Muistelmia Braahen eli Saloisten kaupungin asioista.

MEHILÄINEN 1837 Tammikuulta

MUISTELMIA BRAAHEN ELI SALOSTEN KAUPUNGIN ASIOISTA *

*Ruotsin kielellä 1759 nimen tietämättömältä mieheltä kirjotettuja, sitte muilta lisättynä, suomennettawaksi ja tähän pantawiksi hywäntahtosesti Braahen kaupungin arkiivasta minulle lainatuita.

Neljänneksen matkaa walta maantiestä, joka kiertää Pohjalahden itäisä rantoja, on Braahen kaupungilla alansa ja asemensa meren rannalla, kylläki ihanalla paikalla. Turusta lasketaan tänne 70 penikulmaa, Oulusta 8,5 ja 15 peninkulmaa likimmäisesta merentakasesta Ruotsin kaupungista. Muita likimmäisiä kaupunkeja owat Suomen maassa, lounaista suuntaa Pohjalahden rannalla, Kokkola, 14 penikulman päässä, ja maan keskellä kaakon alla, 30 penikulman takana Kuopio; Kajana itä-kaakon alla, 18 penikulman päässä. Isoja jokia jouksee noin kolmen peninkulman päässä; Pohjaspuolella Siikajoki, Pyhäjoki eteläpuolella. Kumpaisetki nämät saawat alkunsa maaseljältä Paltamon, Iinsalmen ja Pielaweden rajoilta ja juoksewat nimistensä pitäjäin halki päästä päähän, mutkinensa kyllä kahdenkymmenki peninkulman pituisia.

Braahea kutsutaan myös Salosten kaupungiksi, koska on Salon pitäjässä. Se seisoo pian neliskulmasella kunnaalla, lahden päässä, kahden niemen eli saarennon wälissä. Sama kunnas oli muinen kolmelta puolelta weden sisässä ja waan siitä kulmasta, jolla nykyään kirkko seisoo, manterehen liitetty. Idästä länteen, taikka maatullista meritulliin, on kaupunki 700 kyynärää lewiä ja 850 k. pitkä etelästä pohjoiseen. Wiimmesen palon jälkeen jaettiin kaupunki yhteenkolmatta kortteliin, kymmenellä suoralla kadulla. Sitä ennen oli käynyt neljä ristikatua kaupungin halki, kaksi pitkin, kaksi poikki, ääritse toisia. Talojen ja taloasemien luku on 100. sekä suurempain, että pienempäin.

Kaupungin alku on ollut seuraava. Neljänneksen päässä kaupungista ja puolen sitä matkaa wanhalta Salon kirkolta on lahti, johon ennen wanhaan oli kauppalaiwoja purjehtinut niin omasta maasta kun monesta ulkomaanki kaupungista, Inkeristä, Wirosta, Lyybekistä, Norkyöpingistä, Kemistä ja Turusta. Myös Tukhulmista oli tawallisesti kaksi laiwaa wuosittain tullut. Lahta ruwettiinki pian erityisellä nimellä Satamalahdeksi kutsuttamaan, ja niin kuin muuallaki enimmästi on ollut samanlainen kaupunkien alku, sikesi tähänki esinnä markkinakylä, nykysen Braahen kaupungin alku.

