Kolmet kaksoset, näinkö oikein?

Museotantti on työuransa aikana tullut kerran jos toisenkin tutkailleeksi Raahen kirkonkirjoja ja muita lähteitä. Kirkonkirjoissahan kaupungin asukkaat on pistetty kirjoihin ja kansiin kortteleittain ja tonteittain. Jokaisen talon kohdalla on lueteltu kaikki asukkaat syntymäaikoineen ja –paikkoineen, tyttönimineen jne. Kirjoista käy selville lukemisen osaamiset ja ehtoollisellakäynnit ym. Kirkonkirjat eli rippikirjat on tehty muutaman vuoden jaksoissa ja jos joku henkilö kuolee noiden vuosien aikana, sekin on sinne merkitty. Myös mahdolliset rikkeet tai muut käytöspoikkeamat löytyvät sieltä.

Toisinaan joutuu (oikeastaan saa) tutkimuksen yhteydessä selaamaan kirkonkirjoja järjestelmällisesti alusta loppuun, jos ei tiedä k.o. henkilön asuinpaikkaa. Kaikeksi onneksi Raahen on pienensorttinen kaupunki eli selattavaa ei ole kovin paljon. Alkuaikoina aika vähänkin. Tuo selaaminen on nykyään ihanan helppoa, sillä kirkonkirjat ja henkikirjat löytyvät digitoituina netistä. Mutta asiaan. Rippikirjan lehtiä selatessa ja sitä tiettyä etsiskellessä huomaa ja panee merkille kaikkea muutakin. En nyt muista mitä tai ketä hain, kun silmääni pisti kauppias Sven Anderssonin perhe lapsikatraineen. Tarkempi silmäys syntymäaikoihin sai hieraisemaan silmiä ja korjaamaan rillien asentoa. Näinkö oikein, tuossa perheessä on kolmet kaksoset?! Rouvan nimi on Sofia Albertina Bergh. Jaa-a, meillähän on kokoelmissa jonkun Sofia Albertinan ihanaisia piirustuksia, mahtaako olla sama mimmi? Tätä täytyy tutkailla jossain vaiheessa. Näitä ”jossain vaiheessa tutkailtavia” on melekonen liuta muistikirjoissa ja takaraivon syövereissä.

Nyt oli otollinen hetki syventyä Anderssonin perheeseen. Aloitetaan Sofia Albertinasta. Sofia Albertinan isä oli raahelainen kauppias Nils Bergh (1779-1832). Nils oli kotoisin Limingasta ja näkyy ensimmäisen kerran Raahen kirkonkirjoissa 1799-1805 kauppias Henric Montinin kauppa-apulaisena. Nilsin pikkuveli Jöns Petter on samoihin aikoihin kauppa-apulaisena kauppias Alexander Freitagilla. (Alexander F. asui isänsä Alexander seniorin jälkeen ”vanhan Freitagin” naapurissa). Olisiko käynyt niin, että Nisse kävi veljeään tervehtimässä tai jotakin asiaa toimittamassa, koska valpas Amor oli paikalla nuolinensa ja yhytti Freitagin tyttären Anna Sophian (1785-1853) ja Nilsin sydämet. Anna Sophia ja puolisonsa Nils asettuivat vaimon kotitaloon asumaan. Kauppias Alexander Freitag kuoli v. 1806 ja vaimonsa Maria Helena vuotta aiemmin. Nimiyhdistelmä Freitag ja Bergh saattaa kilauttaa jotain kelloja itse kunkin muistissa. Se oli se karmia kaupunkipalo, joka lähti kiistanalaisesti joko Freitagin tai Berghin navetasta. Tuo ”tulipalo-Freitag” on se Brahen- ja Rantakadun kulmatalo ja Bergh siitä seuraava talo Brahenkatua Pekkatorille päin.

No niin, tulipalot sikseen. Anna Sophian ja Nissen perhe kasvoi kaikkiaan viidellä lapsella, joista vuonna 1823 syntynyt Sofia Albertina oli nuorin. Nuori merimies Sven Andersson (1814-1881) tuli Öregrundista Ruotsista työn perässä Raaheen. Museotantin etsimeen osunut ensimmäinen havainto on vuodelta 1831. Sven seelasi raahelais- ja oululaislaivoissa, kouluttautui ensin perämieheksi ja valmistui kapteeniksi vuonna 1838. Sofia Albertina ja Sven avioituivat 15. huhtikuuta vuonna 1851. Siinä vaiheessa Sven oli jo jättänyt meriuran ja toimi kauppiaana. Liiketoimintaan kuului laivanvarustusta, vientiä ja vähittäiskauppaa. Sofia Albertina ja puolisonsa asuivat vaimon kotitaloa. Perhe alkoi kasvaa tasaista tahtia. Esikoinen Hedvig Sofia syntyi tammikuussa 1852, Sven marraskuussa 1853, Anna Albertina tammikuussa 1856. Kolme vanhinta lasta menehtyvät ihan lapsosina tulirokkoon tai hinkuyskään. Kaksoset Herman Gustaf ja Rosa Sofia Mathilda syntyivät huhtikuussa 1858, John ja Jenny syyskuussa 1860 ja vielä Sven ja Anna maaliskuussa 1864. Perheen nuorimmainen, kymmenes lapsi Alma syntyi tammikuussa 1866. Sofia Albertina synnytti tammikuun 1852 ja tammikuun 1866 välissä kymmenen lasta, joista kolmet kaksoset, huhhuh! Huushollissa oli onneksi useampi piika ja yksi renki hommia tekemässä.

