Baltzar Freitag 299 vuotta 13.9.2019

Raahen historiassa on harmillisesti jäänyt vähemmälle huomiolle eräs kokolailla merkittävä mies, nimittäin Baltzar Freitag.

Freitagin suku oli alkujaan lyypekkiläislähtöinen. Lyypekistä suvun vesa nimeltään Frans Diedrich muutti Nevanlinnaan ja Suuren Pohjan sodan ajamana Viipuriin. Sieltä Frans Diedrich Freitag, vaimonsa Elisabeth Röhling ja siihen asti karttunut perheensä tulivat Raaheen vuonna 1709. Freitagin perheeseen syntyi kaikkiaan yksitoista lasta, joista neljä tytärtä ja neljä poikaa selvisivät aikuisiksi asti

Venäläiset miehittivät Suomen Isonvihan aikana 1714-21 ja Raahestakin lähdettiin tuota kauhua pakoon Ruotsin puolelle. Freitagin perhe asettui Medelpadin maakuntaan, Sundsvallin lähistölle, jossa syntyy 13. syyskuuta vuonna 1720 poika, joka sai kasteessa isoisänsä nimen Baltzar. Perhe palasi pahoin tuhottuun Raaheen vuonna 1721. (Baltzar on siis sotaa paenneen maahanmuuttajaperheen pakolaisleirillä syntynyt piltti). Isä Freitag kuoli jo v. 1728 Tukholmassa, mitä ilmeisimmin työmatkalla. Hänet on haudattu Tukholmaan saksalaiseen kirkkoon.

Baltzarin koulutus kauppiaan ammattiin aloitettiin hyvissä ajoin. Baltzar lienee saanut alkuopetuksensa Raahessa. Baltzarilla oli kiitos sukuverkostojen, ihan mahtavat opinkäyntipaikat! Raahesta yhdeksänvuotias Baltzar lähti Kokkolaan, vanhimman siskon Sofian puolison Jakob Falanderin kauppakartanoon. Parin vuoden päästä Baltzar lähetettiin Tukholmaan kauppapalvelijaksi Joachim Donnerin liikkeeseen. Tuo Joachim Donnerhan kiertyi sukulaiseksi, sillä hänen vaimonsa oli Baltzarin täti Christina Röhling.

Donner oli kova kauppamies, hän harjoitti menestyksekästä kauppaa ja laivanvarustusta. toi mm. viljaa Venäjältä ja vei tuotteita Lyypekkiin, Tanskaan, Alankomaihin, Ranskaan ja Portugaliin, Don-ner hyödynsi entisiin kotikaupunkeihinsa, Lyypekki, Nevanlinna, Helsinki, syntyneitä suhteita. Hänellä oli myös kauppakontakteja Elisabeth Freitagin kanssa Raaheen. Leskirouva Elisabeth Freitag jatkoi miesvainajansa kauppaliikkeen pitoa. Eikä tuo kauppa ollut ihan pientä piperrystä, sillä ensimmäisessä veroäyrinmukaisessa vaalissa v. 1744 Elisabeth käytti suurinta äänivaltaa 46:lla veroäänellään. Seuraavat neljä kauppiasherraa käyttivät kukin 18:a ääntä. Hyvä Ellu!

Vähän Baltzarin kouluttautumisesta. Jos mieli valtaporvariksi eli tukkukauppiaaksi (handelsman), piti tutustua perin pohjin kaupan eri haaroihin, toimia suola- ja rihkamakaupassa, palvella kauppakonttorisa, oppia eri maissa käytettävät painot ja rahayksiköt, mikä yleensä edellytti matkoja ulkomaille, perehtyä vekselin käyttöön, kirjanpitoon ja kauppakirjeenvaihtoon. Koulutus kesti eri vaiheineen kymmenkunta vuotta. Valtaporvari hoiti yritystään tukkuliikkeenä vieden maasta puutavaraa ja tervaa, tuoden suolaa, viinejä ja viljaa. Heillä oli oikeus pitää nk. avointa kauppapuotia. Yleensä näillä jepeillä oli osakkuuksia sahoissa, laivoissa ja manufaktuureissa. Pikkuporvari kävi kotimaan kauppaa, mahdollisesti myös Tukholmaan, silloiseen pääkaupunkiimme.

