Tekstiversio Soveliuksen talon virtuaalikierroksesta.

Soveliuksen talo - Raahen vanhin säilynyt asuinrakennus

Soveliuksen sukusäätiön talo on vanhin Raahessa säilynyt asuinrakennus. Se edustaa ainokaisena kaksikerroksista kaupunkirakentamista Raahessa, sillä vuoden 1810 kaupunkipalon jälkeen kaksikerroksisten talojen rakentaminen kiellettiin. Soveliuksen talo sijaitsee samalla tontilla kuin Raahen ensimmäisen pormestarin Henric Corten 1600-luvun puolenvälin jälkeen rakennuttama komea kaupunkipalatsi. Corte-suvun pormestareita oli kolmessa sukupolvessa, ja he kaikki asuivat samaa taloa. Tontti ja sen rakennukset olivat pormestareiden jälkeen eri omistajien hallussa, kunnes 5. toukokuuta vuonna 1777 kauppias Matts Sovelius osti sen. Kauppias Sovelius (13.12.1726–25.1.1795) rakennutti tontille uuden komean päärakennuksen, joka on säilynyt meidän päiviimme lähes alkuperäisessä asussaan. Henkikirjojen asukastietojen mukaan tontille on muutettu asumaan 1780-luvun kuluessa.

Lisätietoa Soveliuksen talon vaiheista löydät täältä.

Alaeteinen

Laivapatruunin koti – vauras raahelainen porvariskoti 1890-luvulta

1780-luvulla rakennetun Soveliuksen talon yläkerta on entisöity 1890-luvun asuun. Tähän aikakauteen päädyttiin, koska tuolloin talossa tehtiin suurisuuntaisia muutoksia: sisäkattoa korotettiin, saliin vievät ovet vaihdettiin korkeisiin parioviin ja koko talon ikkunat muutettiin isommiksi. Eteisessä ja keittiössä alkuperäinen huonekorkeus on säilytetty. Seinistä löydettyjen, 1890-luvulle ajoitettujen tapettijäänteiden perusteella Raahen museon konservaattori valmisti tapettien mallit eli silkkipainoseulat, joiden avulla kuviot painettiin käsin voimapaperille. Jokaisessa huoneessa on juuri sellaiset tapetit, kuin niissä 1890-luvullakin oli. Myös lattioiden ja kattojen materiaalit ja värit ovat identtisiä 1890-luvun asun kanssa. Enin osa matoista ja verhoasetelmat on valmistettu vanhojen mallien mukaan. Pöytien alla olevat pienet kirjotut matot ovat museon kokoelmista.

Eteinen

Eteisessä on komea empiretyylinen peili 1800-luvun alkuvuosikymmeniltä. Eteisen kalustuksen täydentävät komea, ulkovaatteille tarkoitettu vaatekaappi sekä sateenvarjoteline. Eteisen kaunis vaaleanpunainen valaisin on nk. ”månsken” eli kuunvalolyhty, joka tuo tunnelmallisen valon huoneeseen.

Käyntikorttimalja

Eteisen pöydällä on visiitti- eli käyntikorttimalja, johon vierailulle pyrkivä saattoi korttinsa jättää jos isäntäväki ei ollut paikalla.

Makuuhuone

Päästävedettävät sängyt

Makuuhuoneessa on rouvan ja herran päästävedettävät sängyt eli nk. Imperialsängyt, jotka illan tullen vedettiin oikeaan pituuteensa ja päiväaikaan muhkeaksi keoksi kootut vuodevaatteet leviteltiin paikoilleen.

Ridikyyli

Niin merkkuutyöt kuin kaikki muutkin tekstiilit on ommeltu käsin ja päivänvalon puuttuessa öljylampun tai kynttilän valossa. Entisajan naiset säätyyn katsomatta tekivät vapaahetkinään aina käsitöitä, vierailullekin mentiin aina ”ridikyylin” eli käsityöpussukan kanssa.

