Johanneksen hedelmästä ja juhannuksesta
Lähestyvä keskikesän juhla saa aatokset syntyihin syviin tai ainakin siihen, miksi juhannusta juhlitaan ja siitä muistuikin museotantin mieleen, että meillähän on kokoelmissamme aiheeseen liittyvä esine!
Syyskuun 11. päivä vuonna 1868 merkitsi museomme perustaja piirilääkäri Ehrström ylös merikapteeni Anders Lindmanin useista esineistä koostuvan lahjoituksen. Esineiden joukossa oli mm. Johannes Kastajan hedelmä Palestiinasta. Tohtori Ehrström on kirjoittanut näin (tietysti på svenska, vaikka olikin innokas suomen kielen edistäjä).
” 1 kpl kivettynyt ”hedelmä” Palestiinasta. Legendan mukaan Johannes Kastajalla oli tämä hedelmä kädessään hänen kastaessaan Vapahtajan Jordan-virrassa.”
Kaikkihan me varmaan muistamme, että Johannes Kastaja syntyi puolisen vuotta ennen Jeesusta, kiertyi sukulaiseksikin. Johannes Kastaja oli Jeesuksen edelläkävijä ja alkoi kastaa ihmisiä juoksevalla vedellä ja hän ennusti juutalaisten odottaman Messiaan tulon. Hän kastoi myös Jeesuksen edellä mainitussa virrassa. Johannes Kastaja eli erämaassa, pukeutui yksinkertaisesti kamelinkarvavaatteeseen ja käytti ravinnokseen heinäsirkkoja, villimehiläisen hunajaa ja joidenkin tarinoiden mukaan carob-puun eli nk. Johanneksenleipäpuun hedelmiä.
Johannes Kastaja oli keskiajalla yksi Ruotsin valtakunnan, myös sen itäisen maakunnan, Suomen, suojeluspyhimys. Johannes Kastaja, tuo nahkureitten, muurareitten ja puuseppien suojelupyhimys, sai aikoinaan pystinsä myös katolisen Salon kirkkoon. Patsas on tätä nykyä edelleen nähtävillä Saloisten kirkossa. Salon Johannes Kastaja tai pyhimyspatsas on malliesimerkki kristillisen ikonografian mukaan kuvatusta Johannes Kastajasta. Patsaalla on kaksihaarainen parta, yllään köydellä vyötetty kamelinkarvaiseksi hahmotettava vaate ja jaloissaan kamelin pääkalloksi tulkittava veistos. Erityisen tärkeä attribuutti eli yhdenlainen tunniste Johannes Kastajalla on karitsa, viittauksena Kristukseen Jumalan karitsana. Salon kirkon Johanneksen lammas on ollut toisessa kädessä olevan kirjan päällä, mutta on vuosisatojen kuluessa se on kadonnut. Johanneksen sittemmin katkennut toinen käsi on osoittanut karitsaa.
Johannes Kastajan syntymäpäivä Nativitas Johannes Baptiste 24.kesäkuuta mainitaan Suomessa jo vuonna 1316. Tuon ajan kalenterit olivat lähinnä nk. pyhimyskalentereita, niissä oli lueteltu moninaisille pyhimyksille pyhitetyt päivät. Meidän nykyinen nimipäiväkäytäntömme on tuota perua. (Johannes Kastaja on muuten yksi harvoista, joiden kuolemallakin on oma juhlapäivänsä. Sitä vietetään tai vietettiin katolisella ajalla 29. elokuuta, Decollatio Johannis eli Johanneksen kaulankatkaisupäivä. Se on yksi entisajan taidemaalareiden mieliaiheita. Tapahtumaan liittyi tanssahteleva Salome ja hopeavati.)
Vielä siihen kapteeni Lindmanin lahjoitukseen. Arvoisa tohtori Ehrström ei tiedemiehenä kuitenkaan aivan uskonut tuohon lahjoitetukseen liittyvään legendaan. Hän on lisännyt tekstiin ”kyseessä lienee kivettynyt simpukka”.
Mukavaa Mittumaaria museuumiblogin lukijoille!
toivottelee museotantti Turunen, joka on itse asiassa den officiella museitanten i Brahestad, koskapa on viranhaltija.
Kirjoitus julkaistiin alunperin 22.6.2016.