Kalervo, Osmo, Unto, Ahto, Impi, Lempi…
Eikö kuulostakin ihan kuin koululaisten nimiltä tuolta noin sadan vuoden takaa? Kyllä vaan, mutta en meinaa tarinoida koululaisten puuhista vaan pyydän nöyrimmästi saada kiinnittää arvoisien lukijoiden huomion raahelaisten paattien nimiin. Tai joihinkin niistä. Laivojen nimien tutkaileminen on kyllä hirmusen intressanttia puuhaa. Laivan nimien tutkimusalalla on ihan oma nimikin, se on nautonomastiikka, ah!
Tänään, Kalevalan päivänä on erinomainen syy suunnata nautonomastiset kiikarit kohti kansalliseepoksestamme nimensä ammentaneita raahelaispaatteja. Raahelaiset laivanvarustajat olivat perillä antiikin jumaluuksista ja muista nykyään, tai ainakin vielä jokunen vuosikymmen sitten, yleissivistykseen kuuluvista tarinoista. Maailman merillä vilkuiltiin muiden alusten nimiä ja niistäkin ammennettiin ehkä innoitusta. Eri maitten omat kansalliseepokset ja muut kirjallisuuteen liittyvät muoti-ilmiöt näkyivät aika pian laivojen nimissä.
Suomalaista kansarunoutta oli kerätty ja julkaistu jo 1700-luvun lopussa. Innostus kasvoi pikku hiljaa 1800-luvun alkupuolella. Eräs varhaisista kokoajista ja julkaisijoista oli Uudenkaarlepyyn piirilääkäri Zachris Topelius vanhempi (1781-1831), jonka serkun poika Zachris Toppelius (1798-1868) toimi Raahessa pastorina (Eli Raahen pappi on satusetä Topeliuksen pikkuserkku, tämän oon kyllä kertonut jo aika monesti). Tavalla tai toisella nämä kansarunouden vähitellen kasvavat säkenet ylsivät Raaheenkin asti. Tämä Topelius voisi olla yksi lenkki. Toki laivanvarustajien ja muidenkin porvareiden mentaliteettiin kuului yhdenlainen yleiskiinnostuneisuus, oltiin ajan hermolla, niin sanoakseni.
Ensimmäinen Kalevalaan aatokset vievä laivan nimi raahelaisessa laivastossa on 1830-luvun alussa rakennettu Zachris Franzénin omistama fregatti Wäinämöinen. Fregatin rakennusvuosi ei ole aivan tarkkaan tiedossa, mutta ensimmäinen kapteeni siihen pestattiin vuonna 1830 eli varmuudella voinemme olettaa… Kalevalan ensimmäinen versio nk. Vanha Kalevala ilmestyi 1835, Zachris Franzén on siis tienraivaaja (trendisetteri) Kalevala-nimien käytössä. Franzénilla oli suora linja kansarunous- ja Kalevala-hankkeitten maailmaan, sillä hänen velipuolensa Carl Niklas Keckman (1793-1838) toimi Aleksanterin yliopiston ensimmäisenä suomen kielen lehtorina ja mm. toimitti Topelius vanhemman kansanrunovalikoiman.
Seuraavalla vuosikymmenellä kaksi Raahessa rakennettua alusta sai kalevalaiset nimet, priki Kaleva ja kaljaasi Ahti. Tuon Kalevanhan engelsmannit törkiästi polttivat sillä ikävällä vierailullaan toukokuun lopussa 1854. Kaleva oli ollut laivavarvin telakalla korjattavana ja ootteli aikojen rauhoittumista. 1850-luvulla kastettiin pari paattia Tapioksi ja yksi parkki sai nimekseen Haltio. Seuraava vuosikymmen oltiinkin sitten Kalevalan lumoissa. Peräti kolmetoista raahelaisalusta sai nimensä sen mukaan: parkit Wäinö, Osmo ja Ilmatar, prikit Aino, Ilmari, Sampo, Ilpotar, Kalervo, Unto, Ahto, Lempi ja Sarjola, sekä fregatti Impi. Tuo eriskummalliselta kuulostava Ilpotar on Pohjolan emännän Louhen eräs nimitys. Ahto taas on Ahti-nimen yksi versio. Ahdin, veden valtiaan valtakunnastahan puhutaan Ahtolana. Viimeiset Kalevala-aiheiset nimet annettiin 1870-luvulla, ne sai parkit Metsola, Wasama ja Wellamo.
Laivoja nimettiin Kalevalan lisäksi mm. perheenjäsenten mukaan, jokunen pohjoismaiseen jumaltarustoon liittyvä nimi löytyy myös ja paikannimiä jne. Raahessa seelaili aikoinaan viisi Hoppet-nimistä laivaa, yksi Hoppets Ankar ja kuusi Toivoa. Erityisesti museotantin mieltä lämmittää 1798 valmistunut brigantiini/priki, jolle annettiin nimeksi Bättre Tider eli Parempia aikoja. Tuo toiveikas nimi olo mitä parhain, olihan ne varsinaiset tapulikaupunkioikeudet saatu muutamaa vuotta aikaisemmin.
Jos arvoisan lukijan sisäinen nautonomastikko heräsi ja sormet syyhyävät lisätutkimukseen, raahelaisia laivoja on onneksenne koottu katalookiksi. Tuon suurtyön teki Kai Snellman ja katalogin nimi on Raahen purjelaivat ja niiden päällystöt.
