Tämän pirttirakennuksen ensimmäinen vaihe ajoittuu vuoteen 1791, jolloin Mutalan tilan perustaja Johan Matinpoika Korpela rakensi pienen savupirtin ja kamarin merenrannalle, mahtavan kuusikon keskelle tilan nykyisen asuntorakennuksen pihapiiriin. Kun tila vuonna 1815 joutui uuden omistajan, entisen sotamiehen Eerik Eerikinpoika Pampin (Joensuun) käsiin, rakensi hän pirtin uudelleen “11,5 x 9,5 kyynärän suuruiseksi ja varusti sen kahdella lasi-ikkunalla ja uunilla”, kuten kymmenen vuotta myöhemmin suoritetun katselmuksen pöytäkirjassa sanotaan.  

Myöhempinä aikoina rakennusta laajennettiin uusilla huoneilla niin, että esikuntakapteeni Johan Robert Levónin ostaessa talon vuonna 1855 siinä oli pirtin lisäksi kolme kamaria ja eteinen. Rakennus säilyi tämän jälkeen sekä kokonsa että rakenteensa puolesta muuttumattomana. Mutalan tilan oltua yli sata vuotta Levón-suvun hallussa se siirtyi oston kautta Saloisten kunnalle, joka lahjoitti tämän nk. “Mutalan pikkupuolen” kotiseutumuseolle. Pirttirakennus siirrettiin Arkkukarin museoalueelle vuonna 1968. 

Rakennusta entisöitäessä huoneiden sisärakenne ja kalusto pyrittiin saamaan alkuperäisen kaltaiseksi. Pirtin katon pyöröpuiden sahattu pinta oli vieläkin savun mustuttama savupirtin ajoilta, ja se on säilytetty entisellään. Pirtin ja “isännän huoneen” seinähirret, jotka yli sadan vuoden aikana olivat ehtineet saada monenlaisen värityksen ja tapetit, puhdistettiin ja maalattiin keltamultavesivärillä, kuten ennen aikaan oli tapana. Pirttiin, kahden hirsikerran päälle muurattiin alkuperäisen näköinen iso uuni avotakkoineen, leivinuuneineen ja uunin päällä olevine makuupaikkoineen.  Myös isännän huoneeseen muurattiin vanhanaikainen avotakka.