Baltzar palasi Raaheen heinäkuussa 1741 ja otti hoitoonsa äitinsä kaupan ja hoiti sitä kahdeksan vuoden ajan. Sen jälkeen liike siirtyy veljelle, niin ikään kauppias Aleksander Freitagille. Baltzar sai omistukseensa äitinsä omistamat kiinteistöt eli tuntemamme Freitagin talon. Baltzar aloitti mitä luultavimmin oman kauppaliikkeen pidon viimeistään tuolloin.

Huhtikuussa 1752 Baltzar kihlasi neitsyt Maria Sovelian, kauppias ja raatimies Johan Soveliuksen tyttären. Pariskunta avioitui saman vuoden lokakuussa. Tämä naimakauppa oli kyllä strategisesti erinomaisen hyvä sijoitus. Se takasi pääsyn raahelaisen liike-elämän ytimeen ja paremmat

mahdollisuudet verkostoitua monin tavoin piskuisen (alle tuhat asukasta) mutta todella toimeliaan kaupungin porvariston kanssa. Baltzarin tulevissa liikeyrityksissä ym hankkeissa nähdäänkin myöhemmin usein osakkaina tai kumppaneina joko appi Johan Sovelius tai lanko kauppias-laivanvarustaja Matts Sovelius.

Paltsun pisneksiä

Baltzar edisti monin tavoin kotikaupunkinsa elinkeinoelämää. Hän oli osallisena pikiruukin perustamisessa vuonna 1759. Raahen pikipolttimon Pitkässäkarissa oli tuhottu Isonvihan aikana. Herrat Sovelius, Freitag, Nordberg ja Kellin perustivat pikiruukin Pikimäeksi kutsutulle paikalle. Pikipolttimo oli kaupungin ainoa teollisuuslaitos tuohon aikaan.

Baltzar Freitag haki lupaa hienoteräisen sahan perustamiselle Pyhäjoelle v. 1753. (Meillähän ei vesivoimaa ole, siksi Pyhäjoki.) Puutavaraa kyllä piisasi. Lupa saatiin monen anomisen jälkeen vasta 1760-luvun lopulla. Tuon Ylä-Hourun sahan vuosisahauskiintiö oli 1770-luvulla 3000 tukkia eli puuta jalostettiin vientiinkin. Freitagin hienoteräinen saha oli koko läänin ensimmäisiä.

Laivanvarustuksessa tarvittiin metritolokulla purjekangasta eli pultaania. Vuonna 1775 herrat Baltzar Freitag, Matts Sovelius ja Johan Frieman perustivat Buldaanitehtaan, jotta Raahen paatit eivät olleet tyystin ulkomaisten manufaktuurien varassa.

Baltzar omisti isänsä tavoin laivoja, joilla kuljetti Raahen alueen tuotteita pääkaupunkiin Tukholmaan ja paluulastia takaisinpäin. Tuohon aikaan vallitsi Pohjanlahden kauppapakko eli kaikki kauppatavara tuli myydä tukholmalaiskauppiaille. Itse ei saanut viedä Tanskan salmesta ulos mitään ja sekös kaikkia harmitti. Tukholmalaiset lähes sanelivat ostohinnat ja möivät sitten turkikset, tervat ja puutavaran korkeampaan hintaan eteenpäin ja käärivät sievoiset tulot.

Pohjanmaan rannikkokaupungit alkoivat yhteistuumin ajaa vapaiden ulkomaankauppaoikeuksien eli tapulikaupunkioikeuksien saamista jo 1740-luvulla. Sitä yritettiin kaksilla valtiopäivillä jo 1740-luvulla ja 1762-63 valtiopäivillä, eikä saatu. Alavetelin kappalainen Anders Chydenius laati kuuluisan pamflettinsa ”Niiden syiden kumoaminen, joilla yritetään vastustaa Pohjanmaan ja Länsipohjan kaupunkien vapaata purjehdusta” vuonna 1763 ja sitä esiteltiin Kokkolan maapäivillä, jonne tuli edustajia koko Pohjanmaan läänin ja kauppa-alueen piiristä. Nyt alettiin entistä

suuremmalla tarmolla ajaa asiaa. Vuoden 1765 valtiopäiville lähdettiin suurin toivein. Raahea edusti kauppias Baltzar Freitag, Chydeniuksen aatetoveri ja ystävä. Ja sukulaisen ommainen.

