Johan Sovelius viettää 250-vuotispäivää!

Johan Mattsson Sovelius (14.10.1770-26.7.1852), meidän kaikkien tuntema ja sympatiseeraama räytyjämme, täyttää 14. lokakuuta 2020 mahtavat 250 vuotta. Kenties oikeammin kuuluisi sanoa, että hänen syntymästään on kulunut 250 vuotta, mutta koskapa Johan kotitalossaan edelleen kuhkailee, fiiraamme syntymäpäivää. Johanin elinaikana kylläkin juhlistettiin nimipäivää huomattavasti isommasti kuin syntymäpäivää, sellainen oli ajan tapa. Johanin nimpparit osuivat juhannukseen eli varmaankin on pidetty sitten kunnon keimit.

Johan syntyi kauppias Matts Johansson Soveliuksen ja vaimonsa Brita Catharina Possenian neljänneksi lapseksi. Matts ja Brita saivat vuosien 1764-1783 aikana kaikkiaan kymmenen lasta, joista aikuiseksi asti eli kuusi. Perheen esikoinen Christina jäi raahelaiseen historiankirjoitukseen Maximilian Myhrbergin äitinä. Christinan jälkeen perheeseen syntyi poika, joka kastettiin Johannekseksi, mutta hän menehtyi johonkin rokkoon noin kolmevuotiaana. Päivänsankari Johania (kirkonkirjoissa usein Johannes hänkin) edelsi lapsikatraassa sisko Elisabeth, Johanin jälkeen syntyivät vielä Henrik, Anders, Brita Maria, Fredrik, Adolf ja Catharina.

Kauppias Matts Sovelius oli tavallisemman kaupankäynnin, terva, voi, ym lähimaakunnan tuotteet, lisäksi tienraivaajana Raahen ulkomaankaupalle. Hän oli mukana lankomies Baltzar Freitagin kv-hankkeessa, kun ryhdyttiin rakentamaan laivaa Välimerelle asti suuntautuvalle kaupankäynnille. Raahehan oli saanut erityisoikeuden ulkomaankaupalle vuoden 1765 valtiopäivillä. Ensimmäinen reissu tehtiin vuonna 1767 ilmeisestikin Oulusta liisatulla Wigilantia-nimisellä aluksella. Oma alus saatiin vesille vuonna 1768. Snaupriki Hoppet oli ensimmäinen Raahessa rakennettu alus, joka seelasi Välimerelle. Matts Sovelius oli osakkaana myös kahdessa muussa lähivuosina rakennetussa aluksessa.

Soveliuksen talo rakennetaan

Johanin ollessa melkein seitsenvuotias, isä Matts osti pormestari Carl Mentzeriltä tontin numero 73 kaupungin kolmannesta korttelista kaikkine rakennuksineen 5.5.1777. Taloa kutsuttiin kauppakirjan mukaan Corten taloksi (som kallas den Cortiska gården). Nimitys tulee siitä, että tontilla sijaitsi ihan ekan pormestarimme Henrik Corten 1600-luvun puolivälissä rakentama komea sisäänajoportillinen residenssi. (ks Corten piirros Raahe vuonna 1659). Talossa asui hänen jälkeensä pormestarit Henrik Corte jr ja pojanpoikansa Gabriel Corte, sen jälkeen oli muita omistajia, osa heistäkin pormestareita. Mentzerin ja Soveliuksen välisen tonttikaupan hinnaksi ilmoitetaan kolmetuhatta kuparitaaleria tai sata kuusikymmentä kuusi riikintaaleria ja kolmekymmentäkaksi skillinkiä, koko summa on maksettu ostohetkellä. Asiakirjojen perusteella Matts Soveliuksen perhe ei kuitenkaan heti muuttanut ostamalleen tontille, vaan he asuivat edelleen saman korttelin tontilla nro 67. Cortiska gårdet on merkitty asumattomaksi jonkin aikaa. Vasta vuoden 1782 henkikirjan mukaan kauppias Matts Sovelius ja perheensä asuvat uudella tontillaan. Mitä ilmeisimmin vanha Cortiska gårdet purettiin ja tilalle rakennettiin uusimman muodin mukainen, komea kaksikerroksinen talo karoliinisine pohjakaavoineen.

