Museouutisia – poimintoja sanomalehdistä museon alkutaipaleelta

Ihan ensimmäisen kerran ihanainen museomme esiintyi sanomalehdissä marraskuun alussa 1862, kun piirilääkäri C.R.Ehrströmin pamfletti Museumit julkaistiin. En nyt laita sitä tähän, kun se on niin pitkä ja perusteellinen. Ehrströmin pamfletti löytyy mm. digitoiduista sanomalehdistä (Oulun Wiikko-Sanomat 8.11.1862).

Varhaisin silmiini osunut uutinen on vuodelta 1866.

Oulun Wiikko-Sanomia 20.1.1866

”Nykyään tulleen tiedon mukaan on Braahen kaupungissa jo lähes kymmenen wuotta laiwan päälliköillä ollut toimena niin kutsuttuun museoon koota kaikenlaisia merkittäwämpiä luonnon ja teollisuuden tuotteita ulkomailta. Tämä museo kuuluu olewan kaupungin merimieshuoneessa. Joku alku samanlaiseen laitokseen on jo taittu täällä Oulussakin tehdä ja soweliainta lieneekin, että kunki kaupungin merimiehillä on oma museonsa. Kehottaisimme herroja merikapteenia sekä merimiehiä yleisensä kaikella wäellä ryhtymään tähän jaloon ja ylewään toimeen.”

Museotantin huomautus. Oululaisilla meni tovi, ennen kuin tähän jaloon ja ylewään toimeen ryhdyttiin. Ainolan museo eli nykyinen tiedekeskus Luupin haarakonttori Pohjois-Pohjanmaan museo perustettiin 1896.

Seuraava huomio löytyy reilun kolmen vuoden päästä niin ikään Oulun Wiikko Sanomia –lehdestä.

Oulun Wiikko-Sanomia 27.11.1869

”Braahesta kirjottaa –x. –x., että siellä raketaan tänäkin talwena kolmea laiwaa. Puhe käy, että eri yhtiöt wielä tänä talwena rupeawat lyömään kahta laiwaa tykö. - Myös sanoo lähettäjä Braahessa olewan alulla museo, jossa jo on yhtä ja toista ulkomaan kalua ja ainetta, jopa Suomen ja Australian kultaakin muistoksi laitettuna.”

Pohjois-Suomi 3.8.1878. Pohjois-Suomi -lehden toimittaja tai kirjeenvaihtajat lähettivät lukijoiden iloksi raportteja maakunnasta.  Raahesta saamme lukea mm. seuraavia tietoja:

Matkamuistelmia. Raahe. (jatk.) “…Samassa koulurakennuksessa (vanhan kirkon vieressä ollut koulrakennus ET huom.) löytyy wielä museo joka pääasiallisesti kansan siwistystä ja yhteistä hywää harrastawan, kunnioitetun tohtori Ehrströmin ahkeroimisen kautta on toimeen tullut. Tätä museota on ennen pidetty pakkihuoneessa, waan tänä kewänä on se muutettu kouluun. Museo merkitsee luonnon- ja taidekalujen kokoelmaa, se sisältää kaikenlaisia ulko- ja sisämaan tuotteita menneeltä ja nykyajalta. Muun muassa nähdään aseiden seassa wanha suomalainen jousi nuolineen (sulitettu) ja wanha kiwääri ostettu Barcelonasta huutokaupalla. Kiwäärin perään on piirretty wuosiluku 1484. Se on siis Amerikan löydön aikuinen. Myös löytyy konstiteoksia Kiinasta, Egyptistä, Italiasta j.n.e. kaloja waltameristä, muuan Turkkilainen passi y.m.y.m.”

Pohjois-Suomi 10.4.1878  

Kirjeitä Maaseudulta. Kirjoittajana mielisuosikkimme posteljooni Johan Westerback

”Raahe 2 p. huhtik.  …. Kirkon takana on entinen Ala-Alkeis- - sittemmin Realikoulu, mutta nyt koko koulutoimet on siitä lakannut, ja kaksi koulusalia tehty yhdeksi ”Teateri” saliksi, jossa jo paaston aikana on ahkerasti teateria pidetty. Länsi päässä pytinkiä on ”Museo”, Muinais yhtiö huone, ja sitä likin Lukusalo. - Eteenpäin täälläkin mennään…”

1880-luvun lopulla alkoi pitkällinen pohdinta ja vetuleeraus museon siirtämisestä johonkin muualle. Raatihuoneen yläkertaa funtsittiin moneen otteeseen.