Noilla valtiopäivillä myönnettiin tapulikaupunkioikeudet Oululle, Kokkolalle, Vaasalle ja Porille. Raahe, Pietarsaari ja Uusikaarlepyy jäivät ilman oikeuksia. MUTTA Raahe sai kuitenkin erillisoikeuden, jonka myötä meidänkin vapaa ulkomaankauppa saatiin alkuun. Määrättiin, että Raahesta lähtevät laivat käytiin tullaamassa Oulussa ja takaisin tulevat paatit tullattiin Kokkolassa.

Pitkään olemme luulleet/tienneet, että ensimmäinen Raahesta ulkomaille purjehtinut alus olisi ollut snaupriki Hoppet vuonna 1770. Tuo viiden vuoden viive on minua aina ihmetyttänyt: Jos kerta oikeuksia haettiin ja paatteja oli täällä yli sata vuotta rakennettu, niin miksi Raahen pontevat porvarit vetuleeras noin kauan? No eipäs mitä. Oulun maakunta-arkiston Oulun kaupungin tullikamarin arkistosta löytyi vuonna 1766 aloitetusta lähteneiden ja laivojen luettelosta uutta tietoa. Vuodelta 1767 on merkintä, jonka mukaan raahelainen 71 lästin vetoinen laiva Wigilantia kapteeni Jacob Norinin ohjaamana lähti 18. heinäkuuta kohti Marseillea. Oulusta lähti tuona vuonna yhteensä kolme laivaa. Wigilantia-aluksen omistajista, rakentamisajasta jne en löytänyt muuta tietoa, kuin että paatti on rakennettu 1767 ja että se purjehti Marseilleen kymmenen

miehen miehistöllä lastinaan tervaa, pikeä ja lautoja. Wigilantiasta ei löydy Raahen aineistosta mitään merkintöjä eikä kapteeni Norinia löydy Raahen kirkonkirjoista. Olisikohan Wigilantia oululaisilta ”liisattu” alus? Juutinrauman tullin asiakirjojen mukaan Jacob Norin purjehti uransa aikana pääosin Tukholmasta. Wigilantian päällikkyys oli ilmeisesti keikkaluontoinen pesti.

Vuonna 1768 tullikamarin kirjoissa on niin ikään kolme alusta. Yksi niistä on raahelainen 74:n lästin vetoinen Hoppet. Tullikamarin luettelosta löytyvän Hoppet-alusta koskevan merkinnän myötä voimme aikaistaa tähänastista tietoa Raahessa rakennetun, raahelaisten omistaman laivan purjehduksen Välimerelle kahdella vuodella. Hoppet on siis ensimmäinen varmasti Raahessa rakennettu Tanskan salmesta Välimerelle purjehtinut alus, josta on tietoja myös historiankirjoituksissa.

Hoppet oli alustyypiltään snaupriki, sen varustajina oli ajalle tyypillisesti useampi porvari. Hankkeen päätoimijana ja primus motorina mitä ilmeisimmin ollut kauppias Baltzar Freitag omisti laivasta puolet (8/16), lankonsa kauppias Matts Sovelius 3/16, kauppias Johan Frieman 1/16, kauppias Johan Lauraeus 2/16, kaikki edellä mainitut olivat raahelaisia sekä vuoden 1765 valtiopäiviltä Freitagille tutuksi tullut vaasalainen kauppias Nils Töhlberg 2/16.

