Carl Mentzer - taannoinen pormestarimme

Otsikossa mainittu pormestari Mentzer on Raahen kaupungin kasvun ja kehityksen kannalta aateltuna huomattavan merkittävä mies, joka meinaa aivan vaipua unholaan. Reilut sata vuotta sitten pormestari Mentzerin saavutuksia haluttiin kunnioittaa antamalla hänelle kaupunkiimme oma nimikkokatu. 

Ylioppilasmatrikkelin mukaan Carl Mentzer syntyi ilmeisesti Kokemäellä 14. huhtikuuta 1736. Hänen vanhempansa olivat henkirakuunarykmentin luutnantti Gustaf Mentscher ja Maria Christina Ritze. Carl Mentzer opiskeli Porin triviaalikoulun jälkeen Turun akatemiassa. Ennen uraansa Raahessa hän työskenteli mm. Turun hovioikeuden ylimääräisenä kanslistina ja varanotaarina sekä Pohjanmaan talousvaltuuskunnan vt. sihteerinä.

Rekrytointia Raaheen

Raahen pormestarina vuodesta 1757 lähtien toiminut Samuel Lithovius (s.1704) oli sairastunut ilmeisen vakavasti ja pyysi eroa virastaan. Hän oli jo sairastuessaan sopinut Turun hovioikeuden notaarin Carl Mentzerin kanssa, että tämä maksaisi kuolinpesään 4500 kuparitaalaria päästäkseen Lithoviuksen seuraajaksi. Sairastuneella pormestarilla oli huoli perheensä tulevasta toimeentulosta, eläkejärjestelmät olivat vielä ikkäänku keksimättä. Rouva Lithovius (rva nro 2) oli edellisen pormestarin Henrik Klouvensichin leski ja perheessä oli yhteensä kahdeksan pientä lasta, siinä oli huolta kerrakseen. Samuel Lithovius kuoli syyskuussa 1765 ennen virallisen eron saamista.

Tuommoinen viranostosopimus ei tietenkään ollut aivan sopiva eikä pitävä, vaan pormestarin virka julistettiin avoimeksi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Mentzerin lisäksi hakijoissa oli muitakin lesken ja lapsien tulevaisuuden turvaajia. Aivan laitonta tuo viran ”ostaminen” ei ollut, sillä perheen tueksi luvatut summat mainittiin vaalipöytäkirjassa kuninkaalle lähetetyssä kirjelmässä. Lisäksi kirjoitettiin, että vaikka kaikki hakijat eivät olleet sitoutuneet maksamaan mitään Lithoviuksen leskelle, maistraatti ja porvaristo kuitenkin oletti jokaisen katsovan velvollisuudekseen pitää huolta leskestä ja isättömistä lapsista.

Pormestarin vaali toimitettiin maaliskuun alussa vuonna 1766. Carl Mentzer voitti ylivoimaisesti 126:lla äänellä, seuraavaksi tullut Carl Freese sai 71 ääntä ja kolmas ehdokas hovioikeuden notario Ervast 47 ääntä. Porvaristo asetti kuitenkin Ervastin Freesen edelle, koska Freese ei luvannut avustaa leskeä ja lapsia.

Kuninkaalliselle majesteetille lähetetyssä kirjeessä maistraatti ja porvaristo lausuvat luottavansa siihen, että kunkku nimittää joko Mentzerin tai Ervastin ”osoittaen tällä laupeuden työllä omistavansa kaikkein korkeimman ominaisuuden; olla leskien ja orpojen isä”. Carl Mentzer itse kertoi maistraatille, ettei hänellä ollut paljon ansioita ja että hänen hartain halunsa oli porvariston luottamuksen saavuttaminen. Koskapa maaherran virastollakaan ei ollut Mentzerin valintaa vastaan mitään, hänet nimitettiin Raahen pormestariksi 13.8.1766.

Raahen kahdeksas pormestari

Mentzeristä tulikin oivallisen hyvä pormestari, hän hoiti tointa 40 vuotta, kuolemaansa saakka. Kaupungin toimintojen johtamisen lisäksi Mentzerillä oli valtakunnantason tärkeitä asioita hoidettavanaan. Hän edusti Raahea kaikkiaan neljillä valtiopäivillä, vuosina 1771-72, 1778-79, 1786 ja 1792. Vuosien 1778-79 valtiopäivillä hän edusti Raahen lisäksi myös Uuttakaarlepyytä, Pietarsaarta ja Kajaania sekä vuoden 1786 valtiopäivillä Uuttakaarlepyytä, Pietarsaarta ynnä Kuopiota. Luottamusta hänen kykyihinsä oli siis yli kaupunki- ja maakuntarajojen.  Carl Mentzer lienee ennätysmies valtiopäiväosallistumisissaan. 

Jo toisilla valtiopäivillään 1778-79 Mentzer nousi porvarissäädyn aktiivisimpien edustajien joukkoon. Mentzer tunnettiin vapaamielisenä oppositiomiehenä, kuninkaanvallan vastustajana. Hän oli normaalin valtiopäivätoiminnan lisäksi myös menosääntövaliokunnan ja säätyjen yleisen valiokunnan jäsenenä. 