On aivan mahdollisuuksien rajoissa sekin, että talo on alkujaan ruotsalaista tekoa. Hirsitalojahan ostettiin ikään kuin talopakettityyppisesti. Talo oli helppo purkaa, kuljettaa esimerkiksi laivan paarlastina Raaheen ja pystyttää paikalleen. Kauppias Johan Soveliuksen vuonna 1834 tekemä palovakuutuskirja kertoo talon olevan rakennettu noin 50 vuotta sitten ja (ulko)vuoratun noin 40 vuotta sitten. Jotta tutkijalla ei olisi liian helppoa, on asemakaavan numeroinnissa ja kirkonkirjojen ja henkikirjojen käyttämässä numeroinnissa tuohon aikaan hämmentävä ”klappi”. Asiakirjojen (henki-, kirkon- ja kauppakirjat) mukaan Matts Soveliuksen uusi koti sijaitsi kolmannen korttelin tontilla nro 73 ja asemakaavan mukaan tontin numero on 69. Tulipalon jälkeen tehdyssä asemakaavassa v. 1812, jossa näkyy mm. paloalue ja vanhat tonttinumerot, Soveliuksen tontti on nro 73).

Opinnot ja kauppiasuran alku

Harmillisesti Johanin koulunkäynnistä ja opintiestä ei ainakaan toistaiseksi ole mitään kerrottavaa. Mitä luultavimmin Johan on käynyt opintielle Raahen pedagogioon siinä 8-10 vuotiaana, mutta mahdolliset jatko-opinnot ovat tyystin hämärän peitossa. Johan on todennäköisesti perheen vanhimpana poikana ollut isänsä bisneksissä mukana työssäoppimassa, mahdollisesti käynyt praktiseeraamassa myös toisissa kauppahuoneissa. Soveliuksen talossa oli oma puoti, jossa Johankin uraansa aloitteli. Puoti oli nykyisen itäpään keittiön paikalla. Puodin ilmatila ulottui toiseen kerrokseen. Niin, ajan tavan mukaan päärakennuksessa ei ollut keittiötä, vaan pihassa oli nk. alakööki, jossa ruoat laitettiin ja juoksutettiin sitten herraväen syötäväksi.

Isä-Matts kuoli tammikuussa 1795 ja leskirouva lapsineen jatkoi elämäänsä talossaan kauppatorin laidalla. Henkikirjassa lukee ”Afledne Handelsman Matts Sovelii Enka”*, ei nimeä, seuraavalla rivillä poika Johan sekä rengit Isac, Anders ja Abram sekä piiat Sara, Lisa ja Maria. Johanin talouteen kuului koko loppuelon ajan yleensä pari renkiä ja pari kolme piikaa. Toisinaan asukasluettelossa vilahtaa joku kauppa-apulainen tai laivapoika. Seuraavan vuoden henkikirjassa Johan on merkitty kauppa-apulaiseksi (handelsbetjent) ja veli Henric on nimilitanian alapuolella ikään kuin omana yksikkönään ja hänen tittelinsä on porvari (borgaren). Henrik oli tuossa vaiheessa ollut isänsä omistaman jähti Johanneksen kapteenina. Myös pikkuveli Fredrik asui vaimoineen väliaikaisesti Johanin huushollissa 1800-luvun alkuvuosina.