Hoppet lähti Raahesta ensimmäiselle matkalleen kapteeni Carl Modén ohjaamana 30. elokuuta 1768 määränpäänään Välimeri. Kapteeni Modé jää herra Norinin tavoin tuntemattomaksi. On todennäköistä, että niin hän on kuin Jacob Norinkin olivat ruotsalaisia. Ulkomaankaupan alkuaikoina paikallisten, kaupallista kokemusta omaavien, kaukaisimmilla vesillä kulkemaan tottuneiden kapteenien puute pakotti raahelaisetkin palkkaamaan laivoihinsa kapteeneita Ruotsin puolelta.

Vuonna 1769 ei tullikamarin luettelon mukaan lähtenyt yhtään alusta. Vuonna 1770 lähti yksi ainoa alus, elokuun 11. päivä kohti Välimerta suunnannut Hoppet. Laivan kapteenina toimi H.J.Reinius. Kapteeni Herman Reiniuksen rekrytointi ei lie ollut sattumanvarainen valinta, vaan osoitus suvun luoman verkoston hyödyntämisestä. Reiniuksen appivanhemmat olivat kokkolalaiset Sofia Freitag ja Jakob Falander.

(Kapteeni Herman Johan Reinius (1725–1797) on erittäin mielenkiintoinen henkilö, kuuluisa Kiinan-kävijä. Hän opiskeli veljensä Israelin kanssa Turun ja Tukholman Akatemiassa, josta he siirtyivät Tukholman kauppakollegion auskultanteiksi. Merikoulun jälkeen veljekset menivät Itä-Intian komppanian palvelukseen ja lähtivät kadetteina Cronprinzen Adolph Friedrich -aluksella Göteborgista kohti Kiinaa 13.2.1746. Monien vaiheitten jälkeen laiva palasi Göteborgiin reilun kahden vuoden kuluttua 27.6.1748. Veljekset eivät jatkaneet Itä-Intian komppanian palveluksessa, vaan palasivat Suomeen. Israel Reinius jatkoi opintoja ja valmistui suvun perinteitä jatkaen papiksi. Israel Reinius laati matkan aikana pitämästään päiväkirjasta väitöskirjansa v. 1749. Israel Reinius liittyy myös Raaheen, niinku. Hänen tyttärensä Anna on meidän ihanaisen museomme perustajan Carl Robert Ehrströmin äiti.)

Vuosina 1770-1772 raahelainen Hoppet on ainoa laiva, joka Oulun tullikamarin luettelon mukaan purjehti ulkomaille. Sen jälkeen oululaisten laivaliikenne vilkastui hyvää vauhtia. Hoppet lähti jälleen vuoden 1771 syyskuussa kohti Välimerta. Aluksen kapteenina oli nyt raahelainen, ainakin kaupungissa asuvaksi merkitty Anders Granlund. Hoppet palasi kotisatamaan 1. heinäkuuta vuonna 1772. Kotimatkan lähtösatamaksi ilmoitettiin Marseille. Kapteeni Granlund kertoi kaupungin maistraatille purjehtivansa laivalla hetimiten ulkomaille. Hoppet lähtikin jo elokuun alkupäivinä taas Välimerelle. Snaupriki Hoppet teki selvästikin ”täsmämatkoja”: vei vientituotteita

Välimerelle ja toi sieltä tuontitavaraa, enimmäkseen suolaa takaisin Raaheen. Raahen tärkeimmät vientituotteet olivat ulkomaankaupan käynnistyessä terva, piki, puutavara sekä turkikset. Juutinrauman tullin asiakirjojen mukaan puutavara oli palkkeja, parruja, eri levyistä ja kokoista lankkua ja lautatavaraa. Lankkujen lisäksi vietiin muutakin laivanrakennukseen tarkoitettua, kuten laivan kaaripuita.

Hoppet oli kooltaan vielä sangen pieni, vain 74 lästiä. Hoppetin menestyksestä ja tuotosta ilmeisen innostuneena Raahessa alettiin varustaa uutta alusta Välimerenpurjehdukseen. Kuljetuskapasiteettia lisättiin reippaasti. Riskien minimoimiseksi hankkeeseen oli otettu mukaan yhteensä kymmenen osakasta. 150-lästin vetoisen Nordstjärnan-aluksen osakkaista kaksi kiertyi Baltzar Freitagin sukuun. Muut osakkaat olivat kauppiaat Johan Frieman, Anders Hedman, Isaac Berg ja Johan Lang, jonka kauppahuone oli sittemmin nouseva yhdeksi maamme suurimmista.

