Satunnaisia engelsmanneja Raahessa kesällä 1873
Museotanttia kiinnostaa kovasti tietää, mitä entisaikaan, menneinä vuosisatoina ja miksei kymmeninäkin on Raahesta kirjoitettu. Erityyppiset tilastolliset julkaisut ovat oivallista luettavaa, samoin erilaiset matkakertomukset. Erityisen ihastuttavaa on, jos pääsee lukemaan yksityistä kirjeenvaihtoa, jossa luonnehditaan myös raahelaisia ihmisiä. Aina silloin tällöin digitoitujen julkaisujen parissa seikkaillessa tulee vastaan yllätyksiä.
Oheinen matkakuvaus tai paremminkin sellaisen selostus perustuu kahden englantilaisen herrahenkilön reissuun kesällä 1873. Matkalaiset olivat Kuninkaallisen Maantieteellisen seuran jäsen (fellow) Edvard Rae sekä kirjassa Tohtoriksi tituleerattu Henry Pilkington Brandreth. Ylivilikasu-tyyppisellä lukemisella ei selviä, mitä kieltä he paikallisten kanssa puhuivat.
Herrojen matka alkoi kaatosateisesta Hullista 2.7.1873. Ensin suunnataan Norjaan, sieltä pohjoisen kautta (Alta ja Kautokeino mainittu) Tornion-Haaparanta-Kemi -huudeille. Sieltä höyrylaiva Aavasaksalla alaspäin Oulu, Raahe, Kokkola, Pietarsaari…
Hypätään herrojen kyytiin Oulussa, pohjoisen Suomen pääkaupungista, josta lähdettiin puoli tuntia jälkeen keskiyön kohti Raahea. Illallistaan syöviä herroja häiritsivät kuulemma ”inkvisition tyyliin kuulustelevat hirviöt”. Heiltä kysyttiin mm. olivatko he englantilaisia? Olivatko matkalla Tukholmaan? Olivatko tulossa Torniosta? Olivatko Lapissa huvimatkalla? Olivatko he taiteilijoita vai naturalisteja? Olivatko he naimisissa? jne jne. Ensin herrat vastailivat normaaliin tapaan, mutta mikä lie riivaus iski ja he alkoivat syöttää pajunköyttä valehdellen suut ja silimät täyteen. Matkailijat eivät muka tienneet, milloin olivat lähteneet Englannista, ei mitään käryä miten olivat tulleet Tornioon vai olivatko edes olleet siellä, kumpikaan heistä ei osannut lukea tai kirjoittaa, eivät olleet varmoja olivatko eurooppalaista syntyperää, eivätkä olleet koskaan käyneet kirkossa. Kysymystulva jatkui ja jokainen valhe meni täydestä. Kyselijät kuuntelivat vastauksia kiiluvin silmin ihastuneen kauhistuneina monttu auki. Pettyneenoloisena ”inkvisiittorit” joutuivat jättämään uhrinsa, kun laakonkia alettiin valmistella maihinnousua varten.
Höyrypaatti saapui Raaheen aamulla, herrat astuivat maihin nähdäkseen kaupungin. Laiva ankkuroi pieneen puulaituriin neljännesmailin päähän kaupungista, jonne pääsi kävelemään rantatietä pitkin. Herrat kertovat tulleensa yllätyksekseen kukoistavaan, hyvin rakennettuun pikkukaupunkiin. Herra Rae kertoo: ”Tuskin näimme yhtään köyhää taloa, kaikki olivat tilavia ja siistejä – kuulimmekin jälkeenpäin, että Raahen laivanvarustajat tunnetaan varakkuudestaan ja mukavasta elämästään/ hyvästä elintasostaan. Raahe ja Pietarsaari ovat imaisseet Kokkola-paran kaupankäynnin.”
Herroilla oli matkansa missiona suomenkielisen Raamatun ja suomen kieliopin hankkiminen. Niitä he kyselivät jokaisen etapin mahdollisesta kirjakaupasta. Hyvin usein he saivat käsiinsä vain jonkun virsikirjan ja lupauksen, että seuraavasta kaupungista löytyy varmasti. Raahen kirjakaupasta he saivat saaliikseen vanhan virsikirjan ja vakuutuksen Kokkolan kirjakaupan hyvästä valikoimasta. Herrat surkuttelivat sitä, että heidän mahdollisuutensa suomen kielen taidon kehittämiseen näyttävät lykkääntyvän koko ajan.
Kirjakauppareissun (luultavimmin mamselli Heickellin kirjakauppa, museotantti arvelee) jälkeen vieraat menivät kirkolle. Edvard Rae astui kirkkoon ”kun olin siellä töllistelemässä kunnioittavasti ympärilleni, Tohtori tuli sisälle tuoksuen voimallisesti hedelmille. Kävi ilmi, että hän oli nauttinut lounaaksi kirkkotarhassa hautojen päällä kasvavia mansikoita.” (Museotantin kommentti: harmillisesti herra Rae ei kerro, minkälaisen vaikutelman kirkkoveistokset häneen tekivät). Kirkkokeikan jälkeen herrat katsoivat parhaaksi palata paatille. Niin tapahtui ja kohta Aavasaksa lähti kohti Kokkolaa. Matkailijat viettivät iltapäivän miellyttävästi hytissään kirjallisia töitä tehden. Päivällisaikaan he kuulivat konehuoneessa syttyneestä aika vaarallisennäköisestä tulipalosta, onneksi se oli saatu sammutettua moottorin avulla…
Edvard Raen vuonna 1875 ilmestynyt matkakertomus The Land of the North Wind or travels among the Laplanders and the Samoyedes löytyy Kansalliskirjaston ylläpitämästä julkaisuarkistosta, Doriasta, josta löytyy vaikka mitä ihimeellistä ja mielenkiinnostavaa. Mm. Raen toinen julkaisu The White Sea peninsula: a journey in Russia Lapland and Karelia vuodelta 1881.