Kaiku 30.4.1889 Kaikuun kirjoittanut ei kyllä kovin arvostavasti kokoelmistamme puhele.

”Raahen Posti. Raahen museo, joka tätä erää on sioitettuna pakkihuoneen yläsalissa, tulee muutettawaksi Raatihuoneen yläkertaan. Tämä museo, joka on koottu enimmäksi osaksi aikojen kuluessa siten että merikapteenit ja muut ovat ulkomailla kulkiessaan tallehtineet esineitä, mitä ovat milloinkin eri mailman äärissä sattuneet käsiinsä saamaan ja luulleet olewan jotain eriskummallisempaa. Owatpa muutkin muistaneet museota lahjoillaan. Ehkei nämät kokoelmat mainioitten nimiä pyydäkkään, niin löytyypi niissä paljon arwokkaitakin muistoja menneiltä ajoilta – ja ainakin muistoja oman kaupunkimme kukoistuksen ajoilta.”

Raahen Sanomat 3.5.1890

”Raahen museo on, Herra Katteini H.J.Leufstadius’elta, saanut wastaanottaa suuremmoisen lahjan, nimittäin rahakokoelman, wanhanaikuisia aseita, posliineja y.m. y.m. Ollen Museon hoitaja pyydän täten lausua Herra Katteini Leufstadius’elle sulimmat kiitokseni tästä lahjoituksesta.

Raahe 2 p. Toukokuuta 1890   F.O.Sowelius

H u o m a a! Niin pian kuin uudet esineet owat ehtineet tulla järjestetyiksi awataan Museo yleisön nähtäwäksi, josta wasta tarkemmin ilmoitetaan.”

Raahen Lehti 19.11.1897

“Kaupungin museo Kuten tunnettua, perusti tohtori Ehrström w. 1862 Raaheen museon, jota asiaa harrastawat owat kartuttaneet lahjoituksillaan. Nykyään on se sijoitettuna pakkihuoneen yläkertaan ja on joutunut jotenkin unohduksiin, mitä se ei kuitenkaan ansaitse. Museon nykyiset omistajat (H.Sowelius, J.Aspegren, G.H.Möller, H.J.Leufstadius, ja rouva Roosa Sowelius) tarjosiwat nyt mainitun museon kaupungille ja lupasi konsulinna Sowelius, noudattaen mieswainaj. tahtoa, lahjoittaa siihen wielä hänen raha-, ase- ja kiwennäiskokoelmansa, joista ensimainittu sisältää joukon kulta-, hopea- ja waskirahoja – jos kaupunki ottaa museon wastaan ja hoitaakseen. Ehdotuksen johdosta päätti waltuusto yksimielisesti ottaa tarjotut lahjat kiitollisuudella wastaan. Samalla jätettiin rahatoimikamarin toimeksi tehdä ehdotus sopiwan huoneen hankkimiseksi museolle, sekä walittiin komitea, johon tuliwat kuulumaan konsulinna Rosa Sowelius, toht. Holm, maisterit A.Heinrichs ja H.A.Wangel, sekä seminaarin opettajatar Ellen Wåhlberg.”

Raahen Lehti 26.11.1897

“Oikaisu. Museon lahjoitusta koskewan uutisen johdosta saamme täten pyynnöstä huomauttaa, että konsulinna Rosa Sowelius ei oltu mainittu lahjakirjassa museon omistajana, waan mieswainajansa kokoelmien lahjoittajana mainitulle museolle.”

Raahen Lehti 18.9.1902

“Lahjoitus Raahen museolle. Kauppias Henrik Sowelius on lahjoittanut 2,000 markkaa (nykyrahassa summa olisi 9079€ ET huom) sopiwamman huoneuston hankkimiseksi Raahen museolle. Kuten tunnettua, on nykyinen museo sijoitettuna niin perin epämukavaan huoneustoon, Pakkihuoneen yläkerrassa, että koko laitos menee aiwan hukkaan, sillä harwa kaupunkilainen enempää kuin wieraskaan wiitsii käydä siellä  katsomassa miitäkin wäjhiä esineitä mitä siellä on. Talwen aikana warsinkin on sanottu huoneusto aiwan mahdoton, warsinkin siitä syystä, että se on aiwan kylmillä, joten siellä ei kukaan ihminen woi käydä.

