Pauharanta
Tiedättekös arvoisat museuumiblogin lukijat, että Raahessa on ollut, ainakin paperilla, alue nimeltä Pauharanta? Tuo kovin viehkosti nimetty paikka oli Rantakadun ja kaupunginlahden eli Pikkulahden välisellä kaistaleella, Pakkahuoneen pohjoispuolella.
Vanhojen valokuvien perusteella tiedämme, että ranta-alueella on ollut runsain mitoin varastoaittoja tai makasiineja, kuten tuolloin nimitettiin. Nuo aitat purettiin 1900-luvun alussa, kun tullihuone siirtyi rautatien tulon myötä radan varteen. Iso osa makasiineista siirrettiin radan ja hautausmaan väliselle alueelle jatkamaan tehtäviään varastoina. Purku- ja siirtovaiheessa tehtiin yllättäviä löytöjä. Aikaisemmin Soveliusten omistaman makasiinin purkutöissä hirsistä paljastui neljä rahakätköä, lienevätkö olleet Johan Soveliuksen jemmaamia. (Raahen Sanomat 6.4.1907).
Varamaanmittarin ehdotus
Pauharantaan palatakseni. Raahen kaupungin arkistossa on tuolle rantakaistaleelle asemakaavaehdotus vuodelta 1865. Piirros on otsikoitu ”Karta öfver Pauharanta magasinsplan i staden Brahestad, i afseende å förslagen reglering”. Oletettavasti ranta-aitat olivat rakentuneet paikoilleen hieman tarpeen mukaan ilman luotilangan mukaisia linjoja. Varamaanmittari J.H.Juveliuksen laatimalla ehdotuksella pyrittiin ilmeisesti saamaan joku tolokku rakentamiselle. Suunnitelmasta saa peräti sen vaikutelman, että aittoja suunniteltiin siirrettäväksi uudenlaisen korttelijaon mukaan jämpteihin suorakulmaisiin ruutuihin, vaikka maasto aivan rannassa oli enemmänkin luonnon muovaama.
Ehdotuksen mukaan Pauharantaan tulisi itä-länsisuuntaiset poikkikadut tai -kujat. Pohjoisempi oli nimeltään Vintergatan ja eteläisempi Sommargatan. Viimemainittu näyttää olevan nykyisen Cortenkadun kohdalla. Aivan rannassa meni pohjois-eteläsuunnassa Nedre Magasinsgatan ja alueen halkaisi Magasinsgatan. Rantakadun ja makasiinialueen välissä oli kolme esplanadia eli jonkinlaista käyskentelyaluetta; eteläisin Jungfruhaga (Neittyhaka), Sommargatanin pohjoispuolella oli Kalfhagan (Vasikkahaka) ja pohjoisimpana, Vintergatanin pohjoispuolella Leklindan (Leikkihaka). Suluissa olevat suomenkieliset nimet ovat Juveliuksen ehdotuksessa samoin kuin viheralueen esplanadi-nimitys.
Kauppiaita ja muitakin
Kartan mukaan rannassa Pakkahuoneen pohjoispuolella on tuolloin ollut neljäkymmentäyksi makasiinia. Karttaan liitetyn listan mukaan omistajat ovat enimmäkseen tuttuja raahelaisia kauppiaita. Listassa on mm. Soveliuksia, Ahlqvisteja, Rein, Fagervik ja Lackström. Muutamilla on omistuksessaan kaksi makasiinia. Piirilääkäri Ehrströmillä oli aitta asuintaloaan vastapäätä, mitähän arvoisa Erkka on aitassaan säilytellyt?
Rannassa, Vintergatanin varrella näyttää sijainneen myös seppä Johan Sarkkilan pajaksi nimetty rakennus. Johan Sarkkila kylläkin asui perheineen seppä Petter Neumanin entisessä talossa Saaristo- ja Kauppakadun kulmatontilla, jossa oli myös paja. Samuli Paulaharjun mukaan kolmannella sepällä, Frans Benjamin Lindillä oli ollut paja Läksyn rannassa eli tuolla samaisella paikalla kuin Sarkkilan pajakin. Mahdollisesti Sarkkila oli senkin pajan haltija.
Pohjoisempaan mentäessä makasiinien omistajien joukossa on enenevässä määrin tavallisemman väen nimiä: mm. Läksy, Pyhäluoto, Hassi ja Marjelin.
Eikä siinä vielä kaikki
Vanhoja valokuvia tiiraillessa voi todeta, että makasiineja oli Pakkahuoneen itä- ja eteläpuolellakin sekä Puluvärkissä. Myös Maa- ja Ulkofantissa oli makasiineja. Maanmittari Johan Oldenburg kävi v. 1854 engelsmannien tuhoisan vierailun jälkeen dokumentoimassa Raahen vahinkoja. Hän piirsi kartan, johon oli merkitty rastilla ne rakennukset, jotka eivät olleet tuhoutuneet (tuhoutuneetkin oli piirretty, ilman rastia tietenkin). Tuhojen lisäksi kartta sisältää muutakin kiintoisaa tietoa, sen mukaan Maafantissa (Sisu Fanti) oli 21 makasiinirakennusta, pari tosi isoakin ja Ulkofantissa (Ulko Fanti) viisi. Myös Puluvärkin makasiini on merkitty ja edellisten tavoin Krimin tuhoilta säilynyt.
Valokuvien perusteella varamaanmittari Juveliuksen ehdottamaa ”oikaisuhoitoa” ei toteutettu. 1900-luvun alkuvuosien paikallislehdissä noita jo ränsistyneitäkin virkaheittoja makasiineja vaadittiin purettavaksi pois kaupunkikuvaa rumentamasta. Niin tehtiin. Suurin osa siirrettiin radan varteen, osa siirtyi johonkin yksityiseen pihapiiriin ja osa hirsistä hyödynnettiin asuinrakennuksien värkiksi.
