Kaupankäynti

Suurin osa talonpojan arkisen uurastuksen tuotoista meni elämiseen ja osansa otti myös kruunu verojen muodossa, mutta pieni osa varattiin vaihtoon ja kaupankäyntiin. Kauppaa käytiin pääasiassa oman alueen markkinoilla, mutta jo keskiajalla Salon pitäjän talonpoikaisalukset purjehtivat kauppamatkoille valtakunnan pääkaupunkiin, Tukholmaan.

Salon pitäjällä oli pitkä rannikko ja kirkonkylällä satama, jonka välittömässä läheisyydessä sijaitsi pitäjän kirkko.  Heinäkuun lopulla Salossa järjestettiin Olavinpäivän (29.7.) markkinat, jotka olivat osa alueen laajempaa markkinakiertoa. Tarkat markkina-ajat löytyvät vasta 1600-luvun lähteistä, mutta todennäköisesti rannikkoalueen markkinoita on järjestetty jo keskiajalla. Alku- ja keskikesän markkinat olivat kalamarkkinoita, loppukesällä taas voi- ja karjamarkkinoita. Olavinmarkkinat sattuivat keski- ja loppukesän taitteeseen ja Salon markkinoilla lienee ollut myynnissä erityisesti kuivakalaa ja mahdollisesti myös voita. Elokuun alkupuolelle sijoittuneet Kalajoen Laurinmarkkinat olivat nimenomaan voimarkkinat.

Meritiet olivat keskiajalla tärkeitä kauppareittejä. Merta myöten salolaiset talonpojat purjehtivat lähiseutujen markkinoille ja kauas Tukholmaan kauppaa käymään ja meren tuomia olivat myös Olavinmarkkinoiden kauppamiehet. Salon markkinoille rantautui tuttuja lähiseudun talonpoikia joiden kauppatavarana olivat kala, nahat, turkikset, voi ja puuastiat. Kaukaa Räävelistä (Tallinna) ja muualta Baltiasta purjehti hansakauppiaita mukanaan suolaa, kankaita ja rautaa sekä muuta metallitavaraa.

 

-Anna Kippola