Nykyään on mainittu Satamalahti niin matala, ettei ole pienemmilläkän aluksilla wettä tarpeeksi ja oli sama mataluus ruwennut jo niinäki aikoina haittamaan, joina kreiwi Braahe hallitsi Suomen päällyksenä. Sentähden juuri käskiki kreiwi*) uutta, soweliampaa markkinapaikkaa näillä seuduin etsiä. Etsiöillä oli ensinnä mielesä walita se lahti uudeksi markkinapaikaksi, jonka rannoilla Salon kirkko ja Kuljun talo seisowat ja jota siita Salon eli Kuljun lahdeksi sanotaanki. Waan tarkemmin mittaamalla, naaraamalla päättiwät nykysen Braahen lahden soweliaammaksi. Niin muutettiin markkinapaikka Satamalahdesta Braahen lahden rannalle, johon kohtaki monta työmiestä asettautu elämään ja johon wuonna 1650 eli 1652 alotettiin kaupunkia rakentaa. Suurta työtä ja kulua ei mahtanut olla’kan ensimmäisistä huoneista, koska wäkewä hirsimetsä kaswo aiwan paikalla. Jo w. 1649 oli esiwallan suostunta kaupunkitekoon saatu ja samassa maitaki kaupungin hywäksi. Waan Kaarlo XII:n hallitessa häwisiwät sotaaikana kakki kirjat kaupungin eduista ja wapauksista. Palon ja Sawolahden kylät oliwat esinnä kokonansa annetut kaupungin lääniksi, mutta Kajanan herranmaan ruunulle jälleen otettaissa, meni näistäki Braahen alusmaista enin osa takasi, ettei jäänyt kaupungin hywäksi, kun yksi Ylitalon maa Palosta, Niittysaari (Engholma) ja puoli Lankilan maata Sawolahden kylästä, jotka yhteensä tekewät yhden mantaalin. Mainituista taloista oliki Braahella enin osa ensimmäisiä asukkaitansa.

*) Yli kaikkein muiden maanpäällysten on kreiwi Pietari Braahe ansannut kiitoksen Suomalaisilta. Kahdestiki oli hän Suomen päälyksenä, ensin 1637-1640 ja toisen kerran 1648-1650. Kummallaki ajalla kartutti hän paljo hywää Suomelle. Hänen aikoinansa synty usiampia kaupunkeja Suomeen, kun kyllä monen muun aikana. Niin Sordawala w.1640, Kristiina, Braahe, Kajana ja Hämeenlinna wuoden 1650 paikoilla, Pietarsaari 1655 ja ehkä Haminaki yksinä aikoina. Hän myös ensin sai uuden Akademian Suomeen ynnä monta muuta hyödyllistä laitosta, joidenka tähden syystä häntä Maanisäksi mainittiinki.

Ylitalo oli wanhastaan ollut Palon kylän sisässä, waan tullut jo ennen kaupungin hanketta muutetuksi törmälle maapuolin kaupungista. Paikalla oli sitä ennen Lappalainen Sowio asunut, josta Ylitaloa toisella nimellä ruwettiin Sowioksi kutsuttamaan. Ylitalon eli Sowion senaikuisen isännän nimi oli Pertti. Talonsa muutettua wiljeli hän wanhoja maitaan Palossa, jotka sitte kuitenki aikaa aikaa woittain Palolaisilta omistettiin. Pertillä oli kaksi poikaa Mikko ja Matti. He isän kuoltua jakowat Sowion maan kahdeksi. Juuri heidän aikoinansa sai kaupunki alkeen, johon sitte heidänki majoinensa, perehinensä piti muuttauta, ettei jäänyt entiselle asuntopaikalle, kun nawetta jälkeen, jota päälle sadan wuoden latona pidettiin. Osa kaupungista ja eteläpuoli kirkkomaata oliwat ennen Sowion talon peltona.

Matti Sowiolla oli waimona Dordi (Dorothea)? Mattilanperän talosta, Salon pitäjätä. Hänestä sai neljä poikaa, Matin, Mikon, Hansu ja Juosepin, joiden kautta Sowion suku lewesi Braahessa sekä ulommaksi. Toinen weli Mikko oli naimisissa Kaarina Aukterin tytär Duelin kanssa. Heillä synty kaksi tytärtä, Liisa ja Kaarina, joiden lapsia myös iso osa Braahen ensimmäisiä asujamia oli.

Sowion sukua owat wielä nykysetki Braahen alle kuuluwan Sowion talon omistajat, Soweliukset. Sotapapin Juosepin Nyenistä sanotaan olleen ensimmäisen, joka, ei kyllä soweliaaksi isiltä perittyä Sowion nimeä katsoen, muutti Soweliukseksi. Niin siitä rupesi veljensä Hansunki poika, Juhana, itsensä Soweliukseksi nimittämään.

Niittysaaren maalle tulee puolineljännes luoteista suuntaa kaupungista. Minne siitä entiset asukkaansa muuttiwat, ei tietä, waan ei näytä heistä ketänä kaupunkiin ruwenneen.

