Kalervo, Osmo, Unto, Ahto, Impi, Lempi…

Eikö kuulostakin ihan kuin koululaisten nimiltä tuolta noin sadan vuoden takaa? Kyllä vaan, mutta en meinaa tarinoida koululaisten puuhista vaan pyydän nöyrimmästi saada kiinnittää arvoisien lukijoiden huomion raahelaisten paattien nimiin. Tai joihinkin niistä. Laivojen nimien tutkaileminen on kyllä hirmusen intressanttia puuhaa. Laivan nimien tutkimusalalla on ihan oma nimikin, se on nautonomastiikka, ah!

Etsimme joukkoomme museomestaria.

Raahen museo hakee museomestaria toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen.

Museomestarina työskentelet teknisenä työntekijänä Raahen museon kokoelma- ja näyttelytyön tehtävissä, seuraat museorakennusten kuntoa ja olosuhteita sekä vastaat näyttelyrakenteista ja -tekniikasta. Varastonhallinta, esineiden pakkaaminen ja kuljetus sekä opiskelijoiden ja harjoittelijoiden ohjaus kuuluvat myös museomestarin tehtäviin. Tehtävänkuva voidaan räätälöidä työhön valittavan henkilön henkilökohtaisen osaamisen mukaan.

Silmäyksiä entisajan (vierailu)tapoihin

Raahe, tämä meidän ihana kotikaupunkimme ei suinkaan ollut entisaikaan mikään pahanen syrjäkaupunki, vaan laajaa kansainvälistä kauppaa tekevä dynaaminen toimija. Asukkaita ei ollut kovin paljon, mutta eipä niitä ollut kyllä muissakaan kaupungeissa, lukuun ottamatta Turkua. Asukkaita oli pari ensimmäistä vuosisataa ihan muutamia satoja. 1700-luvun lopulla asukasluku läheni tuhatta asukasta. Sodat, nälkävuodet ja muut kurimukset rokottivat väkilukua välillä. 1800-luvulle tultaessa ja olojen vakiintuessa mm. kaamean kaupunkipalon jälkeen alkoi kaupunki hiljakseen kasvaa.