Sata vuotta on kulunut eräästä satavuotismuistosta

Näin kirjoitti paikallislehti Raahen Seutu lauantaina 8. heinäkuuta vuonna 1922

RAAHEN SEUTU 8.7.1922

Fredric Sovelius 100-vuotis muisto

Huomenna tulee 100 wuotta kuluneeksi siitä kun syntyi eräs tämän kaupungin merkkimiehistä, jonka toiminta aikoinaan oli siinä määrin luowaa ja arwokasta laatua, että hänen 100-wuotispäiwää täällä ei woida mainitsematta ja muistamatta siwuuttaa.

Fredric Sowelius syntyi, kuten jo huomautettiin, heinäkuun 9 päiwänä 1822. Isä oli Kauppias, Raatimies ja laiwanwarustaja Fredric Sowelius, syntynyt 1778, kuollut 1837, äiti Katarina Frieman, syntynyt 1779 ja kuollut 1855, molemmat wanhaa Raahelaista sukua.

Jo warsin nuorena lähti Fredric Sowelius merelle, niin että hän heti täysi-ikäiseksi tultuaan jo oli siwuuttanut oppiwuotensa ja käytyään sen aikuisen merikoulun woi suorittaa merikapteenin tutkinnon. Sen jälkeen kuljetti hän wielä lähes 7 vuotta päällikkönä ja toiminimi Fredric Sowelius’en osakkaana Sofia nimistä laiwaa enimmäkseen Wälimerellä, kunnes hän wuonna 1850 palasi kotikaupunkiinsa, asettuen siellä kauppiaaksi ja toimien laiwanwarustajana, aluksi edelleen yhdessä weljiensä Matts-August, Johan ja Henrik Soweliuksen kanssa edellämainitussa yhtiössä. Mentyään awioliittoon toiminimi Johan Langin omistajan, Kauppaneuwos Zachris Franzenin Maaliskuun 9 päiwänä 1830 syntyneen tyttären Johanna Margaretha Franzenin kanssa, kohdistui hänen toimintansa yhä enemmän tähän toiminimeen, jonka pääwarustajaksi hän tuli wuonna 1859, pysyen siinä toimessa aina wuoteen 1891, jolloin hän luowutti toiminimen pojallensa Fredrik Oskar Soweliukselle, käyttäen sen jälkeen omissa liikeasioissaan toiminimeä Fredric Sowelius Jr.

Ensimmäisessä awioliitossaan oli Fredric Soweliuksella 4 lasta, joista kaksi wanhinta poikaa kuoliwat pieninä mutta nuorimmat pojat Fredrik Oskar ja Georg Sowelius eliwät aikaisiksi, ensinmainittu kuollen toiminimi Johan Langin omistajana ja Ruotsin-Norjan warakonsulina 1896, waan Georg Sowelius wielä eläen Raahessa. Jouduttuaan leskeksi jo w. 1857, meni Fredric Sowelius wuonna 1891 toiseen awioliittoon Ebba Katinka Ljunggrenin kanssa, jossa awioliitossa hänellä on 3 lasta, Ebba, naimisissa Pankinjohtaja Einar Löwenmarkin kanssa Helsingissä, Matts August, joka nyt oleskelee ulkomailla, ja Katarina, naimisissa Hammaslääkäri Freywid Nylanderin kanssa Oulussa. Fredric Sowelius kuoli täällä Raahessa Maaliskuun 20 päiwänä 1897.

Edellä luetellut ulkonaiset elämän ääriwiiwat sisältäwät hyvin runsaan ja toimeliaan työn, joka on kantanut hedelmää ei ainostaan tekijälleen waan myös Raahen kaupungille ja koko maalle. Niitten miesten joukossa, jotka 1800-luwun jälkimäisen puoliskon aikana jatkaen isiensä työtä nostiwat pienen Raahen Suomen suurimmaksi merenkulkukaupungiksi, oli Fredrik Sowelius aina ensimmäisessä riwissä ja heistä kaikista oli hän epäilemättä taitawin laiwanrakentaja. Hänen henkilökohtaisella johdolla rakennettiin Johan Lang yhtiölle seuraawat laiwat:

1850 Jenny, 1851 Haltio, 1852 Rosina, 1854 Sofia, 1856 Aalto, 1857 Jenny & Ruona, 1858 Salahmi, 1869 Zachris Franzen, 1861 Oskar&Georg, 1862 Louisi, 1863 Satama, 1865 Wäinö, 1866 Osmo, 1867 Roska, Ahto, 1868 Impi, 1869 Walo, 1870 Wasama, Saama, 1873 Johan Lang, 1875 Bachus, Wenus.