Lankilan talopuolikas on eteläänpäin kaupungista. Kaupungin maaksi talon annettua muuttiki kaupunkiin poika Henrikki Lankila. Samaa sukua owat vieläi nykyiset Lankeenit. Waan itse Lankilan maa joutu noin wuonna 1750 Braahen Porimestarin palkan awuksi.

Näin olemma nimittäneet muutaman osan kaupungin ensimmäisistä asujamista. Waan muualtaki, niin maalta, kuin ulkokaupungeista, muutti kansaa Braaheen. Semmosia tulokkaita oliwat paitsi muita nimittämättömiä:

Olli Kittilä, Pyhäjoelta Hourulasta. Jälkiset muuttiwat nimen Strömiksi.

Juonas Skytte, nikkari, Saksanmaalta, Braahen ensimmäisen Porimestarin Korten seurassa tullut. Hänestä lewesi Skytten suku Suomeen.

Hansu Forbus, mainitun Korten kirjottaja.

Matti Koisala, Salon kylässä, nykysen Kosanterin suwun esi-isä.

Pietari Kello, Kellon kylästä Iistä. Nimen waihtowat perilliset Kelliiniksi.

Gustau Öörni, Saksasta tullut, Korten neuloja, sitte raatimies Braahessa. Öörniläisten sukuisä.

Antti Alffi, Korten tynnyriseppä, Saksasta.

Junelius eli Junninen, Junnilan talosta, Wihannin kappelista.

Myöhemmin tuli monta muuta sukua, niinkun Krankka 1670, Karleeni, Kokkolasta, waan Saksalaisista esiisistä, 1695, Jurwelius, Oulun Porimestarin poika, Niska, Hourula eli Houreeni, Kinnunen eli Kindmanni, ynnä muita. Waan muita lewiämpinä owat aikoinansa olleet ja osittain owat wieläki Braahessa suwut: Alholma, Bergi, Bogmanni, Branderi, Durkmanni, Erwasti, Forbus, Freitagi, Friimanni, Hedmanni, Holma, Jurwelius, Kaisula, Karleeni, Kröögeri, Lakke, Lanki, Laureus, Montiini, Nordbergi, Sepilius, Sowio eli Sowelius ja Öörni.

Kirkollisista asioista

Sanotaan jo w. 1622 jonkunlaisen kirkkorakennuksen Braahen paikalla syntyneen, joka kuitenki mahto olla kowin kehno, koska ei täyttä kolmekymmentä wuotta myöhemmin, taikka w. 1651, uusi puukirkko laitettiin, joka wieläi seisoo. Siinä on pönttö tammesta monilla kuwaweisteillä, jotka Franskan maasta tullut, Oulussa asuwa kuwaweistäjä, Mikko Mikon poika Balti, Porimestari Korten kululla ja toimittamalla w. 1655 laitti. Toisia kuwaweistejä löytyy kuorista, Altarin waiheilla, akkunain päällisillä ja muualla kirkossa, joita sama Porimestari ja muutki, niinku Tullipäällys Kaarlo Krankka, Raatimies Henrikki Forbus, Porvari Henrikki Groo, Mikko Pertunpoika, Kaarina Aucteritar ja Juhana Mikonpoika wuosina 1669, 1670 ja 1673 teetteliwät.

Ennenkun Braahen ja Salon seurakunnat määrättiin yhdeksi kirkkoherran alaksi tuli Braahen papille saatawansa ainoastaan kaupungista ja kaupungin alasista Palon ja Sawolahden kylistä, jotka, wielä kaupungista erottuansaki, käwiwät Braahen kirkkoa ja maksowat Braahen papille.

Kohta alussa oli kreiwi toimittanut urkunistanki Braahen kirkolle. Ensimmäinen pieni urkulaitos oli Korten toimittamasta. Suurempi ja täydellisempi saatiin kirkkoherra Gabrieli Westsynthiuksen aikana, joka kuitenki 1714 wuoden sadassa jälle häwisi. Ensimmäisen urkunista oli Sakarias Palmu, jälkeenpäin raatimieski Braahessa. Sillon makso kaupunki 40 talaria hopiossa wuosipalkaksi urkunistallensa, jolle myös Salon ja Siikajoen sillon wielä yhdistetyistä pitäjistä tuli kaksi kappaa jywiä joka talossa wuosittain.

