Onneksi olokoon! Eräs melkein raahelainen viettää tänään synttäreitään.
Nimittäin Fredrika Runeberg os Tengström. Fredrikan tekee melkein raahelaiseksi se, että hänen äitinsä Anna Margareta Tengström, os Bergbom syntyi tuolla nyt jo kadonneessa Ollinsaaren kartanossa Saloisten kihlakunnan kruununvouti Elias Bergbomin ja vaimonsa Margarethan Holmbomin kuopukseksi vuonna 1771. Museotantti on jankannut asiasta jo useampaan otteeseen, mutta kuten tiedämme repetitio est mater studiorum – kertaus on opintojen äiti. Anna Margaretha Bergbom ja Carl Fredrik Tengström vihittiin Ollinsaaren kartanossa 3. päivä huhtikuuta vuonna 1791. Fredrika syntyi 2.9.1807 Pietarsaaressa, jossa hänen isänsä toimi tullinhoitajana. Sittemmin isästä tuli hallituskonseljin eli senaatin valtionvaraintoimituskunnan kamreeri. Btw Fredrikan setä oli piispa Jakob Tengström.
Se varsinainen linkki taikka side tänne armaiseen Raaheemme syntyi parisataa vuotta sitten, kun Fredrika tuli talvikaudeksi 1820-21 Ollinsaaren kartanoon parantamaan pitkällistä vilutautia. Fredrikan äiti nimittäin fundeeraili, että karaistuminen raikkaassa ilmastossamme ja serkkulauma reipashenkisine leikkeineen parantaisivat tyttelin. Äiti tuli tyttärineen Ollinsaaren kartanoon tismalleen kaksi sataa vuotta sitten 2.9.1820 eli Fredrikan 13-v synttäripäivänä. Fredrika kirjoittaa muisteluksissaan näin ”Täällä alkoi minulle uudenlainen elämä. Neljä tyttöä, ikäisiäni tai vähän nuorempia, otti minut haltuunsa, opetti minut loikkimaan lumessa kun oli niin kylmä että pakkanen paukkui nurkissa, hyppäämään puutarhan aidan yli sen sijaan että olisin mennyt säädyllisesti portista ja tekemään muita sisällä istuneelle kaupungin lapselle outoja temppuja. Talon lasten vanhin sisar oli aikaansa nähden tavattoman sivistynyt ja lukenut nainen. Hän oli veljiensä kanssa saanut kotiopettajalta opetusta ja parin vuoden aikana täydentänyt kasvatustaan Tukholmassa. Hän opetti nyt sisariaan ja minua. Mm. saksaa ja ranskaa.” Tuo vanhin sisar on se kuuluisa keisarille soittelija Päripumin mamselli Carin. Hän olisi opettanut Fredrikaakin soittelemaan, mutta Fredrikan mukaan kotona oo vara ostaa ”pienua” niin tunnit muutettiin piirustustunneiksi. Carin Bergbom opetti kotikoulussa sisarilleen ja nuorelle serkulleen saksaa, ranskaa, englantia, piirustusta ja historiaa.
Nuo mainitut serkut olivat hovineuvos Gabriel Bergbomin ja vaimonsa Katharina Elisabeth Peldanin lapsosia. Kaiken kaikkiaan heille syntyi yksitoista lasta. Vanhin lapsista menehtyi jo pienenä.
Fredrika jatkaa ”Raikas liikuntaa tarjoava maalaiselämä teki minulle hyvää niin sielullisesti kuin ruumiillisestikin. Oltuani laiha ruipelo kuin närhi tullessani Pohjanmaalle palasin Turkuun vuoden kuluttua terveenä ja reippaana.” Fredrikan mielestä luvut ei niinkään edistyneet mutta se muu hyöty olikin sitten suurempaa, erityisesti samanikäisten seura. ”Sisar Carinin ja veljien ansiosta nämä tytöt olivat tavallista paljon vilkkaampia ja kiinnostuneempia lukemisesta ja sivistyksestä yleensä.” Ollinsaaressa oli paljon kirjoja, mutta koska serkuilla ei ollut lupa lukea romaaneja, pidättäytyi Fredrikakin niiden lukemisesta. Fredrikan kotona taas oli tapana, että romaaneja luettiin ääneen toisten tehdessä käsitöitä. Fredrika etsi kartanon kirjastosta historiallista luettavaa. Käytiin vilkkaita kirjallisia keskusteluja, Ollinsaaren serkut pitivät nk fosforisteista ja ne oli taas Fredrikan aiemmassa ympäristössä teilattu hulluina ja haaveilijoina, ei lukemisen arvoisina kirjailijoina.