Valtiopäivillä ja rannikkokaupunkien keskuudessa suurta huolta aiheutti vuonna 1775 kruunun esitys, jonka mukaan Kaskisista tulisi Raahen, Uudenkaarlepyyn ja Pietarsaaren yhteinen tapulikaupunki. Ehdotus tyrmättiin ja kaiken kaikkiaan tästä Kaskis-keissistä tuli monensorttista riesaa ja kahnausta. Lopulta vaivan, väännön ja naapureitten venkoilun jälkeen Raahe ynnä muut prosessiin lähteneet kaupungin saivat pitää entiset oikeutensa ja systeeminsä. Mentzerin väsymättömän toiminnan ansiosta Raahe sai ne varsinaiset tapulikaupunkioikeudet 7.4.1791. Niin kuin museuumiblogin lukijat muistavat, välilliset ulkomaankauppaoikeudet saatiin jo vuonna 1765, kiitos Baltzar Freitagin.

Elostaan ja olostaan

Mentzeristä kerrotaan, että ahkerasta työskentelystään ja laajalle ulottuneista asianajokeikoistaan huolimatta hän ei onnistunut kartuttamaan omaisuuttaan. Useimmat maistraatin jäsenet olivat tavalla tai toisella kaupankäynnin kanssa tekemisissä ja sitä myöten vaurastuivat mukavalla tavalla. Virkamiehen tienestit pysyivät pienenlaisina huolimatta suurestakaan vaivannäöstä. 

Rippi- ja henkikirjojen tietojen mukaan pormestari asui vuosikymmenien varrella neljässä eri osoitteessa. Museotantti törmäsi Mentzeriin jo opiskeluaikanaan, kun tutki Soveliuksen talon rakennushistoriaa. Silloisesta Oulun maakunta-arkistosta löytyneen kauppakirjan mukaan kauppias Matts Sovelius osti pormestari Mentzeriltä kolmannessa korttelissa sijaitsevan tontin nro 73 rakennuksineen 166 riikintaalerin ja 32 skillingin kauppahintaan. Koko kauppasumma maksettiin ostohetkellä, kauppakirjat tehtiin 5.5.1777. Pormestari Mentzer oli ostanut k.o. tontin leskirouva Christina Stroemiltä seitsemän vuotta aiemmin. Kauppakirjassa tontista käytetään nimitystä ”Cortiska Gården” ja kuten muistamme, pormestari Henrik Corten komea sisäänajoportillinen pytinki oli juuri tuolla kauppatorin pohjoislaidan tontilla. Kauppias Sovelius rakensi tontille nykyaikaisemman kaksikerroksisen talon.

Viimeisimmäksi naimaton Mentzer asui nykyisen Koulukadun ja Kirkkokadun luoteiskulmassa, tontilla, jonka monet muistavat pizzeria Alto Maren talona tai aikaisemmin Nordströmin/Friemanin talona. Pormestarin asuttama talo tuhoutui vuoden 1810 kaupunkipalossa, samoin kuin kaksi muutakin entistä taloaan.

Aivan yksin Carl Mentzer ei kuitenkaan asunut. Oletettavasti hänellä oli jonkinlaista palvelusväkeä, mutta ainakin 1780-luvulta lähtien hänen huushollissaan asui sisarentytär mademoiselle Helena Christina Agander, jungfru Sophia Ulrica Laureus sekä myöhemmin lisäksi sisarentyttärenpoika Georg Adolph Oppman sekä veljenpojanpoika Henrik Wilhelm Mentzer. Liekö raahelaissyntyinen Sophia Laureus ollut Kuopiosta tulleen Helena Christinan seuraneitinä tms, koska on mainittu tittelillä jungfru. Georg Adolph oli syntynyt Rantasalmella ja Henrik Wilhelm Porissa. Viime mainittu oli vain muutaman vuoden ikäinen sukulaismiehen luo muuttaessaan. Pormestari Carl Mentzer kuoli 18. huhtikuuta vuonna 1805, kuolinsyy jää tuntemattomaksi. Hänet on haudattu kirkkopuistoon, josta hautakivi edelleen löytyy. Heikki Impivaaran sanoin: ”Entisellä hautausmaalla on hänen haudallaan pienenläntä kivi, jonka porvaristo on pystyttänyt v. 1824”.  Hieman nolosti on pormestarin sukunimi hautakivessä kirjoitettu muotoon Mintzer.

Nimikkokatu

Alussa mainittu nimikkokatu oli nykyinen Koulukatu. Vuonna 1900 vahvistetussa asemakaavassa aiemmin Södra Staquettsgatan -nimisenä tunnettu katu nimettiin Mentzerinkaduksi. Kunnioituksen osoituksena taannoisen pormestarimme toimille kaupunkimme hyväksi. Lokakuussa 1928 kaupunginvaltuusto vahvisti uuden asemakaavaehdotuksen, jossa muutettiin myös useamman kadun nimet, Mentzerinkadusta tuli Koulukatu, Torikadusta Sovionkatu ja Aitakadusta Palokunnankatu jne. Asiasta debatoitiin paikallislehdessä ennen ja jälkeen, kuten arvata saattaa.

Pakkahuoneen museon yläkerrassa on esillä komia polokupyörä, jonka taustalla on suurennos vanhasta maisemapostikortista juurikin tuosta Menzerinkadusta. Somasti kuvaan on osunut myös se kadunkulma, jossa Mentzerin asuttama talo ennen paloa sijaitsi. Mentzerin huudeilla ollaan, läheltä liippaa!