Sittekun asukasten luku Braahen kaupungissa tuo tuostaki eneni ja kaupunki muutenki oli tullut parempaan woimaan, määräsi esiwalta 18 päiwänä maaliskuuta 1689 emäkirkon oikeuden Salosta Braaheen muutettawaksi. Samassa määrättiin että 140 sawua Salon seurakunnasta Pattijoen ja Olkijoen kyläin kansa tulisivat iäksi päiwäksi olemaan Brahen kirkkoherran alaa, waan muut 260 sawua eroamaan Siikajoen pitäjän hywäksi *) Sihen asti oli seurakunta itse walinnut pappinsa, mutta sitte tuli kirkkoherra esiwallan määrättäwäksi.

*) Pohjanmaan neljä wanhinta pitäjätä owat Kemi, Salo, Pietarsaari ja Mustasaari. Kustaki näistä synty aikaa woittain eripitäjiä, waan ei käynyt yhdenkän niin onnettomasti, kuin Salon, joka oikein sikiöiltänsä syötiin. Wiisi sataa wuotta tästä takasin oli eteläpuoli Oulun lääniä ja koko Kajanin lääni Salon pitäjätä. Käytiin sillon kolmen ja neljänki kymmenen penikulman päästä pappia kuulemassa. Kajanilaiset esinnä muutaman kymmenen penikulmaa jokia ja järwiä matkattua heittiwät sitte weneensä Oulujärwen länsipäähän, josta paikkaa wieläi Wene’heitoksi sanotaan. Nykyset Limingan, Oulun ja Muhoksen, Paltamon, Sotkamon ja Hyrynsalmen pitäjät erosiwat Salosta w. 1490, Kalajoki 1525, Luoto ja Pyhäjoki 1573, Siikajoki 1689. Niin sanalaskua myöten jäiki weitsi jakajan kätehen Salolle, wielä emyytensäki Braahelle menetettyä.

Wanhoista kirkon tarpeista lienee nimettäwä kullattu hopiainen altarimalja, kahda’päin lewiä, keskipaikalta hoikka. Sen on keskipaikalla koru, jonka pienoilla luetaan novinr. Sama malja on nyt uudistettu, kuitenki mainitun korun särkemättä.

Ennen pidettiin joka kolmantena sunnuntaina ruotsalainen kirkonmeno. Sitte, seurakunnan anottua ja konsistoriumin sihen suostuttua, sääti esiwalta 19 Heinäkuuta 1737 ruotsalaisen jumalapalvelon joka sunnuntai pidettäwäksi, ei kuitenkan niin, ettei suomalaistaki pidettäisi. Waan ruotsalainen ehtosaarna muutettiin pian jälle suomalaiseksi.

Ensimmäinen lastenkoulu Braahessa tuli kohta kaupungin alussa toimeen. Kouluhuone seiso maalle’päin torista ja raastuwasta. Sitte rakettiin 1693 wuoden paikoilla uudet koulun ja opettajan huoneet kadun kulmaan länsipuolella kirkkoa, jonka siaan taasen w. 1757 uusi kaksikertanen kouluhuone kaupungin kululla rakettiin.

Hallintoasioista

Kreiwi Braahe piti siitäi hywin huolta, saada kohta alussa ymmärtäwäisiä miehiä uutta kaupunkiansa hallitsemaan, tukemaan ja kartuttamaan. Niin sääti raastuwan oikeuden w. 1650 Saksasta tulleella Porimestarilla ja muilla kunnollisilla oikeuden jäsenillä. Nykyään kuuluu sihen Porimestari, Notarius ja wiisi Raatimiestä. Myös pykäytti Kreiwi ensimmäisen raastuwan ja warusti sen tornilla, tiimakellolla, soittokellolla, monilla kuwalaitoksilla ja sakaralauteilla. Waan tämä raastupa palo 1714 wuoden wainossa, jonka jälkeen 1729 uusi kaksikertanen raastupa laitettiin, seki torniniekka ja kellolla, jolla on kaksi wirkaa, sekä soitettawa, että tiimoja lyöwä. Waapunaksi Braahelle anto Kreiwi osan omasta kreiwillisestä waapunastaan, kypäripäisen ratsastajan miekka kädessä, jonka ympärillä on luettawa SIGILLUM CIVITATIS BRAHE.