Suomen Virallinen Lehti kertoo 11.10.1881 ”Kuollut kauppamies Raahessa. Sven Andersson on tänne tulleiden tietojen mukaan pitkällisen sairauden perästä kuollut siellä torstaina wiime kuun 29 p….Hän on ollut jäsenenä laiwayhtiössä Joh.Gust.Rein.” Kirkonkirjoihin on kuolinsyyksi merkitty vanhuus. Rouvansa Sofia Albertina elää vielä kymmenkunta vuotta miehensä jälkeen. Hänet haudattiin Haaralan multiin kesällä 1892.

Kaksosista Anna menehtyy muutaman kuukauden iässä, kuolinsyy kyllä lukee kirkonkirjoissa, mutta kirjurin käsiala on kovin vaikeatulkintaista. Samaan sairauteen näyttää menehtyneen noina aikoina muitakin lapsia eli kyseessä lie ollut  jonkin sortin kulukutauti.  

Rosa Sofia Mathilda kuoli joulukuussa 1932 Leufstadiuksen vanhainkodissa. Raahen Seudun muistokirjoituksen mukaan hän toimi ”pitemmän aikaa täkäläisen kansankirjaston hoitajana, huolehtien tehtävästään täsmällisesti ja kiitosta ansaitsevalla tavalla.” Jenny oli aikoinaan ”Vanhalla Lumperilla” talousneitinä ja rouva Augusta Lundbergilla seuraneitinä. Hän kuoli heinäkuussa 1925. John toimi veljensä huolinta- ja rahtausliikkeessä konttoristina ja osakkaana. Hän muutti veljensä perässä Ouluun. Johnia vaivasi ”pitkällinen kova tauti”, hän kuoli syyskuussa 1916 Oulun Sairaskodissa. Kuolinilmoituksessa sisarukset ilmoittavat ”veljemme, entinen ylioppilas”. Pojista Sven lähti teit’ isäin astumaan ja suoritti perämiestutkinnon Oulun Merikoulussa. Hän toimi perämiehenä raahelaisessa parkki Impissä vuosina 1887-88. Svenin myöhemmät vaiheet ovat hämärän peitossa, hänet julistettiin kuolleeksi 1930-luvun alussa.

Pojista Herman Gustafin nimi näkyy suomalaisessa merenkulussa edelleen. Herman opiskeli Oulun Kauppakoulussa ja sittemmin Turussa. Opintojen jälkeen työskenteli mm. K.E.Höckertin laivanvarustusliikkeessä. Vuonna 1902 hän perusti oman laivanvarustusliikkeen. Aloitti ahtaustoiminnan, kun perusti The Federation Stevedoring Co. of Uleaborg –nimisen yhtiön v. 1912, joka suoritti myös laivanselvitystä. Raahelaisittain Herman oli siis stuvastööri. Hermanin kuoleman jälkeen liiketoimintaa jatkoi hänen vaimonsa Anna, joka myi liikkeen muutaman vuoden päästä. Kaupan yhteydessä toiminimi muutettiin Herman Andersson Oy ja The Federation Stevedoring Ltd of Oulu nimisiksi osakeyhtiöiksi. Herman Andersson Oy toimii edelleen Oulussa. Kotisivujensa mukaan yritys on Pohjois-Suomen johtava logistiikka-ammattilainen. Aina silloin tällöin Herman Andersson Oy mainostaa toimintaansa Kalevassa, silloin museotantti aina ylypiänä aattelee ”Raahesta kotosin!”

Herman Gustaf Andersson kuoli sydäntaudin murtamana, kuitenkin ilmeisen äkillisesti 26.2.1924. Nekrologissa kerrotaan toimeliaan Hermanilla olleen monia luottamustoimia, mm. Norjan ja Hollannin varakonsulius, Suomen Pankin johtokunnan varajäsenyys ynnä johtokunnan jäsenyyksiä. ”Suoran ja leikillisen luonteensa takia oli vainaja kaikkien suosima, jotka hänen kanssaan tulivat tekemisiin”. Hermanilla ja vaimollaan Annalla oli kasvattipoika. Ilmeisestikään kellään Svenin ja Sofia Albertinan lapsilla ei ollut biologisia perillisiä.

Raahelaisille lapsista nuorin, Alma on kaikista tutuin tästä isosta lapsikatraasta. Tant Alman koulu eli ruotsalainen pientenlasten koulu on eräänlainen paikallinen legenda. Alma kävi ruotsinkielisen naiskoulun ja Helsingin ruotsinkielisen jatko-opiston ja valmistui opettajaksi jo parikymppisenä vuonna 1886. Alma sai heti paikan Raahesta ruotsinkielisestä kansakoulusta, joka kuitenkin lakkautettiin vuonna 1903. Kaikeksi onneksi tilalle perustettiin ruotsinkielinen valmistava eli nk. pientenlastenkoulu eli svenska småbarnsskola. Tässä koulussa eli ”tant Alman koulussa” oppilaat saivat muistelusten mukaan aivan poikkeuksellisen rakastavat eväät elämään. Tant Almasta sanotaan nekrologissa, että hän ei ”tehnyt työtään viran puolesta eikä saamansa pienen palkan mukaisesti, vaan pienokaisia rakastavan sydämensä vaatimuksesta”. Hän toimi opettajana kaikkiaan 46 vuotta. Kuolinilmoituksen mukaan Alma Andersson nukkui rauhallisesti Gellmanin kunnallissairaalassa heinäkuun 10. 1932.

Ja kyllä tuo Sofia Albertina Bergh on se sama neitonen, jonka hienoja piirustuksia on päätynyt kokoelmiimme. Nuo piirustukset ovat osin mallista piirrettyjä, osin ”omasta päästä”. Piirtäminen ja taidon harjoittaminen kuului osana porvaristyttöjen kasvatusta ja koulutusta. Berghin huushollissa on varmaan kilkuteltu myös fortepianoa tai vastaavaa.