Oulun tullikamarin luettelon mukaan Nordstjärnan lähti ensimmäiselle matkalleen kohti Välimerta 21.8.1773, kapteeninaan jo tuttu mies Anders Granlund. Nordstjärnan seilasi vuosittain Granlundin ohjauksessa Välimerelle. Syyskuun 26. päivä 1778 Nordstjärnan lähti kohti Genovaa eikä sitä ole seuraavan vuoden lähtevien laivojen joukossa. On hyvin mahdollista, että alus jäi tuottoisaksi koettuun rahdinkuljetukseen Välimerelle. Monet Pohjanmaan varustajat jättivät 1700-luvun loppupuolella laivansa Välimerelle useammaksi vuodeksi rahtia kuljettamaan.

Hoppetia ei ole tulliluettelossa vuoden 1772 jälkeen. On hyvin mahdollista, että tuo pienehkö alus myytiin. Vuonna 1774 kauppiaat Baltzar Freitag ja Matts Sovelius varustavat kahdestaan 140 lästin vetoisen Concordia-nimisen aluksen. Siirryttiin selvästi suurempaan volyymiin ja tuottoisampaan kauppaan. Kapteeniksi pestattiin loviisalainen Gustaf Baars. Concordian määräsatamiksi on tullin luettelossa merkitty Marseille, Livorno ja Genova. Vuonna 1779 laivan laivan kapteeniksi pestataan Baltzar Freitagin vävy, raahelainen Lars (Lorenz) Tvetman.

Kauppias, raatimies ja teollisuuden edistäjä Baltzar Freitag oli toimen mies.

Hän oli toimillaan ja yrityksillään edistämässä kauppaan ja merenkulkuun välittömästi tai välillisesti liittyvien elinkeinoalojen kehittämistä. Erityisesti ulkomaankaupan aloittajana. Hän oli vuosina 1768–1778 mukana varustamassa kolmea ensimmäistä ja ainoata raahelaista laivaa ulkomaanpurjehdukseen.

Baltzar Freitag sairasti elämänsä ehtoopuolella seitsemän viimeistä vuottaan ja niistä etenkin neljä viimeistä. Baltzar Freitag kuoli 3. päivä huhtikuuta 1795. Hänet haudattiin Raahen kirkkopuistoon.

Baltzarin ja Marian jälkikasvusta

Perheeseen syntyi lapsia kaikkiaan kymmenen: kahdeksan tyttöä ja kaksi poikaa. Lapsista kolme kuoli aivan pieninä. Ainokainen aikuiseksi elänyt poika Diedrich jatkoi isänsä kauppaliikettä, oli naimaton ja häneltä liikkeen peri sisarenpoika (Baltzar Fellman).

Voimakkaimmin Raahen elämään vaikutti välillisesti tytär Maria, joka avioitui isänsä kauppaliikkeeseen kirjanpitäjäksi tulleen oululaisen Jakob Fellmanin kanssa. Jakobhan ei kaksinen kauppamies ollut, kuoli nuorena ja jätti jälkeensä konkurssikypsän yrityksen. Esikoispoikansa Johan otti sitten ohjat käsiinsä. Johan ja nuorempi veljensä Baltzar, joka sittemmin peri enonsa Diedrich Freitagin kauppaliikkeen (alkujaan siis tämän päähenkilö Paltsun) ovat sittemmin vaikuttaneet monen sukupolven eloon ja Suomen elinkeinoelämään perustamansa koulun (RPKK) kautta.

Meille raahelaisille ”tutuin” taitaa olla Baltzarin ja Marian nuorin, aikuiseksi elänyt tytär. Viimeinen Raahessa Freitagin nimeä kantanut henkilö eli Catharina, se räytyjä.