Kaupunkiin laitettiin kaksi tullia 1670 wuoden paikoilla. Toinen niistä oli itäpäässä kaupunkia, maantien suulla, toinen länsipuolella, laiturin waiheilla rannalla. Tulliwirkaa toimittiwat yksi tullipäällys, yksi kirjotusmies ja kaksi etsiätä. Ensimmäinen postikontuori Braahessa sai w. 1684 toimeen.

Kaupungilla ei ole ollut minkänlaisia parempia warustuslaitoksia wihollisia wasten. Niin kauan kun meriwesi wielä enimmäksi osaksi piiritti paikan, oli sillä kulmalla, josta maantie käwi ulos, eräs kahdeksaseinänen torni kahdeksalla rautakanunalla, waan jotka Kyrön tappelon jälkeen 1714 Kajanin linnaan wietiin. Näyttää kuin olisi mainitulla tornilla kanuninensa ollut mielenä sotaaikoina esteskellä pienempiä wihollisjoukkoja maapuolin kaupunkiin pääsemästä. Sillä semmoisista oli, wieläi kansan keskessä käywiä tarinoita myöten, kylläki hätää. Kerranki oli joukko wihollisia tullut ja, ei suoraan kaupunkiin päästen, majautunut Salon lahden wiereen niemelle. Illasta polttiwat nuotioita ja nukkuiwat ohelle. Waan jonkun ajan nukuttuaan sammuiwat walkiat. Kaupunkilaiset sen hawaten riensiwät paikalle ja surmasiwat tykkynään koko joukon. Niemellä on siitä seikasta wieläki nimensä. Toisen kerran oli taasen eräs semmoinen joukko, roswottuaan kaupungin ympäristöllä maataloissa, ottanut kaksi poikaaki ja matkaansa wienyt Braahen edustalle, saarelle, johon yötywät. Yöllä heräsiwät pojat ja nähden nukkuwan roswoajansa, riensiwät rannalle, lykkäsiwät ulos kaikki weneet ja astuiwat itset wiimmeseen, niin pois saaresta soutaen. Waan ennen kun ennättiwät ulommaksi päästä, oli eräs roswoista herännyt ja nähden ei poikia missänä, hänki rannalle juossut. Wenettä ei saaden lähti uimalla jälkeen. Mutta wanhempi pojista souti kykenemiseen ja kehotti nuorempaa airolla saawuttawaista uimaria päähän takomaan, jonka tekiki sillä onnella, että pääsiwät hädästä ja orjuudestansa.

Wuonna 1760 ei ollut kaupungissa muuta sotawäkeä, kun mitä Braahen omista porwareista juhlallisiksi näytteiksi jalkeelle pantiin, 16 ratsasta ja 70 jalakasta sotapuwussa, ehkä ilman kiwärejä, jotka sitä ennen oliwat wainoaikoina menetetyt. Oli myös sillon kaupungilla neljä rautakanunaa jalkoinensa. Ne oli kuningas 1741 wuotisen sodan aikana lahjottanut. Sillä kun Braahelainen laiwa, jonka ruunu oli wuokrannut,usiampiaki kanunia ja muita sotatarpeita sillä Suomeen lähetettääksensä, särky Hewopään karilla neljä wirstaa kaupungista, eikä saatu muuta korjatuksi, kun mainitut neljä kanunaa; niin saiwat sitte neki kaupungin hywäksi jäädä, waikkei niin ensin ollutkan aiottu.                                                                                     

Elokeinoista

Paras saaliinsa Braahella on kaupasta. Maatawaroita keräytyy Siikajoesta, Salosta, Pyhäjoesta, Kalajoesta, Iinsalmesta, Kuopiosta, Wiitasaaresta ja muistaki rajimmaisista Sawon pitäjistä. Kotipuolimmaisista pitäjistä tuodaan voita, talia, juustoa, terwaa, rukiita, ohria ja humaloita, waan Sawosta erittäinki rukiita, pellawia, hamppuja, humaloita ja karjanantia. Pyhäjoen sahasta tulee lautoja, kuitenki enemmin kotitarpeiksi, kuin mainittawasti ulkokaupaksi. Toinen laillinen saha Piehengin joella on jo rappioon tullut ja metsäki ympärillä hävinnyt.