Paikkakunnalla vieraileva teatteriseurue sai kartanonkin nuoret itse tekemään esityksiä. ”Tavallinen teatterileikki oli seuraavanlainen, joku meistä, tavallisesti minä, jonkin lukemamme tai kuulemamme näytelmän mukaan tai yksinkertaisesti omasta päästämme laadimme eräänlaisen komedian tai draaman joskus jopa tragediankin rungon. Se ilmoitettiin kertomalla näyttelijöille, osat jaettiin, muutamia tuoleja nostettiin keskilattialle, pari kynttilää pantiin eteen ja niin teatteri oli valmis. Erityisen huvittavaa oli koettaa omalla vuorosanallaan saada toiset esittäjät vastaamaan juuri niin kuin halusi voidakseen itse lausua ennakolta ajattelemansa puheenvuoron tai saada juonen kulkemaan sillä tavoin kuin halusi.” Esityksiä pidettiin yleensä sunnuntai-iltapäivisin ja välillä muulloinkin vapaahetkinä. Muuta nuorison iltahuvia oli satujen sepitteleminen ja salakirjoitusten laatiminen. Salakirjoituslappuja lenteli joka taholle. Vuosi Ollinsaaressa oli Fredrikalle monessa suhteessa käännekohta. ”Olin tullut terveemmäksi ja samalla vähemmän taipuvaiseksi mietiskelemään ja elämään itsekseni. Olin elänyt ja leikkinyt toisten lasten kanssa, joilla oli samat lapselliset itseäni askarruttavat ajatukset. Ja juuri siksi että olin tullut terveemmäksi, ajattelin vähemmän itseäni.”
Syksyllä 1821 äiti Tengström haki tyttärensä pois Ollinsaaresta, ja samalla reissulla vierailtiin sukulaisissa, Ruunepereilla Pietarsaaressa. Siellä Fredrika kohtasi ensimmäisen kerran pikkuserkkunsa Jannen eli virallisemmin Johan Ludvigin. Fredrikan ja Jannen poika Walter teki meille sittemmin tuon komian Pekka-patsaan.
Enkä vielä malta lopettaa. Fredrika oli sittemmin Porvoossa asuessaan perustamassa kaupunkiin naisyhdistystä vuonna 1846. Yhdistyksen tarkoituksena ja tehtävänä oli ensisijaisesti lieventää rahvaan puutteenalaista tilaa ja löytää köyhille naisille töitä. Yhdistys edisti myös paikkakuntansa kotiteollisuutta monin tavoin. Jäsenet kokosivat erilaisia kudontamalleja, hankkivat lankoja ja opettivat naisia kutomaan. Porvoolaisrouvat välittivät tuotteita myyntiin ja näin yhdistyksen tarkoitus toteutui mitä parhaimmin. Naisyhdistyksen päällimmäinen tarkoitus oli kuitenkin ylläpitää koulua varattomille tytöille. Koulu aloitti toimintansa 1847 ja osoitti heti tarpeellisuutensa. Koulussa tytöt saivat luku- ja laskutaidon lisäksi opetusta ompelu- ja kutomatyöstä, aina kehräämisestä lähtien. Opittujen taitojen turvin he pystyivät sitten hankkimaan elantoa itselleen ja/tai perheelleen. Hoi raahelaiset, kuulostaako tutulta? Hahaa, täällä Raahessahan eräs nuori nainen perusti samanlaisen koulun köyhille tytöille jo vuonna 1844. Museotantti on meleko varma, että Fredrikan korviin (tai ehkä paremminkin silmiin, kirjeitse) oli kantautunut tietoa tästä sukulaisenommaisen kouluhankkeesta. Nimittäin Sofia Lybeckerin sisko Helene avioitui Karl Gustaf Bergbomin eli Fredrikan serkun kanssa. Sofian ja Helenan hääthän olivat kaksoihäät, niitä tanssattiin 14.2.1843. Toki valveutuneet porvarisrouvat olivat aika usein huolissaan köyhistä tytöistä tuohon aikaan, mutta en voi olla aattelematta, että Sofian koululla ois ollut jonkinsorttista pontimenomaista vaikutusta tähän asiaan.
No, niin tai näin. Onnea Fredrikalle!
