Mieltäkiehtova Maggie

Pakkahuoneen museon toisessa kerroksessa, nk. käsityöhuoneessa on esillä kaunis vanha ompelukone, toki meillä on kokoelmissa ompelukone jos toinenkin, mutta tämä eksemplaari onkin aivan erityinen, se on tietojemme mukaan Raahen ensimmäinen ompelukone. Pakkiksella ompelukonetta ihmetellessä voi oheistekstistä lukea, että sen on tuonut tänne Margaret Kärrman os. Pritchard avioiduttuaan raahelaisen merikapteeni Carl Alexander Kärrmanin kanssa.

Museotanttia tuo Maggie on kiehtonut jo jotakuinkin kolmisenkymmentä vuotta. Maggieen ja mieheensä liittyviä tiedonmurusia on keräilty vuosien aikana talteen sieltä sun täältä.  Kiitos digitoitujen kirkonkirjojen ja sanomalehtien, tiedon hakeminen on nykyään huomattavasti helpompaa kuin taannoin.

No niin, asiaan. Maggie Kärrman eli alkujaan Margaret Pritchard syntyi Englannisssa Birkenhead-nimisellä paikkakunnalla 26.11.1849. Sen enempiä taustatietoja ei meillä Maggiesta ole. En nyt lähtenyt syvälle internetin syövereihin kaivelemaan mahdollisia englantilaisia sukututkimussivustoja, josko Maggielle olisi löytynyt perhettä. Tuo Birkenhead on satamakaupunki, sijaitsee Mersey-joen rannalla Liverpoolia vastapäätä. Tuolla Birkenheadissa on Euroopan ensimmäinen katuraitiotie, hevosvetoinen, otettu käyttöön elokuussa 1860. Onkohan Maggie-neito ja raahelainen merikapteeni Carl Alexander Kärrman tavanneet semmoisella huristelleessaan? Sitä me emme voi edes varmuudella olettaa.

Carl Alexander Kärrman oli syntynyt 19.11.1832 Raahessa ja aloittanut meriuransa ilmeisen nuorena, sillä toimi jo 19-vuotiaana parkki Haltiossa konstina*. Kai Snellmanin katalookin (Raahen purjelaivat ja niiden päällystöt 1800-luvulla) mukaan Calle olisi karannut tuon pestin aikana Singaporessa vuonna 1853. Snellun luettelossa on tuon jälkeen Callen tietojen kohdalla kymmenen vuoden aukko, missä lie jangsteri seikkaillut. Vuonna 1863 hän saa karkaamisestaan rangaistuksen täällä Raahessa, se oli yleensä jonkinlainen annos vettä ja leipää.

Maggie ja Carl tapasivat ja Amor hoiteli tointaan ahkeralla kunnollisuudella ja niin pariskunta vihittiin Liverpoolissa 4. lokakuuta 1871. Calle oli tuolloin raahelaisen parkki Arionin kapteeni ja oli laivoineen seelannut Oulusta Liverpooliin puutavaralastissa samaisen vuoden elo-syyskuun aikana. Ellei kysymyksessä ole todellinen salamarakastuminen, voi museotantti vilkkaan mielikuvituksensa avustuksella harsia kokoon mahdollista taustaa. Raahelaispaatit kävivät yhtätyönään tuolla Liverpoolissa eli Leverissä, niin kuin täällä sanottiin. Maggie-neito ja kapteeni Calle ovat kenties tavanneet ja tutustuneet jollain Arionin aiemmalla Leveri-visiitillä. Voihan esimerkiksi olla, että Maggien isä oli kauppias tai jollainlailla satama-asioinnissa mukana ja raahelaiskapu kutsuttiin vieraisille Pritchardin kotiin ja siellä hän tapasi Pritchardin hehkeän tyttären. Sitten seurasi tapaamisia neidon kotona, kenties paseeraamista esiliinan seurassa tai huristelua sillä raitiotievaunulla. Kapteeni lähti jälleen laivoineen seelailemaan, ja mahdollisuuksien rajoissa on, että kirjeenvaihtoakin ehdittiin harrastaa. Lopulta lokakuussa 1871 vietettiin häitä.