Kauppa’aluksia raketaan Braahessa kotirannalla ja sopii niitä tehdä, jos usiampiaki, yhtenä aikana. Tawallisesti yhdytään niiden teosta urakkakauppaan Salon miesten kanssa. He keralla ottawat omasta metsästään kaikenlaisia aineita ja tarpeita hankkiaksensa. Laiwoja on tawallisesti wiisin kuusin eli usiamminki kaupungilla.

Satamassa ei ole erittäin moittittawaa; ennen wanhaan oli se warsinki hywä. Pienemmillä lasteilla tultiin aiwan laiturin wiereen ja suuremmillaki oli wettä tarpeeksi, pari jousilyömää rannasta. Nykyään on kuitenki satamaranta mataltunut, että pitää suurempain lastien olla 2,3, ja 4:ki wirstaa rannalta ulkona. Mutta sielläki owat laiwat merituulilta rauhassa. Ruotsin pääkaupungissa käydään yksillä laiwoilla toisinaan kolmastii kesässä. Waan useinki tahtoo kesken jäädä kolmas reisu, koska 5,6, waan wälistä 8 eli 10:ki wiikkoa hupenee yhdellä Tukhulmi-matkalla.

Laiwaretki satamasta lähtien ja Ahwenanmereen asti on seuraawa. Ensin purjehditaan puoli peninkulmaa rasteja myöten paakulle asti, lounaista. Siitä siwukuljettua pidetään merkkinä sama paakku ja kirkon torni, jolla tawalla wältetään karipaikat ja tullaan 2 peninkulmaa kaupungista. Siitä lasketaan länsipuolelle ja haminoitaan, jos halu ja tarwe. Edelle’päin retkeytään länsipuolista Korkkaa, tullaan Jeulen lahteen ja Öregrundin sekä lähellisten saarikon läpi Ahvenanmereen.

Kaupungilla on pian alusta alkain ollut pikiruukki, ensin Pitkäluodolla, sitte satamarannalla.

Kaupan ohessa on kaupungilla wähin pelto- ja niittywiljelöäki. Myös kalastetaan lähellisissä laksoissa ja ulompanaki nuotalla, werkoilla, rysillä, koukuilla ja talwella pyytään mateita sekä muita kaloja, waan ylen wähä nuotalla talwisaikoina. Kesällä saadaan lohia, ankeriaita, haukia, harria, siikoja, ahwenia, kiiskiä ja silakoita. Syyspuoleen on kalastajilla tapana mennä öiksi merelle, louheille ja kareille, penikulman ja puolentoistaki päähän kaupungisa. Siellä pyytäwät silakoita werkoilla ja sanotaan näitä kalapaikkoja yhteiseillä nimellä pauhoiksi, luultawasti sentähden, että meren aallot mainittuja kiwiä wasten yhtäläiseen pauhaawat. Semmoisia pauhoja owat Pohjanklupu, Etelänklupu, Kallapauha, Jyry, Pimiä, Helssari ynnä monta muuta. Tästä silakkapyynnistä on kaupungilla suolakalaa omiksi tarpeiksi ja wieläpä wähin myöksennelläki. Yhteisesti walitetaan kuitenki kalawetten muinoistansa suhten huononneen, sillä muinen oli Braahesta paljo kaloja myöty. Hylkeitä ei enää pyytä, waikka kuitenki kaupunki pitää kaksi hylkeenpyytäjää, erittäin sentähden, että häwittäisiwät ja ajaisiwat hylkeet pois näiltä wesiltä.

