Wanha Herra

Suomen vanhimmassa paikallismuseossa, vuonna 1862 perustetussa Raahen museossa on erilaisia harvinaisuuksia, joista kuuluisin lienee Raahen Wanha Herra – 1700-luvulta peräisin oleva vasikannahkainen sukelluspuku. Sen lahjoitti Raahen museolle merikapteeni Leufstadius 1860-luvulla.

Sukelluspuvun alkuperää on yritetty selvittää tarkemmin siinä kuitenkaan onnistumatta. Arvellaan, että puku olisi valmistettu Suomessa, siihen viittaavat mm. jalkaosien pieksumaiset kärkiosat. Puvun käsineet ovat kuin tyypilliset suomalaisen metsämiehen kintaat. Ruotsin valtionarkiston amiraliteetin arkistosta löytyy mielenkiintoinen piirros vuodelta 1727, se esittää sukeltajaa lähes samankaltaisessa varustuksessa kuin Raahen sukelluspuku. Tämä amiraliteetin puku oli suunniteltu valmistettavaksi metallista.

Valmistusmenetelmät

Raahen museon sukelluspuku on valmistettu lehmännahasta, sen saumat on ommeltu pikilangalla ja tiivistetty piellä. Vedenkestäväksi sukelluspuku on tiivistetty lampaantalin, tervan ja pien seoksella. Puvun yläosa, huppu, on sisäpuolelta vahvistettu puurimojen avulla. Ilma sukeltajalle pumpattiin luultavasti palkeitten avulla joustavilla nahka sukilla yhteenliitettyjen puisten putkien kautta. Hupun yläosassa on oletettavasti ollut läppäventtiili, jonka kautta ilma on tullut sisään ja vastaavasti poistunut selkäputken kautta. Rohkea sukeltaja on pujottautunut sukelluspuvun sisään vatsassa olevasta aukosta, joka suljettiin kiertämällä pitkä aukkonahka vyön ympäri ja vyö kiinnitettiin sukeltajan vyötäisille. Sukelluspuvun avulla pystyttiin tarkistamaan laivan pohjan kunto tarvitsematta turvautua laivan kallistuksiin ja kuivatelakointiin.

Puvun valmistaja on hallinnut 1700-luvun huimasti kehittyneen sukellusteknologian viimeisimmät saavutukset. Raahen Wanhaa Herraa on pidettävä ainutlaatuisena nahan avulla toteutettuna välimuotona siirryttäessä sukelluskellosta varsinaiseen raskassukelluspukuun.

Wanhan Herran viimeinen reissu

Raahen Wanha Herra vieraili The National Maritime Museumissa Greenwichissä 22.5.1985 – 6.1.1986 pidetyssä Suomen merihistoriaa esittelevässä Sea Finland- näyttelyssä. Seuraavana vuonna Wanha Herra esittäytyi Turussa samassa näyttelyssä ja vielä vuonna 1988 muutaman kuukauden ajan Yhdysvalloissa Philadelphiassa pidetyssä Sea Finland- näyttelyssä. Wanha Herra oli esillä Expo98- maailmannäyttelyssä Lissabonissa.

Nuori Herra

Raahen museon konservaattori teki vuonna 1988 Wanhasta Herrasta täydellisen kopion. Työmenetelmät ja materiaalit olivat samat kuin 1700-luvun tekijänkin. Kopiosta eli Nuoresta Herrasta täytyi kuitenkin tehdä hieman pidempi, jotta nykyajan ihminen mahtuisi sen sisään. Kopiopuvun avulla haluttiin todistaa, että sukelluspuvulla on todella voitu sukeltaa. Kokeilut osoittivat, että puku on toimiva, mitään rajoituksia sukelluksen syvyyden ja ajan suhteen ei todettu. Pisin Nuorella Herralla tehty sukellus kesti 40 minuuttia. Toinen tärkeä syy kopion valmistamiseen oli se, että pitkät esiintymismatkat rasittivat Wanhaa Herraa siinä määrin, että se määrättiin matkustuskieltoon. Nuori Herra saa nyt puolestaan edustaa Raahen museota ja 1700-luvun sukellusteknologiaa maailmalla.

Tätä nykyä Wanha Herra on tavattavissa Kruununmakasiinimuseon sukellusosastolla.