Kuinka joulu järjestetään Täydellisesti Mathilda Langlet’in opastuksella
Ah, sainpa tässä päivänä muutamana omakseni Mathilda Langlet’in Täydellisen käsikirjan perheenemännille kaupungissa ja maalla osat I ja II. Alkuperäinen opus ilmestyi Ruotsissa 1884. Suomeksi tuo oivallinen kirja ilmestyi jo vuonna 1885 ja näköispainos tehtiin v. 1991. Käsikirjassa on lähes 1400 sivua, joista ammentaa ohjeita perheenemännän ihan kaikenlaisiin toimiin ja töihin. Kyllä nyt helepotti! Käännyn tästä lähtien ongelmieni kanssa Mathildan puoleen. Mathilda L. eli vuosina 1833-1904. Hän kirjoitti myös paljon muutakin kuin tämän käsikirjan.
Käsikirjan osiosta Huvit ja virkistykset löytyvät juhlapyhät ja myös ajankohtainen joulu. Näin neuvoo Mathilda. ”Sitten tulevat juhlat ja ”pyhät”, jotka perheen emäntä voipi tehdä hauskoiksi, tärkeiksi ja juhlallisiksi erittäin suuritta kustannuksitta ainoastaan vähällä vaivalla ja huolella. Ensimmäisenä näistä on joulu, ja harvat ovat ne perheet, joissa ei tätä juhlaa odoteta halulla ja ilolla. Kuitenkin tulee jokaisen perheen äidin järjestää asia niin, ettei joululahjojen eikä joulu-ilon arvoa arvostella niiden hinnan eikä raha-arvon mukaan, vaan että lemmekäs muisto, ystävällinen huomio ovat arvokkaammat. Ainoastaan siten voidaan tavallisella tavalla ruoalla, juomalla ja lahjoilla viettää suurimman rakkauden, suurimman alttiiksiantamisen muistoa. Liian usein on joulu ylensyömisen juhla, tuhlausjuhla. Niin ei saisi olla.
Luonnollisesti hankitaan niin runsaasti varoja, ett’ei juhlapäivinä tarvitse huolia eikä vaivata itseänsä tarvittavien ruokavarojen ostolla, eikä hankinnalla, mutta sen vuoksi ei tarvitse hankkia kalliita aineita eikä sellaista määrää, että syntyy moitittava ylellisyys. Maalla leivotaan tavallisesti runsaasti leipää, teurastetaan, keitetään ja paistetaan, niin ettei mitään askareita tarvitse sitten tehdä, eikä myöskään puutu tavallista tarjoomista.
Jouluaaton edellisenä päivänä tulee kaikki olla toimitettuna, ja jouluaattona noustaan niin aikaisin kahvipöytään, että kahvi nautitaan kynttilänvalossa, ei lamppujen, vaan kynttiläin korkeissa jaloissa – mieluimmin haarakynttiläin. Edellä puolisen kerätään kaikki, mikä on tuleva kuusen koristukseksi, joka silloin pystytetään jalallensa. Kynttilät pannaan kruunuihin, ja lamput täytetään. Kaikkialla tulee olla siistittyä ja puhdistettua. Puhtaat hurstit, pyyhkeimet y.s. otetaan esille; huivit samoin; hommataan pieniä salaisuuksia; joululahjoja kääritään ja joka huoneessa käryää lakalta. Päivällinen syödään jotenkin aikaisin. Useimmissa perheissä käytetään ”kastamista.” Tämä tapahtuu seuraavasti: Jo aikaisin aamulla pannaan tulelle suuri pata, jossa on riittävästi vettä ja höysteitä, jos niin halutaan, sekä sulattu ja huuhdeltu liikiö, kappale vähän suolattua lihaa ja muutamia läski- sekä lihamakkaroita. Tämä saa nyt kiehua, kunnes kaikki on valmiiksi kypsynyt, jolloin liha otetaan pois, ja liemi saa kiehua vähän kokoon. Makkara leikellään palasiksi, lihasta leikataan tarpeellinen määrä; liikiöön ei saa koskea, ennen kuin joulupäivänä. Leipää, varikoista, tai hapanta limppua, ruisleipää ja vehnäleipää – leikataan ja pannaan esille. Pöytä katetaan keittiöön, jonka tulee olla suuremmassa määrässä hieno ja siistitty. Liha makkaroineen pannaan esille, samoin sinappia, kurkkuja, sipulia y.m.s. Leipää ja olutta sekä, missä niin voidaan, pullo viiniä pannaan esille. Jokainen pistää nyt haarukkaan leivän viipaleen minlaatuista haluttaa, ottaa lautasen itselleen ja kastaa leivän kiehuvaan lihan liemeen sekä panee sen lautaselle jäähtymään. Lihaa ja makkaraa syödään tämän kanssa tahi erittäin, mielen mukaan. Tämä on voimakasta ruokaa, ja se täytyy hyvin huuhtoa alas oluella tahi viinillä. Palvelijain tulee ottaa osaa tähän ateriaan ja syödä samalla kertaa kuin muukin perhe. Muuta päivällistä ei tänä päivänä tarjota, ja heti päivällisen jälkeen juodaan kahvia.