Wiime maanantaillisessa waltuusmiesten kokouksessa, jossa lahjoitus ilmoitettiin waltuustolle – joka muutoin päätti ottaa sen mielihywällä wastaan ja lausua siitä kiitokset lahjoittajalle, ehdotettiin jo, että lahjoitetut rahat käytettäisiin Raatihuoneen yläkerran muuttamiseksi sanottuun tarkoitukseen. Tällä ehdotuksella, niin sopiwa kuin paikka muutoin onkin, on kuitenkin suuri este woitettawana tullakseen toteutetuksi. Kaupunkin rakennusjärjestys näet kieltää warustamasta puutalojen yläkerroksia tulijsijoilla, ja kylmänä ei huoneusto tietysti olisi paljoa sopiwampi nykyistä. Asian walmistelu jätetiinkin siitä syystä rahatoimikamarille, jolle myöskin annettiin toimeksi tiedustella naapurikaupungeilta, miten ja millä ehdoilla niissä on voitu myöntää lämpimien asuinhuoneiden rakentaminen puutalojen yläkerroksiin.”

Tuosta Museo raatihuoneen vintille –asiasta väännettiin ja käännettiin. Ensin sanottiin, että rakennusjärjestys kielsi tulisijan sijoittamisen asuinrakennuksen yläkertaan. Sitten hoksattiin, että raatihuone ei ole asuinrakennus. Ja taas suunniteltiin ja fundeerattiin ja asia pantiin useamman kerran  pöydälle. Marraskuussa 1903 liikennepäällikkö Ahlroth ehdotti, että ensin olisi “puuhattava pakkahuoneen ja tullikamarin muuttaminen rautatieaseman lähelle ja sitten entiseen tullikamariin voitaisiin sijoittaa puheena oleva museo.” Ehdotusta kannatettiin ja valittiin komitea miettimään uuden pakkahuoneen  aikaansaamista rautatieasemalle.

Tilakysymyksestä huolimatta museo jatkoi sinnikkäästi toimintaansa.

Raahen Lehti 4.6.1904

“Raahen museo pidetään taas, johtokunnan päätöksen mukaan, awoinna sunnuntaisin kello 3-5 j.p.p. Toiwottawa olisi että arwoisa yleisö käyttäisi tätä tilaisuutta, johon sisäänpääsö on wapaa, tutustuakseen museon kokoelmiin, jos kohta nämät owat nyt suljettuina  pimeihin, epäkäytännöllisiin kaapeihin. Museon johtokunta uskaltaa kuitenkin toiwoa, että tällekin laitokselle wielä uusi päiwä koittaa, jolloin saadaan nähdä monet kallis-arwoiset esineet ja muinaismuistot järjestettyinä kauniisiin kaapeihin siinä uudessa kodissa, jonka Raahen kaupunki, joka tämän museon on sen perustajilta lahjaksi saanut, sille on ennen pitkää walmistawa.”

Uusi tullihuone valmistui vuonna 1906. Ryhdyttiin puuhaamaan museolle lisätiloja pakkihuoneelle. No eihän se ihan heittämällä mennyt. Pakkahuoneeseen suunniteltiin sijoitettavaksi milloin kauppahallia, milloin kaupungin yleistä saunaa tai paloasemaa perustettavalle vapaapalokunnalle.

RaSa 2.11.1907 Museo vai sauna? ”Raahe tarvitsee enemmän saunaa kuin museota. … Joku huomautti, että vesi pakkahuoneen kohdalla on sellaista, ettei ole varmuutta siitä kumpiko likautuisi lisää, vesi vaiko ruumis, kun sanottua vettä käyttää.” (Vanha rantasauna paloi vuonna 1910 ja uusi komea sauna valmistui 1912)

Lopulta vuonna 1908 saatiin päätetyksi, että vanhan pakkahuoneen yläkerta varataan museolle, lukusalille ja kansankirjastolle. Alakertaan suunniteltiin lihamyymälää. Keväällä 1909 saapui kaupunkiin vaasalainen lehtori Löf asettamaan museotamme asianomaiseen kuntoon. Museolle oli varattu yläkerrasta kaksi huonetta. Samana keväänä museolle laadittiin ohjesääntö, joka hyväksyttiin valtuustossa 19.6.1909.

Heinäkuussa paikallislehdessä kerrottiin museon uudesta järjestyksestä peräti kahdessa numerossa.

Raahen Sanomat 17.7. ja 22.7.1909 “Raahen museo. Raahen museo on, kuten olemme kertoneet, nyt uudelleen järjestetty ja on se yleisölle awoinna keskiwiikkoisin ja sunnuntaisin lähemmin ilmoitettuina aikoina. Seuraawassa tahdon lukijoilleni antaa pienen yleissilmäyksen museostamme. Sitä on kukin tilaisuudessa täydentämään, käymällä itse lähemmin tutustumassa niihin esineisiin, mitä siellä on nähtäwänä.