Merkkausliina

Tyttärille niin kovin tärkeiden käden taitojen harjoitteleminen aloitettiin aika pienenä ja merkkausliina oli eräänlainen ensimmäinen opinnäyte. Emännän kirjoituslipaston vieressä seinällä on Anna Helena Leufstadiuksen merkkausliina vuodelta 1848. Anna Leufstadius (1840–1901) oli merikapteeni, tupakkatehtailija Johan Leufstadiuksen (1795–1867) ja Catharina Christina Hallbergin (1806–1889) tytär. Merkkausliinaan on merkitty kaikkien perheenjäsenten nimikirjaimet ja syntymäajat. Anna Leufstadius ja veljensä merikapteeni Hans Johan perustivat testamenttimääräyksin säätyläisnaisia varten ”Raahen vanhainkodin”, joka toimi pitkään heidän kotitalossaan Corten- ja Rantakadun risteyksessä.

Isännän huone

Isännän huone oli miesten valtakuntaa. Täällä herra Patruuni hoiti liikeasiansa, kirjeenvaihtonsa ja ystävyyssuhteensa eikä sinne yleensä ollut naisväellä asiaa.

Messinkinen kynttilänjalka

Johan Soveliukselle (1770–1852) kuulunut messinkinen kynttilänjalka, joka liittyy romanttiseen rakkaustarinaan. Johanin ja kynttilänjalkojen tarinan voit lukea täältä.

Piippuhylly

Komea piippuhylly oli isännän ylpeys. Talon naisväki piti huolen, että Patruunin piippujen varret oli kauniisti koristeltu helmi- ja ristipistokirjonnalla.

Bacchus-taulu

Syyskuussa 1875 laskettiin Raahessa Johan Langin varvilta vesille parkkilaiva Bacchus. Raahelaiset eivät aivan ymmärtäneet Antiikin Roomasta ammennetun nimen hienoutta, vaan ihmettelivät: ”Ompa pantu ruma nimi komealle laivalle, kun Pakhuusi!”

Bacchus-laivan kiehtovan tarinan voit lukea täältä.

Sali

Porvariskodin sali - varakkuuden peili

Sali oli talon haltijan taloudellisen varakkuuden peili. Sinne sijoitettiin kauneimmat ja arvokkaimmat koriste-esineet ja huonekalut, joita hankittiin itse esimerkiksi ulkomailta tai saatiin perintönä. Salissa oli yleensä pari mukavaa sohvaryhmää, soittopeli ja runsaasti isoja viherkasveja, tauluja ja koriste-esineitä. Tavallista oli, että perheen tyttäret saivat sievän käyttäytymisen ja ranskankielen ohella soitonopetusta, usein jopa ulkomailla saakka. Soittotaito kuului entiseen aikaan erityisesti neitojen yleissivistykseen. Juhlissa kuin juhlissa talon tytär tai tyttäret esittivät joitakuita huolella harjoiteltuja kappaleita vieraille.  Salin upea taffelipiano on valmistettu Pietarissa, ja se on annettu häälahjaksi v. 1874 Viipurissa vihitylle pariskunnalle.

Muhkean oviverhon vieressä on etaseeri eli hyllykkö koriste-esineitä ja muuta pikkutavaraa varten. Etaseerin ylähyllyllä on kaunis uusklassinen kokonaisuus: kynttilänjalat ja pendyyli eli heilurikello, joiden muotoihin ja koristeaiheisiin on otettu mallia antiikin arkkitehtuurista. Etaseeri lastattiin yleensä varsin täyteen kaikenlaisia koriste-esineitä, valokuva-albumeja ja isoja kotiloita merten takaa. Hyllykön vieressä on pramea venetsialaispeili. Ikkunaseinällä oleva peili on erään merikapteenin matkoiltaan tuoma. Perimätieto kertoo, että se on tuotu laivalla Kööpenhaminasta joko vuonna 1880 tai 1885.

