittajaa ei näkynyt. Elävän musiikin ohella teatterin ylellisyytenä mainittakoon ilmastointi, ”tuulotin”.

Ensimmäinen oikea äänielokuva Prinsessan kasakka nähtiin Raahessa lokakuun alussa 1932 ja pian sen jälkeen ensimmäinen kotimainen äänielokuva Kuisma ja Helinä. Teatteri Huvimylly jatkoi esitystoimintaa nykyisen Bio Huvimyllyn perustamiseen saakka.

Bio Huvimyllyn synty

Kaarlo Siponen päätti rakentaa oman äänielokuvateatterin ja vuokrasi sitä varten Sovion perikunnan omistaman tyhjän tontin nykyiseltä Kauppakadulta. Rakennustyöt alkoivat syksyllä 1936, ja talo valmistui maaliskuussa 1937. Se vastaa malliltaan 1930-luvulla Kino-lehdessä maaseudulle suositeltua elokuvateatterityyppiä. 600-neliöinen teatterirakennus sisälsi erillisen eteisaulan, tulenkestäväksi vuoratun projektorihuoneen, yli 300-paikkaisen salin laskeutuvine katsomoineen ja aitioineen sekä parven. Salissa oli syvennys säestyspianoa varten, ja elokuvien esityskoneistot siirrettiin Teatteri Huvimyllystä. Pihan puolelta löytyivät ulkovessat. Avajaisnäytöksessä 3. huhtikuuta 1937 esitettiin Roy del Ruthin ohjaama musikaali ”Rakkauden sävel”. Uusi Huvimylly sai innostuneen vastaanoton, ja paikallislehti kuvasi sitä ulkoasultaan karuksi, mutta sisätiloista ”mitä muhkeimmaksi teatteritaloksi, jossa on tilavuutta ja ilmavuutta joka suunnalle” (Raahen Seutu 6.4.1937).

Bio Huvimylly on pysynyt näihin päiviin saakka varsin alkuperäisessä kuosissa, vaikka talon sisällä onkin uusittu lähes kaikki vuosikymmenten aikana. Tekniikka tietysti uusiutui ajan mukana, mutta myös sisustus koki muutoksia. Paikkamäärää laskettiin 1960-luvun alkupuolella säästösyistä; pienempi paikkamäärä laski elokuvista maksettavia kopiovuokria ja toi ns. pienteatterilisän. Katsomon kovat, puiset penkit vaihdettiin pehmustettuihin. Aula sai sisävessat 1960-luvulla, ja samalla vanha lippukoju poistui käytöstä. Sisäänkäynnin yhteydestä on poistettu erillinen tuulikaappi ja sisäänkäyntiä on levennetty.

Elokuvateatteritoiminta talossa jatkui eri omistajien luotsaamana vuoteen 2012 saakka. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus päätti suojella historiallisen elokuvateatterin huhtikuussa 2011, ja siitä lähtien sen kohtalo on mietityttänyt ja huolestuttanut raahelaisia elokuvien ystäviä. Pitkällisen odotuksen jälkeen ollaan vihdoin siinä onnellisessa tilanteessa, että elokuvateatterin uusi elämä voi alkaa. Kulttuuriyhdistys Bio Huvimyllyn ystävät on ottanut sydämenasiakseen kunnostaa elokuvateatterin ja tehdä siitä kulttuurin kohtaamispaikan, jollaista kaupunkiin on pitkään kaivattu.