Kiipeämme siis wanhan pakkahuoneen toiseen kerrokseen ja astumme heti wasemmalla olewasta owesta museoon sisälle. Oikealla pistää heti silmään suurehko kaksiowinen kaappi keltaisine werhoineen. Se sisältää kokoelman wedenalaisia “esineitä”, simpukoita, näkinkenkiä, y.m.y.m. sellaista. Jos se ei, kuten allekirjoittaneen laita on, erityisesti kiinnitä huomiotamme, siirrymme etemmäksi. Silmään pistää heti punaisella kankaalla werhotulle seinälle siewästi laitettu miekka- ja pyssykokoelma. Ruostuneena lepääwät siinä entisajan soturien kalwat, kertoen muinaisista taisteluista. Siinä pyssyt, pistimet, pistooli y.m. murha-aseet mykkinä riippuwat. Joskus owat nekin kenties olleet wälikappaleena soturin kädessä hänen hyökätessään wihollista wastaan. Kenties owat nekin kalwat joskus werta juoneet, pyssyt samoin. Nyt owat ne waan muistoja, syrjäytettyjä yhä hirwittäwimpien jälkeläistensä tieltä… (taannoisen journalistin laittamat pisteet ET huom.)

Seuraawa kokoelma antaa meille pienen kuwan muusta maailmasta, Siinä näemme

m.m. kaksi ruohohametta, toinen Uuden Guinean, toinen Nygenin saarelta. Ne owat lanteille kiinnitettäwään nuoraan ruohoista tehtyjä, noin puolen metrin pituisia pukineita, joita joskus joissakin intiaani- ja neekeriromaaneissa olemme nähneet kuwattuna willien päällä. Se on kyllä “wilposen” näkönen, mutta en minä sitä sentään suosittele meillä käytäntöön otettawaksi… (samoin kuin ed.pisteet) Luonnonkansat pitäkööt “muotinsa” omanaan. Samassa yhteydessä on myöskin kiinalaisia päiwänwarjoja, kiinalainen maalaus, wiuhkoja y.m. sekä Tulimaalainen jousi Cap Hornista.

                      Siirrymme seuraawaan kokoelmaan, joka taas on kaapissa, mutta siinä wälillä tapaamme lattialla merkillisen eläwän, Möhkäkalan. Se on miltei yhtä pitkä kuin leweäkin ja sen pituus on tuossa 50-60 cm waiheilla. Ruma kala muuten. Ei sellaisia toki Raahen torilla myydäkään - - -

                      Kaapissa tapaamme alhaalla ensin wanhoja tuttawiamme: Metson ja Tunturipöllön ja niiden yläpuolella kaikellaisia kaloja ja kalanosia. Siellä on Terli, Nahkahauki, jolla on pitkä, teräwä nokka, haikalan leukoja ja selkänikamia. Molukkirawun y.m.s. Onpa siellä Krokotiilikin ja kaksi suurta Merikilpikonnaa, jotka riippuwat katosta.

                      Seuraavassa kaapisssa on myöskin kaloja, kuten Hai, Luukaloja, Lontookala, Wilukala y.m. sekä ilettäwiä itikoita, kuten esim. Merihewonen. Käärmeitä on useita aina Paraguaun wirralta asti 1869 tuotu. Salamanteri ja Skorpiooni owat sinne myöskin osuneet.

- - -

-Hywää päiwää, sanoa tokaisin minä äkkipikaa silmätessäni wasemmalle, jossa seiso muuan wanha mies silmälasit päässä tarkastellen juuri sitä kokoelmaa, johon aijoin siirtyä. Seisahduin entiseen paikkaani ja odotellessani tutkin ihmisen sikiötä ja työntökuulan muotoista Fohakakalaa. Hetken kuluttua katsoin, joko ukko oli siirtynyt---.

-Mitä perhanaa!...pääsi minulta. Eihän siinä mitään ukkoa ollut. Sukeltajan pukuhan se siinä omassa kaapissaan seisoa törrötti, esittäen minkälainen “rustinki” 1700-luwulla on sukeltajan päällä ollut.

                      Pääsemme siis käsiksi seuraawaan kaappiin. Siellä on ensin alimmaisena Hilleri ja Ilwes. Niiden yläpuolella on Merikotka, tuo lintujen kuningas, Merilokki, Wikloja, Taiwaanwuohi, Kanahaukka, Karimetso, Isohuuhkaja, Tunturipöllö, Naurulokki, Kurki y.m. sekä Kondoorin siipi, joka on aiwan miehen sylen pituinen. Strutsin muna,  miltei pienen lapsen pään kokoinen on sinne myöskin eksynyt.