Kun sitten alkaa hämärtää, sytytetään ”joulutakka” jonkun salin tahi muun kokoushuoneen uuniin, missä lapset voivat oleskella, kun äiti koristelee kuusta. Jo kauvan ennen ovat lapset toimiskelleet, valmistaen paperikukkasia, nukkeja ja kultapaperi-tähtiä, kullanneet ja hopioineet kuusen ja männyn käpyjä y.m. sellaista, ja nyt viettävät he aikaansa pienillä keskusteluilla, millä tämä kaikki tulee näyttämään, sekä josko isä ja äiti mahdollisesti tänäkin jouluna valmistavat heille jotain tässä suhteessa.
Kun tämä toimi on suoritettu, juodaan teetä ja perheen emäntä jakaa palvelijoille joulukakut – yhden jokaisesta jouluksi leivotusta leipälajista – tarvittavat joulukynttilät, sekä illallisella tarvittavat kapineet. Sitten sytytetään kuusi, palvelusväki kutsutaan sisään ja, missä se on rakkaana ja tavallisena tapana, jouluvirsi veisataan. Omenoita, pähkinöitä, piparkakkuja j.m.s. on tavallisesti esillä erityisellä pöydällä, tahi, jos joulukuusi on pöydällä, sen juurella. Sitä paitsi tulee olla jotain viatonta marjaviiniä, josta kaikille, lapsille ja palvelijoille, täytetään lasi. Perheen isä juo nyt palvelijain maljan, toivottaa heille ”iloista joulua” kiittää heitä kuluneesta vuodesta; perheen emäntä ja lapset samoin. Toisinaan tanssitaan polska joulukuusen ympärillä ja sitten otetaan esille joululahjat, joiden mieluimmin tulee olla pieniä ja vaatimattomia, ei vaatteita, kelloja, koristeita, eikä sellaisia, sillä sellaisilla lahjoilla nuorten vaatimukset sopimattomasti enentyvät, ja joululahjat vihdoin tulevat vaivaksi, kun lahjan tulee olla yhä kalliimpi ja muodoltaan uudenkuosisempi. Sellainen hame, jonka tarvittaessa saapi, voisi kyllä olla yksinkertainen ja vaatimaton, mutta sen, jonka antaa joululahjaksi, täytyy välttämättömästi olla jollain tavalla etevämmän. Palvelusväki tekee tässä poikkeuksen. He pitävät joululahjaa osana palkastaan, ja usein heille tehdäänkin hyvä työ lahjoittamalla heille vaatekappale, jota ne eivät muuten tulisi hankkineeksi. Jotta tässä kohoavia vaatimuksia vältettäisiin, on kentiesi parasta antaa heille jonkun määrän rahaa joka joulu. Tämä riippuu kuitenkin isäntäväen ja palvelijain keskinäisestä suhteesta.
Illallinen on nyt järjestettävä. Maalla kuuluu siihen tavallisesti livekalaa, makeaa puuroa ja toisinaan myöskin paistia ja voitorttua. Livekala on pian keitetty, paisti tavallisesti jo ennen melkein valmis ja torttu luonnollisesti leivottu. Puuro sitä vastoin vaatii runsaan ajan, ja kyökkipiika-raukan täytyy melkein luopua kaikesta joulu-ilosta tahi myöskin saada häpeä siitä, että puuro itse jouluaattona on pohjaan palanut. Käypi laatuun edellä puolisen panna uuniin astiaan riisisuurimoita ja maitoa, johon sitten ei ensinkään tarvitse koskea tahi siitä välittää ja joka voipi olla uunissa, kunnes sitä tarvitaan.
Jotta palvelijat saisivat enemmän vapautta illalla, on useissa paikoissa tapana syödä kastike jo niin aikaisin päivällä, että se on jonkunlaisena aamiaisena, ja kello viiden, kuuden tienoilla syödä päivän varsinainen ateria, johon silloin kuuluvat yllämainitut ruokalajit. Tämä on sangen hyvä tapa, ja silloin voipi päästä aikaisin vuoteelle ja nousta aikoinaan ylös, ehtiäksi joulukirkkoon seuraavana päivänä.
Maalla pidetään puolipäiväsaarna heti toisen jälkeen, ja heti kirkosta kotiin tultua tulee aamiaispöydän olla katettuna. Joulupäivällisellä on edellisenä päivänä keitetty, nyt uunissa käristetty liikiö pääruokalajina. Riisisuurimo-kakku on juhlapäivinä myöskin aina ruokalistassa.
Monissa paikoin maalla on tapana, että pöytä on koko päivän katettuna, joulupäivänä ja Tapanin päivänä, mutta tätä tulee pitää huonona tapana, eikä sitä ole sallittava.”
Viime viikon joulusta paasanneen museotantin jälkimaine: tuo mystillinen liikiö on kinkku. Myös muotoa liikkiö käytetään ja sehän on myös sama kuin pöysti.