Värikäs uusrokokoosohvaryhmä on raahelaisen tullitarkastaja C.G. Walleniuksen valmistama. Herra Wallenius teki vapaa-aikanaan tällaisia taidokkaita mööpeleitä raahelaiskoteihin. Nykyajan verhoilukankaiden alta löytyi suikale alkuperäistä verhoilukangasta, jonka pohjalta suunniteltiin ja toteutettiin nyt nähtävä verhoilukangas Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Tumma uusrenessanssisohvaryhmä 1800- ja 1900-lukujen taitteesta on oikea sorvauksen riemuvoitto. Kalustoon kuuluu myös kaunis huovalle kirjottu kipinä- tai luukunsuojus eli kakluuninsärmi.

Ruokasali

Ruokasalin pitkän pöydän ääreen pystyttiin kattamaan päivälliset suurellekin seurueelle. Astioita säilytettiin komeassa astiakaapissa, joka täällä on muodikkaasti uusrenessanssityylinen. Ruokasalin kalustoon kuuluisi ehdottomasti myös pitkä senkki astioiden ja ruokasalin tekstiilien säilyttämiseen.

Rosa Johanna Elisabeth Sovelius

Rosa Sovelius oli toimelias nainen ja aktiivi, joka verrattomalla innolla otti osaa valistustyöhön, kulttuurin edistämiseen ja hyväntekeväisyystyöhön. Hänen roolinsa oli merkittävä myös museon toiminnan ylläpidossa ja kehittämisessä. Eikä suinkaan vähäisin ansio ollut se, että Rosa valittiin Raahen kaupunginvaltuustoon ensimmäisenä naispuolisena edustajana. Lisää Rosa Soveliuksesta voit lukea täältä.

Fredrik Oskar Sovelius

Sangen nuorena menehtynyt Fredrik Oskar oli kauppahuoneen pomo, ilmiselvä humoristi ja museoaatteen mies, joka toimi museon ”intendenttinä” vuodesta 1881 alkaen aina elämänsä loppuun saakka. Ilman hänen vahvaa työpanostaan olisivat museon kokoelmat saattaneet vaipua unholaan. Lisää Fredrik Soveliuksesta voit lukea täältä.

Kööki

Keittiön suuren puuhellan ääressä syntyivät patruunin perheen ateriat. Hellalla on mm. vohvelipannu, jonka saattoi kätevästi asettaa hellanrenkaiden aukkoon lähemmäs tulta. Pienellä, niin sanotulla pahantuulenpannulla saattoi äkkiä kiehauttaa kahvit pahimpaan kahvihampaan kolotukseen.

Alun perin keittiö oli paloturvallisuussyistä erillisessä rakennuksessa pihan toisella puolella. Puhuttiin alaköökistä. Sieltä huushollerska tai kyökkipiika juoksutti ateriat päärakennukseen herrasväen nautittaviksi. Keittiöstä päästään kapeaa käytävää pitkin portaikkoon, jonka kaunis kaide on peräisin talon valmistumisajoilta 1780-luvulta. Eteisessä, oven vieressä oleva pieni ovi vei parvekkeelle, joka rakennettiin ulkoeteisen katonharjan merenpuoleiselle lappeelle. Parvekkeella on kauniina kesäiltoina voinut ihailla auringonlaskuja Pitkänkarin kuusikon taakse.

Syöttötuoli

Hienosti koristeltu syöttötuoli pieniä lapsia varten. Istuinlevyn alla oli kätevästi piilossa potta. Syöttötuolin mekanismi on aivan samanlainen kuin nykyisissäkin versioissa.

Piian huone

Pikkuruinen koppero ruokakomeron vieressä oli piian ”huone”. Itse asiassa se saattoi olla pääemännän tai muun palvelusväen päällystöön kuuluvan työsuhdeasunto, sillä pihalla oli erikseen väentupa palkollisia varten. Piian kömmänän seinien tapetti komisti 1850-luvulla isännän huonetta. Epämuodikkaaksi käydessään sitä laitettiin ”äläskeleposen” eli vähempiarvoisen tilan seinille.

Lihahakkuri

Lihahakkuri, joka tuotiin v.1861 rakennetulla parkki Oscar & Georgella Baltimoresta helpottamaan jonkun onnekkaan raahelaisrouvan ruoanvalmistusta.