Rippikirjassa 1799-05 Johania tituleerataan jo kauppiaaksi. Äiti Brita kuoli helmikuun alussa vuonna 1803. Rippikirja kertoo myös, että Johanin vuonna 1783 syntynyt sisar Catharina avioituu Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa Kaikkein Armollisimmalla luvalla herra Joseph Nilsson Soveliuksen kanssa (vuonna 1803 tai 1804). Miltähän tuo mahtoi Johanista tuntua?! Tuo Joseph oli serkkupoika Oulusta. Josephin isä Nils Sovelius oli Johanin ja Catharina isän Mattsin veli ja kaiken kukkuraksi Josephin sekä Catharinan ja Johanin äidit olivat sisaruksia, kauppias Posseniuksen tyttäret Elisabeth ja Brita. Vanhaa kyynikkoa kyllä vähän mietityttää tämä avioliitto. Josephin isän Nilsin bisnekset Oulussa menivät jostain syystä ihan poskelleen ja hän teki konkurssin. Nils kuoli alkuvuodesta 1802 ja konkurssioikeudenkäyntiä käytiin vielä seuraavan vuoden puolella. Oiskos avioliiton motiivina ollutkin rakkauden sijaan se yleisin serkusavioliittojen moottori, raha. Lievä epäilys kyllä herää. Catharina, kirkonkirjoissa aina Caisa, muutti elämänsä ehtoona Johanin luo asumaan. Catharina asui leskeydyttyään vuonna 1827 ainokaisen lapsensa Elisabeth Roosin luona Kalajoella. Tytär kuoli vuonna 1840 ja äiti siirtyi veljensä huolehdittavaksi. Ajan tapa oli tällainen, jos ei omia jälkeläisiä ollut, siirryttiin vanhempien tai sisarusten huusholliin, jos omaa varallisuutta ei ollut.

Johan ja Catharina F.

Olen jo aika monta kertaa uhonnut, että joskus vielä kaivelen arkistoja saadakseni selville, ovatko Johan ja Catharina Freitag hakeneet sitä paljon puhuttua avioitumislupaa kruunupäiltä. Tarina kertoo, että sitä anottiin Ruotsin kuninkaalta ja vielä tsaariltakin. Kuningas Kustaa IV Adolfhan vaimoineen pistäytyi kiertomatkallaan Raahessa kesällä 1802 ja Johanin yllätykseksi pysähtyivät hänen talonsa kohdalla. Tästä on kirjoitus museuumiblogissa tai museomme kotisivujen Tietolaarissa, en ryhdy sitä kertailemaan. Samuli Paulaharjulle muisteli joku silloin 1920-luvulla, että Johan olisi hankkinut Tukholmasta kotiinsa upeat gyllenlädertapetit uutta emäntää varten. Harmillisesti niissä 1980-luvun loppupuolen rakennustutkimuksissa ei kultanahkatapetteja löytynyt, vaikka melkoiset kerrokset tapetteja seinissä toden totta oli. Avioliittolupaa ei tullut ja Catharina ja Johan päätyivät polttelemaan kynttilöitä ikkunoillaan rakkautensa merkiksi. Nuo räytymiskynttilät ja niiden kynttilänjalat ovat Raahessa jo käsite.

Se kauhia kaupunkipalo tuhosi lähes koko kaupungin juuri ennen Johanin 40-vuotissynttäreitä. Johanin pihapiiristä paloi ulukohuonekanttia, mutta päärakennus säilyi. Talon pelastukseksi koitui varmaan se, että viereisellä torilla ei ollut mitään, mihin tuli olisi tarttunut. Tuimasti puhaltava lounatuuli levitti tulen torin itälaidalla olevaan raatihuoneeseen ja mm. nykyisen Brahenkadun varren porvaristalot tuhoutuivat. Tulipalon jälkeisellä jälleenrakennuskaudella kaksikerroksisten rakennusten rakentaminen kiellettiin. Kauppias Johan Soveliuksen talo jäi ainoana edustamaan talotyyppiä, jonka edustajia kaupungissamme varmasti oli muitakin ennen kaupunkipaloa.

Kauppias Johan Sovelius omisti ainakin fregatti Apparancen ja priki Auroran, lisäksi hänellä oli osuuksia veljiensä laivoissa. Johan oli kaupungin varallisuusmittareissa siellä korkeimmassa päässä. 1800-luvun alkuvuosina Johan Langin jälkeen kakkosena. Johan toimi kaupungin raatimiehenä kolmisenkymmentä vuotta. Hän kyllä yritti kieltäytyä hommasta, vetosi liiketoimiinsa ja naimattomuuteensa! Ei auttanut, lopulta maaherran uhkaus raastuvanoikeudella tepsi ja Johan raatimiehistyi. Hän toimikin k.o. hommassa aina vuoteen 1850, siis 80-vuotiaaksi!

