Tämä kalastaja Herman Tokolan entinen asuinrakennus siirrettiin vuonna 1966 museoalueelle Kuljunlahden pohjukasta ja entisöitiin. Rakennus sisustuksineen kuvaa elävästi ahtaissa ja vaatimattomissa oloissa eläneiden kalastajien asumisoloja 1800-1900-lukujen vaihteessa.  

Herman Tokolan asuinrakennus oli alkujaan vain tavallinen kalamaja, joka lienee rakennettu jo 1800-luvun alkupuoliskolla. Kalamajaa jatkamalla siitä saatiin pieni tupa keitinuuneineen, ja sivulle rakennettiin pieni kamari. Lopullisessa koossaankin – sellaisena kuin Herman Tokolan perhe sitä käytti – asunnon lattiapinta-ala oli vain noin 20m². Tämä tila riitti Hermannille ja hänen vaimolleen viiden pojan kasvattamiseen ja omien talvitöiden tekemiseen.  

Asunnon kalusto kuvaa tyypillistä kalastajaperheen elämää: tavallisen välttämättömän huonekaluston lisäksi tuvassa on isännän verkkotuoli verkkojen korjaamista varten ja kamarissa on emännän rukki. Herman oli ahkera kalastaja, joka myös itse valmisti silakka-astiansa – sitä todistavat ne monet puutyövälineet, jotka Hermannin verkkoaitasta tuotiin museoon.  

Herman Tokolan talo oli kauniilla, vehmaalla paikalla Kuljunlahden pohjukassa, aivan meren tuntumassa. Siihen kuului myös pieni navetta, sisäänlämpiävä sauna, verkkoaitta ja joitakin vajoja.  

Täällä Herman eleli vaimonsa kanssa vanhoilla päivilläänkin 1900-luvulla, poikain lähdettyä jo maailmalle. Monet ovat ne saloislaiset, jotka ovat Hermannin tuvassa juoneet ystävällisen emännän tarjoamaa kahvia sekä vieraskäynneillään että kirkkomatkoillaan, ohjattuaan kirkkoveneensä Hermannin mainioon venevalkamaan.