Nuori vaimo lähti miehensä mukana Arionilla kohti Raahea. Huhhei, aatelkaapa omalle kohalle, niin tuo seelaaminen kuin se, että lähtisit tuiki tuntemattomaan maahan (toki mahetsuun Raaheen) ja tietäisit, että miehesi on enimmäkseen merillä. No niin se Maggie vaan teki. Pariskunta asettui asumaan Callen lapsuuskotiin nykyisen Kauppakadun pohjoisosaan. Talossa asuivat tuolloin myös Callen vanhemmat entinen merimies Josef Kärrman ja äiti Anna Brita. (Äiti Anna Britan kuoleman jälkeen Josef K. menee uusin naimisiin itseään 31 vuotta nuoremman Wilhelmiina Sofia Itäpalon kanssa ja saa useamman lapsenkin).  Maggielle ja Carl Alexanderille ei ikävä kyllä siunaannu lapsia. Aivan pienoisenakin menehtyneet merkittiin kirkonkirjaan perheen kohdalle. Mahdolliset kuolleena syntyneet pienokaiset merkittiin syntyneiden luetteloon. Ainakaan äkkivilikasulla ei semmoisia silimiini osunut.

Merikatteini Kärrman purjehti välillä ulkolaisissa laivoissa ja välillä Kristiinankaupungista ja Porista. Tuossa vaiheessa 1880-luvun lopussa raahelainen kauppapurjehdus veteli jo viimeisiään ja paikallinen työtarjonta oli näin ollen sangen vähäistä. Callen viimeinen pesti on raahelaisen priki Saaman kapteenina vuonna 1893. Jossain vaiheessa Calle halvaantui ja nautti eläkettä. Kapteeni C.A.Kärrman ”pitkän taudin sairastettuaan rauhallisesti vaipui kuoleman uneen 8.7.1900.”

Maggie eli Margaret jäi asumaan ja elämään tänne Raaheen. Paikallislehdistä löytyy häntä koskevia pikku-uutisia. 

Raahe 23.3.1910 Tapaturma ikäwällä seurauksella. Toissapäiwänä kun leskirouwa Kärrman oli puunhakkuupuuhissa lensi puun sälä hänen silmäänsä semmoisella wauhdilla, että silmä meni puhki.

Raahen Seutu 24.11.1923

Pikku-uutisia: 75 wuotta täyttää täällä ensi maanantaina merikapteenin leski Maggie Kärrman. Rouwa Kärrman on syntyjään englantilainen. Lähemmäs 60 wuotta sitten hän liitti kohtalonsa yhteen raahelaisen merikapteeni Karl Alexander Kärrmanin kanssa ja muutti tänne asumaan. Hänen puolisonsa oli hywä merimies mutta kowan onnen suosima, ja niin hän kärsi monet haaksirikot. Rouva K. on ollut leskenä noin 20 wuotta ja elänyt täällä hiljaista waatimatonta elämää.

Raahen Seutu 24.11.1928

Pikku-uutisia. 80 wuotta täyttää täällä ensi maanantaina marraskuun 26 p. merikapteenin leski Maggie Kärrman. Rouwa Kärrman oli syntyjään englantilainen. Jo nuorena tyttönä joutui hän raahelaisen merikapteenin puolisoksi. Omaisistaan Englannissa ei hänellä sitten maailmansodan jälkeen ole ollut mitään tietoa. Korkeaan ikään ehtinyt wanhus wiettää täällä hywinkin waatimatonta elämää niukan eläkkeen turwin, silti koskaan napisematta. Joku päiwä sitten kohdannut waikea lankeamistapaus jäätiköllä on nyt kytkenyt hänet wuoteeseen. Suljemme

 wanhuksen ystäwiensä huomioon.

Raahen Seutu 30.9.1930

Kuollut. Eilen vaipui täällä kuolon uneen merikapt.leski Maggie Kärrman 81:llä ikävuodellaan. Vainaja oli syntyvältään englantilainen.

Noitten edellä olevien juttujen perusteella Maggien elämästä jäi jotensakin murheellinen mielikuva, sniif. Kaikeksi onneksi silmiin osui tämä Kaarlo Levónin muistelus.

