Kirkko ja sen pyhät

Salon seurakunnan ensimmäinen, kenties jo 1300-luvulla Kirkkoluodolle rakennettu kirkko poltettiin niin kutsutussa venäläissodassa 1496. Nykypäiviin asti säilyneet veistokset säästyivät tuholta, koska vihollista osattiin odottaa ja kalliit koristukset vietiin turvaan. Uusi kirkko rakennettiin samalle paikalle ja pyhät kuvat tuotiin takaisin sitä koristamaan.

Salon keskiaikaisen kirkon koristuksista arvokkaimmat ovat taidokkaat lyypekkiläisten mestareiden tekemät alttarikaapit 1400-luvun alkupuoliskolta. Arvellaan, että ne olisi tehty erityisesti Saloisten, silloisen Salon, kirkkoa varten. Taidehistorioitsija K.K. Meinanderin mukaan nuo alttarikaapit ovat ”taiteen ensitulokkaita Pohjanmaalla”. Yksittäiset pyhimyspatsaat ovat hieman myöhemmältä ajalta ja kenties pohjoisempaa tuotantoa.



Keskiajan ihmisen elämässä kirkko ja uskonto olivat monella tavalla läsnä. Alueen tärkein rakennus oli kirkko. Kirkonmenot olivat merkittävä uskonnollinen, mutta myös tiedonvälityksen kannalta tärkeä tapahtuma, johon jokaisen tuli osallistua.

Pyhimysten tehtävä

Saloisten kirkon veistokset liittyvät katoliseen uskoon kuuluvaan pyhimyskulttiin. Syntinen (s.o. ihminen) ei voinut suoraan kääntyä vanhurskaan Jumalan puoleen, vaan pyhimys toimi rukousten ja anomusten välittäjänä. Pyhimyksistä kertovia tarinoita kerrottiin liturgian osana ja heitä rukoiltiin Jumalan ja Kristuksen ohella.

Kirkossa oli sen oman nimikkopyhimyksen kuva tai patsas ja usein myös monet muutkin pyhimykset olivat saaneet kuvansa kirkkoa koristamaan.  Nuo värikkäät ja loisteliaatkin patsaat ja maalaukset kiehtoivat kirkossakävijän mieltä ja olivat omiaan kuljettamaan ajatukset kohti korkeuksia.

Kirkon nimikkopyhimys laski suojaavan kätensä koko seurakunnan ylle. Jokaisella elinkeinolla ja toiminnalla oli omia pyhiä auttajia ja suojelijoita, joiden puoleen ihmiset saattoivat turvallisin mielin kääntyä. Pyhimykset ja heihin turvautuminen elämän eri osa-alueilla muodosti eräänlaisen jatkumon vanhoille kansanuskomusten hengille ja jumaluuksille.

Rakastetuimmat pyhimykset

Keskiaikaisen käsityksen mukaan kaikki kristikunnan tuhannet pyhimykset vaikuttivat voimallisesti myös kaukaisessa Suomessa. Lähimpänä ihmisten sydämiä olivat kuitenkin ne, jotka esiintyivät kotiseudun kirkoissa.

Neitsyt Marian ohella arvostetuimpia pyhimyksiä keskiajan Suomessa olivat pyhä viikinkikuningas Olavi, arkkienkeli Mikael, marttyyrina kuollut Laurentius, Kristuksen isoäiti Anna sekä Johannes Kastaja. Hyvin suosittuja olivat myös kotoisa pyhä Henrik, hänen kumppaninsa kuningas Erik, vahva naisjohtaja pyhä Birgitta ja marttyyri Katarina Aleksandrialainen.

Juhlat nimikkopyhimyksen kunniaksi

Nimikkopyhimyksen päivää vietettiin mahdollisimman juhlallisesti.  Se ja kirkon vihkimisen vuosipäivä eli kirkkomessu, olivat muutamien yleiskirkollisten juhlien rinnalla vuoden suurimpia kirkkopyhiä. Silloin työnteko oli kielletty, järjestettiin suuria juhlia ja pidettiin markkinoita. Salossa vietettiin Pyhän Olavin markkinoita heinäkuun lopulla, Olavin päivän tienoilla.              

Alttarikaapin ovet pidettiin yleensä suljettuna. Ovien ulkopinta oli maalauksin koristettu, jotta kirkkokansalla olisi ollut aina katseltavaa. Ovet avattiin vain erityisinä juhlapäivinä ja kaapin sisällä oleva kaunis pyhimyspatsas paljastettiin seurakuntalaisten ihailtavaksi.

-Eija Turunen