Raahen ensimmäinen urkuri

Kuningatar Kristiinan ja kreivi Pietari Brahen armollisesti vuonna 1649 perustama kaupunkimme sai ensimmäisen kirkkonsa valmiiksi 1650-luvulla. Alamaisistaan huolehtiva Brahe lähetti kirkkoomme urkupositiivin ja myöhemmin myös urkurin, saksalaista sukujuurta olevan herra Zachris Palmin Ruotsinmaalta.

Urkuri Palmille annettiin Raahessa myös muita vastuullisia tehtäviä, hän sai hoitaakseen lukkarin, kellojenasettajan sekä raatimiehen tehtävät. Hän sai myös kaupunginmusikantti-privilegion eli yksinoikeuden järjestää musiikkiesityksiä kaupungissa. Useimmat urkurit hallitsivat mitä moninaisimmat soittimet ja pystyivät opettamaan niiden lisäksi myös laulua. Raahen maistraatti luonnehtikin Palmia taitorikkaaksi mestariksi. Tiedetään, että Zachris Palm poikineen kävi soittamassa monissa tilaisuuksissa ihan peräti Oulua myöten. Oululaisurkuri moisesta suivaantuneena vei asian maistraattiin ja valitti, että Palmien esiintyminen oli tehnyt hänelle suurta haittaa ja pienentänyt hänen tienestejään.

Epävakaa luonto

Elämänsä ehtoona Zachris Palm kärsi mielenterveysongelmista. Valitettiin, ettei hän ole aivan tasainen tavoiltaan ja Palm myös laiminlöi raatimiehen tehtävänsä. Lopulta sanottiin, että ellei hän hoida raatimiehen tehtävää ja kellonhoitajan tointa, ei hän saa palkkaakaan. Eipä häntä kyllä kirkossakaan näkynyt eikä kuulunut. Mutta eräänä sunnuntaina hän oli jumalanpalveluksessa käskenyt kirkkoherran vaieta kesken saarnan ja solvasi samaan syssyyn niin kirkkoherraa kuin pormestariakin. Porvarit ilmoittivat tuon hämmennyksen jälkeen, etteivät enää maksa Palmille lukkarin palkkaa. Pormestari kuitenkin puolusti Palmia ja urkuri itse vetosi päänsä heikkouteen.

Palm joutui sitten selittämään tekemisiään ja tekemättä jättämisiään kaupungin raadin edessä joulukuussa 1690. Puhuttiin Palmin taitamattomasta ja sopimattomasta elämästä.

Palmin vaimo kertoi, että siihen aikaan, kun alukset alkavat tehdä lähtöä merille, alkoi mies käyttäytyä ikään kuin olisi järjiltään: repi rikki vaatteita päältään, löi hajalle ovet ja akkunat, pöydät ja tuolit, sytytti aitan tuleen, tahkosi milloin kirvestä, milloin puukkoa tai hiilihankoa tappaakseen vaimonsa, jolloin tämä lapsineen lähti karkuun. Naapuri totesi näin tosiaankin olevan, vaimo parka lapsineen joutui ikkunasta pakenemaan raivopäistä miestään. Lisäksi vaimo valitti, että mies panee kaikki varansa viinaan ja olueen ja tavaransa panttiin. Palm myönsi kaiken, mutta väitti, ettei se tapahdu viina- tai hurjapäisyydestä vaan kun vaimo ja lapset tekevät kiusaa. Sitten haukkui hän vaimoaan ja tytärtään ja meni ihan hulluksi. Tämä virmapäisyys oli häntä vaivannut jo edellisen vaimon eläessä.

Lopuksi Palm pyysi, että häntä ruvettaisiin hankkimaan Kruunupyyn sairashuoneelle. Sinne hän pääsikin seuraavan vuoden maaliskuussa ja kuoli siellä jo parin kuukauden päästä.

Murheellinen kohtalo urkurilla, mutta itse asiassa Zachris Palm on suomalaisen sävellystaiteen alalla varsin merkittävä mies. Zachris Palmin kynästä on lähtöisin Suomen ihan ensimmäinen painettu säveltäjän nimellä varustettu sävellys.

Ilo-laulu

Palm sävelsi nelisäkeistöisen teoksen nimeltä Ilo-laulu vuonna 1678.  Laulu on sävelletty niin kutsutun Hollannin sodan päättymisen kunniaksi. Tuossa sodassa mm. Ruotsi ja Tanska sotivat toisiaan vastaan ja Rügenin saarella tammikuussa 1678 tanskalaisista saavutetun voiton kunniaksi tuo sävellys varsinaisesti tehtiin. Sota koski raahelaisiakin siinä mielessä, että myös täältä Raahen alueelta oli satakunta sotilasta mukana ja iso osa heistä kuoli kurjissa oloissa Riiassa. Ilolaulua esitettiin soittaen ja laulaen Raahen kirkossa 4. maaliskuuta 1678. Näin kerrotaan laulun nimiölehdessä. Tiedetään, että Tukholmassa ja Turun tuomiokirkossa voittoa juhlittiin myös.Ilo-laulun ainokainen kopio on säilössä Helsingin yliopiston kansalliskokoelmassa.

 

-Eija Turunen