Kaupungin varhaisista asukkaista

Salon pitäjään oli jo ennen kaupungin perustamista siirtynyt säätyläisiä ulkomailta hallintomiehiksi, maakauppiaiksi ja talollisiksikin. Tätä väkeä siirtyi sitten vastaperustettuun kaupunkiin. Tavallinen kansa oli suurimmaksi osaksi Salon pitäjästä. Heistä aniharva käytti sukunimeä. Sukunimen virkaa toimitti määre
”-poika” tai ”-tytär”, esimerkiksi Matti Matinpoika tai ammattinimi, kuten vaikkapa Thomas Tunnbindare (tynnyrintekijä). Käsityöläisiä tarvittiin moneen lähtöön, ja niinpä Raaheen muutti esimerkiksi suutareita, seppiä, kupariseppiä, kultaseppiä, lasimestareita, puuseppiä, räätäleitä, tynnyrintekijöitä, muurarimestareita, kankureita, hampunkehrääjiä ja pienkeittäjiä.

Ensimmäiset porvarit

Pormestari ja useat raatimiehet sekä ammattitaitoiset käsityöläiset tulivat Raaheen Pietari Brahen mahtikäskyllä Oulusta. Raahen ensimmäiseksi porvariksi ja asukkaaksi mainitaan skotlantilaissyntyinen Hans Forbus, joka saapui Oulusta Raaheen (=Salon kaupunkiin) jo vuonna 1650. Forbus oli Salon nimismies ja pitäjänkirjuri, kauppias ja raatimies. Raahen ensimmäinen pormestari Henrik Corte asettui kaupunkiin vasta kesällä 1651.

Aluksi porvareiksi tuli enimmäkseen talonpoikia, jotka muuttivat kaupunkiin lahjoitustiloilta. Monet tulivat Henric Corten mukana: Jonas Skytte oli Corten puuseppä, Anders Alfström hänen tynnyrintekijänsä, Gustaf Öhrn puolestaan räätäli ja sittemmin myös raatimies. Pietari Brahe lähetti myöhemminkin ruotsalaisia ja saksalaisia taitavia käsityöläisiä uutta kaupunkiaan vahvistamaan. Naapuripitäjistä saatiin myös uusia asukkaita Raaheen.

Raahessa oli alusta alkaen ryhmä ruotsalais-saksalaisia ja saksalaisia. Itse porvaristo oli kuitenkin kokonaan suomalaista. Esimerkiksi maistraatin pöytäkirjoissa mainitaan, että kaupungin oikeudet luettiin julki ja selitettiin suomeksi.

Kuinka porvariksi pääsi?

Jos halusi harjoittaa kauppaa tai käsityöläisammattia kaupungissa, edellytti se porvarioikeuksien hakemista kaupungin maistraatilta. Hakijalla piti olla moitteettomat elämäntavat, hänen piti kyetä maksamaan porvarimaksu, sitoutua asumaan kaupungissa ainakin kuusi vuotta ja maksaa kaikki hänelle määrätyt verot ja maksut. Hakijalla piti olla takaajia vakuudeksi, että hän kykenee kaikkeen tähän.

Porvariksi päässeet saivat kuuden vuoden verovapauden tai 12-vuotisen vapautuksen ”kaikista sekä määrätyistä että epämääräisistä maksuista”. Porvarien tuli sitoutua vapaavuosien jälkeen maksamaan veronsa säännöllisesti. Astuessaan kaupunkiyhteiskuntaan he suorittivat porvarirahoiksi nimetyn veron, joka Raahessa oli 2-7 kuparitaalaria. Lisäksi heidän piti sitoutua muuttamaan heti kaupunkiin, mitä velvollisuutta monet kyllä surutta venyttivät.

Kaupungin varhaisvaiheiden väkiluvun määritteleminen on haastavaa. Lähteenä toimivat säilyneet manttaaliluettelot eli henkikirjat, jotka Raahen osalta alkavat vuodelta 1653. Monilta vuosilta tiedot ovat kuitenkin kateissa. Manttaaliluetteloihin ei myöskään merkitty alle 15-vuotiaita eikä yli 60-vuotiaita asukkaita, joten täsmällistä asukaslukua on vaikea antaa. Varmaa on, että Raahe oli alkuaikoinaan hyvin pieni, muutaman sadan asukkaan kaupunki. 1600-luvun loppuun mennessä asukasluku oli kasvanut noin kuuteensataan, mutta vuosisadan vaihteen suuret nälkävuodet ja isoviha aiheuttivat dramaattisen pudotuksen väkiluvussa. Tuhannen asukkaan rajapyykki saavutettiin vasta 1700-luvun lopulla.