Järjestystä, epäjärjestystä ja yksi tyyriiksi tullut riiausyritys
Entiseen aikaan eikä edes niin hirviän kauhian kauan sitten, julistettiin Raaheenkin iltaisin yörauha, jonka aikana ei saanut turhanpäiten ulkona liikuskella. Yörauhan julisti trumpari, joka lähti iltayhdeksältä Isoltatorilta eli Pekkatorilta kiertämään katuja ja rumpuaan pärisyttämällä toimittamaan ihmiset koteihinsa. Jos joku vielä ennen kymmentä notkui kartsalla, sen toimitti yövahti kipakasti kotiin. Samuli Paulaharjulle aikoinaan muisteltiin, että trumparin ja yövahdin tehtävä lankesi aika monesti vanhemman sorttiselle äijänkässylle, usein miten entiselle merimiehelle.
Yövahdin työvuoro alkoi kello kymmenen. Hänen tehtävänään oli kierrellä kaupungilla ja ilmoittaa tasatunnit. Toisinaan jos ikä painoi tai oli muuten vaivainen, yövahti, joka oli myös prännvahti eli palovahti, laittoi asialle sijaisen katuja mittaamaan. Wanhasta Raahesta saamme lukea, että yövahtina toimineella Matti Vitolinilla oli nuorempana ”hyvä mölä ja pitkään juokseva ääni ja hyvät lauluputket”. Ilmeisesti mölä pysyi hyvänä vanhemmalla iälläkin, sillä kerrottiin, että Matin ”kymmenlyönnin” kajauttelu kuului yli koko kaupungin. Yövahdin työhuki loppui aamuneljältä, jolloin trumpari lähti Isoltatorilta kaupunkilaisia rummullaan herättelemään. Trumparin hommiin kuului myös ilmoittaa viralliset kuulutukset, esim. markkinarauha tai auksuunit, yhdessä tastienarin eli kaupunginpalvelijan kanssa. Trumparit, prännvahit ja tastienarit hävisivät kaupunkikuvasta ja kaupungin palkkalistoilta jotakuinkin 1800-luvun loppupuolella.
Turhapäiväisestä yöllisestä kuljeskelusta sai rangaistuksen. Kirkonkirjoista löytyy merkintöjä, että joitain henkilöitä on rangaistu öitsemisestä eli yöstelystä. (Monia muitakin rikkomuksia sieltä löytyy, mutta ne jääköön toiseen kertaan.) Onko rangaistus aikaisemmin ollut aina esimerkiksi jalkapuuta tai muuta sen sorttista julkista häpeämistä, siitä ei museotantilla ole ihan tarkkaa varmuutta. Kuitenkin rikos ja rangaistus merkittiin kirkonkirjoihin k.o. henkilön kohdalle ja merkintä seurasi kirjoissa ja kansissa hamaan kuolemaan saakka.
Aikojen kuluessa Raahenkin kaduille ilmestyivät polliisit. Kenraalikuvernööri kehotti Suomen kaupunkeja laatimaan poliisijärjestykset 1830-luvulla. Raahen maistraatti sai poliisijärjestyksen aikaiseksi vasta syksyllä 1871 (Polis-Ordning för Brahestad). Maistraatti päätti samaan syssyyn kääntää sen suomeksi ja jakaa kaupunkilaisille. No, käännöstyössä meni melkoisen kauan, suomennettu Poliisi-Järjestys Raahen kaupungille ilmestyi vuonna 1899. Poliisijärjestys tuli julistaa vuosittain Raahen ja Saloisten kirkoissa.
Tuossa vuoden 1899 suomenkielisessä Poliisi-Järjestyksessä on monia aivan hykerryttäviä oortereita kansalaisille, mutta poimitaanpa sieltä öistelyyn viittaava pykälä. Otsikon ”Erinäisiä sääntöjä” –alla on pykälä 40 ”Siveettömyydestä ja muusta pahantapaisuudesta tunnetut mies- taikka naispuoliset henkilöt älkööt ilman laillisetta asiata oleskelko ulkona kello yhdentoista illalla ja kello neljän välillä aamulla toukokuun alusta elokuun loppuun asti, ja muulla vuoden ajalla kello kymmenen illalla ja viiden välillä aamulla. Jos heitä tavataan mainituilla ajoilla ilman että hetikohta taitavat näyttää laillista asiata, pannaan he lopuksi yötä kaupungin arestiin.” Tuon pykälän mukaan epäilyttävät, nk. poliisille entuudestaan tutut henkilöt joutuivat melkein väistämättömästi yöksi putkaan. Tavallisista kansalaisista ei mainita mitään.
Öitsemisen ja yöstelyn sukulaisilmiö on yöjuoksu, joka on jotakuinkin riiustelua tai siihen pyrkimistä. Vanhoista Suomi-filmeistä tuttu asia. Tytöt nukkuivat kesäisin aitoissa ja kylän pojat kolkuttelivat illalla ovella päästäkseen sisään. Tytöt virittelivät aittaan esille käsityötaitonsa ja ahkeruutensa näytekappaleet todistaakseen olevansa erinomaista vaimoaineista jne. Poikia saattoi olla aitassa kerralla useampikin ja seuranpito oli aivan päivänvalon sietävää.
Yöjuoksu ei ollut pelkästään maaseudun ilmiö. Museotantin silmään osui seuraava pikku-uutinen 4. huhtikuuta 1905 ilmestyneestä Raahen Lehdestä.
Mitä yöjuoksu maksaa. Raastuvanoikeudessa eilen syytettiin apteekkari A.Tennanderin ilmiannosta räätälintyöntekiä M…i T…a (nimi blurrattu museosensuurin toimesta) ja työmies A…r R…ä siitä, että he eräänä iltana klo 10-11 aikaa parisen wiikkoa takaperin oliwat tunkeutuneet apteekin kartanolle, jossa M.T. pyrkien tapaamaan erästä naispalveliaa, oli koputellut keittiön oween ja ikkunaan, tuolla tawalla yrittäen kaksi eri kertaa waikka häntä siitä oli kielletty. Oikeus tuomitsi M.T:n ja A.R:n yörauhan rikkomisesta, edellisen 20, jälkimäisen 10 markan sakkoihin, eli warojen puuttuessa wastaawaan 4 päiwän wankeuteen
Sakot olivat kyllä melkoisen kovat. Suomen Rahamuseon Rahanarvonlaskurin mukaan 20 markkaa vuonna 1903 vastaa nykyrahassa 94,29 euroa. Se ei ehkä kuullosta kovin pahalta, mutta kun suhteuttaa sen Rahanarvonlaskurin ilmoittamaan tapahtumavuoden keskimääräiseen työmiehen palkkaan, joka oli 0,32 markkaa, totuus valkenee. Maksaakseen nuo kahdenkympin sakot, joutui ”räätälityöntekiä” M.T. työskentelemään 62,5 tuntia eli (reilun) viikon ajan. Nykyaikaan muutetut rapsut hoituisivat reilun viiden tunnin työnteolla. Ihmekös tuo, että sakkorangaistuksen vaihtoehtona on yleensä aina tuo vankeusrangaistus.
Oi voi, kalliiksi tuli koputtelu.