Raahen Seutu 23.6.1932. Muutamien Raahen talojen historiikkia IV

…Käydessämme kysymyksessä olevaa katua pitkin pohjoista kohti, ovat samassa nurkkauksessa eri puolilla katua maanmittari Lindblad-vainajan talo laajoine puistomaisine tonttimaineen, jossa asuu nykyinen Raahen tullikamarin kirjuri neiti Lina Lindblad – veljet ovat siirtyneet muille paikkakunnille. Pitkän aikaa rakennuksen toisessa päässä asui henkilö, jonka aivan kaikki raahelaiset lienevät tunteneet, nim. kapteeninleski Maggie Kärrman. Erikoinen ja vilkasluontoinen kun oli, herätti hän yleistä huomiota ja kertoili minullekin monta hupaista kaskua kotimaastaan Englannista ja tästä uudesta kotimaastaan ja kotikapupungistaan, josta hän sangen monta sangen hupaista juttua muisti. Seurustelu oli kiintoisaa mielestäni kylläkin, ja tuhkatiheään otti hän esille ainakin hänen mielestään kallisarvoisen nuuskarasiansa ja tarjosi siitä vierailleen virkistystä. Kun asuin vastakkaisessa silloisen kapteeninleski Byströmin omistamassa talossa, pistäysi Maggie-rouva asianomaisen pyynnöstä usein silmäilemässä, että talossa kaikki oli paikoillaan, se kun muutoin (nykyinen liikemies Elomaan talo) oli kauttaaltaan vieraan väen hallussa...

Tuo Lina Lindbladin omistama talo oli Kauppa- ja Sovionkadun kulmassa, vastapäätä nykyistä ”Kirjaa ja kasettia”

Tuosta Levónin muisteluksesta voi päätellä, että Maggie osasi suomea, pakostikin, toki täällä merenkulkijat osasivat engelskaa, mutta muut eivät ainakaan kovin häävisti. Ja erityisesti museotanttia ilahduttaa se, että vähemmän suosiollinen kohtalo ei kapteenskaa ollut nitistänyt, vaan hän säilytti erikoisen ja vilkkaan luontonsa sekä kertoili hupaisia kaskuja kuulijoilleen.

Maggien kuoleman jälkeen perilliset eli miesvainaan sisarpuolet pitivät auksuunin, jossa myytiin Maggien tavaroita. Ennen auksuunia perikunta lahjoitti museon kokoelmiin joitain esineitä. Museon johtokunnan pöytäkirja 7.4.1931

§4 Merkittiin seuraavat lahjoitukset: Rouva M. Kärrmanin perikunnalta: 1 kpl espanjal. muistomitali, 6 kpl vanhoja ulkol. rahoja, kirjailtu silkkinen liivi, 1 ras kirjelakkaa, 2 kpl kehystettyä valokuvaa, Näkinkengillä kirjaillut kannet, neulatyyny, helmiompeleinen kynäkotelo, raahelaisten merikapteenien kuvia sisältävä albumi, helmiompeleinen ”snikijupparöijy”

Muutaman vuoden päästä museon kokoelmiin ostettiin tuo alussa mainittu ompelukone. Se ostettiin August Rautiolta, joka lienee hankkinut ompelukoneen siitä Maggien jälkeen pidetystä auksuunista. Niin, tuo ompelukone oli varmaan Maggien muuttokuormassa mukana. Koneen on valmistanut W.P.Thomas & co London. Ompelukoneen poljinsysteemi on erilainen, erisuuntainen kuin näkemissäni muissa vanhoissa ompelukoneissa. Tuolla kotoaan tuomallaan koneella Maggien on ommella hurruutellut vaatteita ja kartiineja ym. ja ootellut miestään kotiutuvaksi.

*Konsti eli konstapuli eli konstaapeli oli laivan kolmas mies (ylhäältä päin) toinen perämies. Miehistön ja päällystön välissä toimiva heppu, joka oli tähystäjä merellä oltaessa, järjestyksen valvoja ja taloudenhoitaja, joka huolehti ruoka- ja vesivarstosta. Jakoi miehistölle viikoittaiset ruoka-annokset ja huolehti laivan peräosan eli kapteenin tilojen siisteydestä. Homman hoito vaati siis jo vuosien kokemusta merilläolosta. Päällystöön kuului siis konsti, perämies ja kapu.