Ikämiesvuodet

Kaupunkilegendan mukaan kauppias, raatimies Johan Sovelius muuttui vanhemmiten erakkomaiseksi, kärttyisäksi ja pihiksi tyypiksi, joka antoi rintivahdille palkkioksi napin tai pahimmassa tapauksessa pikku kiven. Rintivahti oli veräjävahti, joka huolehti veräjän avaamisesta yleisillä tieosuuksilla. Erityisesti nämä piirteet kuulemma korostuivat Catharina Freitagin vuonna 1840 tapahtuneen kuoleman jälkeen. Johan kätki rahojaan mm. kuparipannuissa pihansa rakennuksiin ja rannan varastoaittoihin. Rantamakasiinien kätköjä löytyi sitten 1900-luvun alkuvuosina, kun makasiineja purettiin ja siirrettiin rautatien varteen. Asiasta uutisoi Raahen Sanomat 6.4.1907, uutinen löytyy digitaalisesta sanomalehtiarkistosta. Johan poltteli yhä kynttilöitä Catharinalleen. Siihen kynttiläpöydän ääreen Johan kuulemma menehtyi heinäkuisena yönä vuonna 1852. Kirkonkirjojen mukaan kuolinsyy oli ”slag” eli laaki, sydänkohtaus. Oulun Wiiko-Sanomien julkaisemassa kuolinilmoituksessa lukee ”afled stilla” eli nukkui rauhallisesti ikiuneen, liekö tuo kynttiläpöydän ääreen menehtyminen romantikkojen maalailua. Johan eli todella pitkän elämän oman aikansa mittapuulla.

Johan jäi taloon

Johanhan jäi tänne taloonsa elelemään. Hänen jälkeensä talossa asuneet Sovelius-suvun jäsenet ovat kertoneet, että Johan saattoi ilmestyä erityisesti nuorten neitosten vierailun aikana. Eräälle rouvalle hän kävi useamman kerran vuoteen vieressä kädellä viisaamassa, että lähde mukaan. Kaupungin nuoriso kavahti taloa, puhuttiin ”pöpö-pykningistä”, jonka ohi ei pimeällä tohtinut kulkea. Onpa joku nähnyt ne kuuluisat kynttilätkin palamassa, niin Soveliuksen kuin vastapäisen Freitagin talonkin ikkunoissa. Ennen nykyaikaa siis.

Museotantin toimisto on ollut talon alakerrassa vuodesta 1994 lähtien. Johan on pysytellyt näkymättömissä, mitä nyt joskus antanut kuulua itsestään. Me museolaiset arvostamme kovasti Johania ja vahvasti myötäelämme hänen kivikkoista rakkaustarinaansa.

Laivapatruunin kodissa vierailevat kyselevät usein, onko Johanista kuvaa. Ei ole, valokuvia ei tuolta ajalta pahemmin ole eikä tietoomme ole tullut, että ilmeisen säästäväinen Johan olisi maalauttanut itsestään muotokuvaa. Mutta läheltä liippaa, veli Fredrik Mattsson Sovelius  maalautti itsestään muotokuvan. Ainakin myöhempien sukupolvien Soveliuksissa on voimakas ”sukunäköisyys”, melkein voisi olettaa, että niin on aiemmissakin. Siis silmät tarkkana seuraavalla visiitillä.

*Ihan pöyristyttävästi henkikirjassa on aina mainittu talon isäntä titteleineen, sitten lukee hustru eli vaimo, jonka nimeä ei kerrota. Sitten on lueteltu ripille päässeet lapset nimeltä, ensin pojat, sitten tyttäret, sen jälkeen rengit nimineen sekä piiat nimineen. Rippikoulun käymättömät lapset näkyvät henkikirjassa sarakkeessa ala-ikäiset, pojat ja tytöt eroteltuina. Rippikirjat sentään kertovat myös rouvan nimen.