Näistä 23 laiwasta oli enin osa suurimpia, kauniimpia ja paraita laiwoja, mitä Raahessa koskaan on lyöty. Erittäin merkille pantawa on se tarmo, jolla Fredric Sowelus asettui yläpuolelle niitten wahinkojen, jotka hän ja hänen yhtiönsä saiwat kärsiä n.k. itämaisen sodan aikana 1854 ja 1855, kun hän säikähtämättä yhä lisäten laiwanrakennusta koetti korwata mitä sota oli häwittänyt. Tämä käy pitemmättä selwityksettä näkywiin edellä olewasta luettelosta.

Jonkun werran ulkonaista tunnustusta antoivat aikalaisensa Fredric Soweliukselle hänen toiminnastaan. Jo 1852 nimitettiin hänet Ruotsin-Norjan konsuliksi ja 1869 annettiin hänelle Kauppaneuwoksen arwonimi. Itse kerrotaan hänen aina antaneen suurimman arwon työlleen laiwanrakentajana ja sille tunnutukselle, jonka kotikaupunki antoi hänelle walitsemalla hänet jo nuorella ijällä kaupungin wanhimpien joukkoon ja myöhemmin kaupungin waltuusmieheksi.

Kun huomenna täyttyy wuosisata Fredric Soweliuksen syntymäpäivästä, ei luonnollisesti ole ketään jäljellä niistä, jotka aikoinaan owat purjehtineet hänen kanssaan. Mutta niitä, jotka owat olleet rakentamassa hänen laiwojaan ja niillä owat purjehtineet, lienee wielä muutamia elossa. Ja warsin moni kaupunkilainen muistaa wielä kookkaan, tarmokaan ja wäsymättömän laiwanwarustajan ja muistaa hänet ystäwyydellä ja sillä kunnioituksella, joka kuuluu sille, joka teetti merkillisen työn ja aina antoi arwon myöskin työmiehelle, joka siinä oli osallisena.

Komerssin syntymän satavuotisjuhlaa vietettiin myös jonkinlaisten kekkereiden merkeissä. Museomme arkistossa on talletettuna juhlaan liittyvä puhe. Harmillisesti puheen laatija ei ole tiedossamme, oletettavasti hän on joku taannoinen merimies. Puhe on kirjoitettu kauniilla käsialalla, kaunokirjoituksella. Yhdyssanat ja pilkutus ym on oheisessa tekstissä alkuperäisessä muodossaan.

Arvoisat kauppaneuvos Fredrik Soveliuksen suku ja me merimiesten jätteet

Kun me olemme tänään kutsuttu kauppaneuvos Fredrik Soveliuksen satavuotista syntymä päivää viettämään, Wainajan lesken Rouva Ebba Lagerlöfin ja hänen jälellä olevien sukulaistensa kutsusta.

Tulee meidän ensinnäkin lausua sydämellinen kiitos tästä huomaavaisuudesta, kaikille kauppaneuvos Fredrik Soveliuksen leskelle ja sukulaisille. Se vainaja jonka muistoa me nyt aijomme viettää oli uran uurtaja Raahen kaupungin meriliikkeeseen ja koko kaupunkimme syntyyn, vainaja oli ruumiinsa rakennukselta voimakas päättäväinen ja luonteeltaan luja tahtoinen rehellinen ja suora kaikissa toimissaan ja samalla kauko näköinen ja nämä ominaisuudet kun on miehellä voipi hän järkevänä kohota siihen mihin kauppaneuvos Fredrik Sovelius oli kohonnut ei ainoastaan Raahessa ja Suomessa vain hyvin laajalti ulkomaillakin. Merimiehen alaan oli hän perehtynyt jo nuorena ja oli niissä asioissa niin tarkasti selvillä ettei hänen tarvinnut koskaan toisilta neuvoa kysyä, hän oli alkanut merimiehen alan aivan alusta ja ymmärsi siihen alaan kuuluvat tehtävät kaikki täydellisesti. sitten kun olot muuttuivat keksittiin uuden aikaisia keksinnöitä merikulussa ja tuli liikaa tonnistoa ja nopeampi liike yhteys höyryn voimalla ei vainajan korkea ikä enään sallinut seurata aikaa joten Raahen meriliike joka oli Suomen suurimpia alkoi mennä takaisin päin, eikä ole siitä enään noussut lukuun ottamatta joitakin pienempiä yrityksiä. Me kaikki tänne kokoontuneena toivomme Jumala siunatkoon vainajan muistoa, kepeät mullat olkoon hänen hautansa päällä jossa hän lepää rauhassa kaikista maailman myrskyistä unhoittumattomana.