 

MEHILÄINEN 1837 helmikuulta

Muistelmia Braahen eli Salosten kaupungin asioista (Lisää tammikuun lehteen)

Suurenmista tulenwahingoista säily Braahen kaupunki kauan ja aina wuoteen 1810 asti, mutta wainoin, katowuosien, tautiaikain kowat seuruut owat walitettawasti paljo pahaa tehneet Braahessaki. Ison wainon aikoina Kaarlo XII:n hallitessa muuttausi enin osa asukkaista tawaroineen Tukhulmiin. Rauhan tehtyä w. 1721 palasiwat jälle syntymäpaikoilleen – waan mimmoisille asemille! Suuri osa kaupunkia tuhkana, ja muut polttamattomat huoneet hewosnawettoina, lintuin pesinä, kaikella tawalla sowastuna, pihat ja kadut paksulta heinää kaswawina. Wasta wähitellen moniwuotisella yrittämällä taisi kaupunki siitä tuhosta tointua. Muutamia aikoja ennen (1696-1697) oli iso kulkutauti wuoden sisässä Braahesta ja Salosta yhteen luettuna tappanut 477 henkeä.

Braahen jälkisaikasista tapahtumista saamma mainita seuraawat.

Wuonna 1785 laitettiin kirkon ja seurakuntain kululla uusi urkuvärkki.

1791, 7 Huhtikuuta, sai Braahe ulkokaupan oikeuden ja omituisen

tullikontuorin. Oli kyllä jo wuonna 1765 annettu Braahelaisille lupa ulkomailla kauppaa käydä, mutta Oulun, Waasan eli Kokkolan tullin kautta.

1810, yöllä 6:tta wastaan Lokakuuta, palo suurin ja paras osa kaupungista yhteensä 70 taloa ja samassa raastupaki.

1815 oli kaupungissa 20 awonaista kauppapuotia, nykyään wieläi usiampaa, uusessa, paremmin rakeutssa kaupunkiosassa. Talojen luku on 100 suurempien, pienempien.

1819, 2 Syyskuuta, käwi korkiamuistosin Keisari Aleksanteri Braahen kaupungissa ja kirkossa.

1820 laitettiin kiwimuuri kirkkotarhan ympäri.

1831 laitettiin tiimakello torniin uurisepältä Matti Eikiltä Pyhäjoesta. Siitä makso kaupunki 300 riksiä Ruotsin welkarahaa.

1832 oli asukasten luku 1600; kahdeksankymmentä wuotta ennen ei ollut kun korkeintaan 700 asukasta Braahessa.                                                                                      

Porimestareja Braahessa alusta nykysiin aikoihin.

Henrikki Korte, Saksan maalta, Porimestari 1650, kuoli 1680.

Henrikki Korte, edellisen poika, syntynyt 1647, Porimestari 1680, kuoli 1706.

Hänellä oli kaksi poikaa, joista Gabrieli isänsä jälkeen Porimestari, Henrikki sotapalvelossa. Wuonna 1701 tuli tämä Saksalaisen waimonsa kanssa Breemin maalta Braaheen ja oli sillon Kornettina. Kaksikymmentä wuotta jälkeen taikka 1721 oli hän Eweristi Puolan kuninkaan Stanislain armeiassa, lähti sitte mainitun Stanislain seurassa Franskan maalle, pääsi siellä Amiraaliksi ja korotettiin kreiwisäätyyn nimellä Dekorte (de Corte). Toisen kerran oli hän joutunut rikkaisiin naimisiin Weissenpurissa. Ensimmäisistä naimisistaan oli hänellä poika Stanislai.

Gabrieli Korte, esinnä Raatimies ja notari, sitte Poimestari 1707, kuoli Tukhulmissa 1728.

J.W.Wikmanni, porimestari 1730, pääsi 1741 Sawon maahan tuomariksi.

Reinh. Joh.Stormanni, esinnä raatimies ja Notari, sitte Porimestari 1742, k. 1743, 31 wuoden wanha.

Henrikki Klowensiiki, Porimestari 1744, kuoli 1757, 55 wanha.

Samueli Lithowius, Porimestari 1758, k. 1765, 61 wuoden wanhana.