                      Täten onkin läpikäyty museossa löytywät eläinkokoelmat lyhykäisyydessään. Läheskään kaikkia ei tässä tietysti ole mainittu. Paljon enemmän niitä löytyy ja joukossa kenties sellaisia harwinaisuuksiakin, joista olisi ollut mainittawa. Parempi kuitenkin on käydä katsomassa niitä kaikkia, opiksi ja huwiksi. Sitä wartenhan ne siellä owatkin.

                      Seuraawassa lyhyesti katsaus jälellä olewiin kokoelmiin.    –s.”

“Raahen museo 2.

Seuraawa kaappi sisältää kaikellaista sekalaista tawaraa, kuten esim sokeriruokoa, siemenistä tehtyjä käsilaukkuja, hywin siron näköisiä. Japanilaisia wateja, pyhimyksen kuwan, päähineen Uuden Guinean saarelta, kuuluwa sotapukuun, antiikkinen lamppu ja kaiken muun lisäksi Kyyhkyspostilla Pariisin piirityksen aikana 1870-71 lähetetyn englantilaisen Times lehden.

Keskellä lattiaa samassa huoneessa on pari wanhanaikuisia rekeä ja – kynttilänwalmistusteline sellainen entisaikaista hewoskiertoa muistuttuwa “rustinki”. Sellaisellla niitä ennen kotona kynttilöitä walmistettiin ja walmistetaan osittain wielä nytkin.

Siirrymme sitten seuraawaan huoneeseen, sillä sielläkin on katsomista. Oikealla tapaamme ensin kaikellaisia wanhoja esineitä, joita ennen wanhaan käytettiin yleisemmin kuin nykyään siinä muodossa. Tuulastajan tulisija, wanhat seinäkellot, puntarit, häkilät y.m. tawataan täällä.

Seuraawa kaappi sisältää taas joukon erilaisempia esineitä. Siinä nähdään teatteriohjelma wuodelta 1830, tyynynpäällisiä, koristeliinoja, palowiinapullo kuningas Oskar I:sen ajoilta, tinakannu wuodelta 1765, koristekampoja, suuria aiwan sellaisia jollaiseksi “muoti” naismaalimassa ne nykyäänkin muodostelee.- Leipuritaidon näytteinä wuodelta 1830 on pari pientä leiwosta eräässä rasiassa. Miltähän maistuisiwatkaan nuo liki 80 wuotta wanhat leiwokset nykyään!

Siinäpä sen kaapin sisällys lyhyesti onkin mainittuna. Lattialla näemme sitten taas suuren kaappikellon, auringonkellon, ewäswakkoja, käsikiwet, lappalaisen pulkan, y.m. Huonekalustoa 1600 luwulta löytyy huoneessa sohwa ja kaksi tuolia.

Muuan wanha wiisu kertoo m.m.

“Silloin koska kirjoitettiin wiisikymmentä ja neljä Engesmanni pehmitti sen Suomen pojan seljän.” - - -

Siltä ajalta lienee se A.J.Hedmanin maalaus, johon museossa saamme tutustua ja jossa kuwataan miten englantilaiset polttawat Raahen laiwatelakkaa wuonna 1854. Siinä owat he hyökänneet telakalle ja pistäwät laiwoja ja weneitä tuleen. –

Museossa, waikka ei wielä ole sentään suurempi, on meillä waalimisen arwoinen

muistokokoelma menneisydestä. Lisätkäämme ja laajentakaamme sitä, mikäli woimme. Olen warma, että monessa mökissä ja talossa maaseudullakin löytyy jotain wanhaa, esi-isäin ja kenties heidänkin edeltäjäinsä jättämää perua. Tuotakoon ne museoon, jossa sitten nuoremmilla on tilaisuus tutustua osalta siihen mikä on ollutta.-

Tässä lehdessä on aikaisemmin ollut luettelo siitä, minkälaista tawaraa museon kokoelmiin otetaan.  –s.

Sitä suunniteltua lihamyymälää ei pakkahuoneelle ikinä tullut. Museo sai alakerrasta kipeästi tarvitsemaansa lisätilaa siinä vaiheessa, kun vanha kellotapuli purettin ja sinne “sensuroidut” Mikael Baltin kirkkoveistokset lahjoitettiin museolle.