Raahe telekkarissa
Ootteko huomanneet, että Raahe-ryijy vilahtaa televisiovastaanottimessa eräässä mainoksessa? Se on kieltämättä komia ryijy.
Kaikki alkoi siitä, kun...
Tuon niin kutsutun Raahe-ryijyn tarinan takana voisi karrikoidusti sanoa olevan valtioavustuksen saantiehtojen. Lybeckerin käsityökoulu sai ensimmäisen kerran valtionapua vuonna 1950, seuraavana vuonna valtionapu muuttui jatkuvaksi ja samassa yhteydessä koulun nimi muuttui Lybeckerin Naiskotiteollisuuskouluksi. Valtionapu edellytti mm. jämptiä opetussuunnitelmaa, joka oli yhtenäinen muiden vastaavien opinahjojen kanssa. Koulun työjärjestyksen, harjoitustöiden ym. tuli olla maataloushallituksen kotiteollisuusosaston hyväksymiä. Ehtona oli myös, että koulun pitää jäljittää ja vaalia paikallista käsityöperinnettä.
Perinnettä etsimässä
Täällä Raahen alueella ei semmoista ikiomaa käsityöperinnettä oikein ollut. (Olga Sarkkilan aikaan yritettiin viritellä Raahen alueen kansallispukua sekä kudottiin helmipoimintatöitä). Tähän perinnekäsityön puutteeseen otettiin vastaukseksi nk. Raahe-ryijy. Tuon ryijyn ensimmäinen julkinen esiintyminen on U.T.Sireliuksen vuonna 1924 ilmestyneessä opuksessa Suomen ryijyt. Teoksen mukaan ryijy kuului arkkitehti Victor J. Sucksdorffille ja vaimolleen Annalle ja alkuperäispäispaikaksi ilmoitettu Raahe?, kysymysmerkillä varustettuna siis.
1950-luvun alussa ryijy oli jo Kansallismuseon kokoelmissa, se oli ostettu sinne vuonna 1932 samaiselta Sucksdorffin pariskunnalta. Varsin todennäköistä on, että Lybeckerin koulun johtaja Kerttu Husu on bongannut ryijyn mainitusta kirjasta ja kenties ryijy on ollut esillä Kansallismuseossa tai jossain näyttelyssä, koskapa KM:n puoleen osattiin asiassa kääntyä. Raahen Kalevalaiset naiset, joihin Kerttu Husukin kuului, kävivät kopiomassa ryijyn mallin. Raahen opettajaseminaarin lehtori Inga Heng teki ryijylle värisuunnitelman alkuperäisen puuvillanukkaisen mallin mukaan ja Kerttu H. teki ryijystä työpiirroksen. Lupa kopiointiin heltisi sillä ehdolla, ettei sitä anneta minkään liikkeen välitykseen. Ryijyä sai kutoa ainoastaan Lybeckerillä ja myöhemmin perustetulla neuvonta-asemalla. Ensimmäinen ryijy valmistui vuonna 1952.
Kytkös Raaheen?
Alkuperäisessä ryijyssä on vuosiluku 1773 sekä nimikirjaimet BF ja MS. Nimikirjaimien perusteella sen arveltiin olevan Baltzar Freitagin (1720-1795) ja Maria Sovelian (1734-1813) vihkiryijy. Tuo arvelus vihkiryijystä on kuitenkin väärä, sillä Baltzar ja Maria avioituivat 1750-luvun alussa, esikoisensa syntyi elokuussa 1753. Kansallismuseon tiedoissa ryijyä ei liitetä vihkimiseen lainkaan. Vuosiluku ja ryijyn käyttötarkoitus jäävät vielä arvoitukseksi. Tuohon aikaan ryijyillä oli yleensä muu funktio kuin seinällä koristeena killuminen. Toimivat toki seinillä hyvinä lämpöeristeinä tai lattioilla tai reessä tms.
Arvoisa museuumiblogin lukija varmaan pohtii, miten ja miksi ryijy on joutunut Sucksdorffien huusholliin? Museotantti tutkaili taannoin hieman tarkemmin Victorin ja Annan taustoja ja ihan selevä yhteys löytyi arkkitehtorskan kautta. Anna Charlotta Maria S. oli omaa sukuaan Lundström. Annan vanhemmat olivat Olof Wiljam Lundström ja Maria Lovisa Petäjäkangas. O.W.Lundströmin isä oli Raahessa v. 1803 syntynyt, mutta Oulussa uransa tehnyt kauppias, laivanvarustaja ja sahanomistaja Olof Lundström ja äitinsä Lontoossa syntynyt Charlotta Machel. Olofin vanhemmat taas ovat kauppias ja raatimies Olof Lundström (1754-1828) ja Elisabeth Freitag (1767-1850). Kyllä vaan, siinä oli Olofeita kolmessa sukupolvessa. Elisabethin nuorin siskohan asusteli ikänsä Raahessa ja poltteli haikiana kynttilöitä iltakauvet.
Onkohan niin, että ryijyn alkuperä on jo hieman hämärän peitossa siinä vaiheessa, kun se joutui Annan haltuun. Jonkinlainen muistikuva tai tieto raahelaisuudesta oli kuitenkin säilynyt, mutta ihan varma Anna ei ollut. Onhan siinä useampi sukupolvi ja yli sata vuotta välissä. Ryijy on (mitä todennäköisimmin) kotoisin Annan isän isän äidin lapsuuskodista. Elisabethin (ja Catharinan ym.) vanhemmat olivat nuo jo aiemmin mainitut Baltzar ja Maria