Kaarlo Mentzeri, Porimestari 1767, k. 1805, 69 wanha. Usiamman kerran Herrainsäätykokoukseen walittu.

Matti Wilanderi, Porimestari 1806, k.1815, 62 w. wanha.

 Adolphi Fredrikki Westmanni, synt. 1780, Porimestari 1816, pääsi tuomariwirkaan Iinsalmeen 1828.

Gregorius Gummerus, synt. 1793, Porimestari 1828, Asessoriksi yletty 1835.

Braahen kirkkoherroista ja kappalaisista on ennen tili tehty kirjassa Åbo Stifts Herdamine af C.H.Strandberg, Sedn. Del. s. 166 e. Waan mitä mainitussa kirjassa s. 167 Kirkkoherran Mathesiuksen esiisistä sanotaan, ei ole juuri yhteen käywä meidän Braahesta saatuin tietomme kanssa, joissa suwun esiisä sanotaan Joakimin laksosta, Saksenista, Suomeen tulleen ja sama kirkkoherra M.O.Mathesius ennen Braaheen tultuansa olleen ensimmäinen kollega Turun koulussa. Kirkkoherra, Johannes Thomae Londinus, mainitaan Salosta sukusin olleen, jonka tähden poika itsensä Saloniukseksi nimitti.

Muutamia muita muistettavia nimiä Braahesta                                                                      

Blakmanni, Oke, raatimies, syntynyt Kalmarin läänissä Ruotsisssa, eli puolen ikänsä Braahessa ja kuoli 1705, wanha 54 wuotta. Lahjoitti Braahen kirkkoon 400 talaria (hopiossa?), kouluun 100 talaria ja waiwaisille 100.

Forbus, Hansu, jonka isä oli Skotlannissa syntynyt ja porwari Oulussa. Poika Hansu oli Braahen ensimmäinen porwari, sitte raatimies kaupungissa, nimismies Salossa ja Siikajoessa 30 wuotta, myöhemmin pitäjänkirjottaja mainituissa pitäjissä, joku aika wouti Iinsalmessa, ensimmäinen kirkkowäärti Braahessa, kuoli 88 wuoden wanhana 1710, elettyänsä 60 wuotta Braahessa. Hänestä ja weljestänsä Kasperista lewesi Forbuksia maahan, joka suku ei kuitenkaan ole kowin lewiä.

Niemi, Simona, eli sata yksitoista wuotta ja kuoli 1691, haudattiin pojanpoikansa hautaan.

Sowio, Matti, kuoli ennen wuotta 1690. Hänestä on jo ennen mainittu ja samate miten nykysten Sowelius-suku hänestä alko.

Suomalaisnimisiä Braahen asukkaita

 Api (?) 1679*). Brokko (?) 1727-89. Erwasti, (Hajanen (Hajahn) 1815. Haru 1697. Heikkinen 1807. Hemmikoski 1735. Houru 1708. Hämmilä 1697. Hämmälä 1691. Ikonen 1712. Karhunen 1697. Kello 1697. Kemi 1702. Kinnunen 1692. Kyllynen 1697. Lakka 1767. Lanki 1697-1759. Lankila 1697. Leinonen 1767. Mankinen 1691. Memmi 1691. Monkanen 1739-1788. Mukala 1697-1748. Märsy 1714. Newalainen 1701. Niemi 1691-1740. Niskanen 1741-1772. Niwala 1693. Paakula 1705. Palo 1711-1744. Pappila 1696-1711. Pirtula 1690. Purainen 1697. Purhalaks 1697. Rappoi 1697. Ratikainen 1709. Rehu 1697. Ruotsalainen 1690. Räsänen 1736. Saari 1744. Simi 1710. Sipilä 1738. Siwonen 1792. Soudio 1709. Sowio 1710. Tikka 1772. Wakkulainen 1698.Wirto 1690. Wähä 1699-1772.

*)Otetut pitkästä reisteristä, jossa on paljo muitaki Braahen asukasten nimiä, waan joilla ei taida sopia tätä kirjotusta pitkittää. Luettawina wuosina kuoliwat ensimmäiset eli wiimmeset suwusta