Matts August muistoissamme

Oulun Wiikko-Sanomia 29.10.1870 pikku-uutinen: Eräs Suomen warakkaimpia miehiä, kauppias M.A.Sowelius Braahessa, kuoli siellä menneenä lauantaina.

Helsingfors Dagblad 29.10.1870 mustareunainen kuolinilmoitus: Tillkännagifwes att Handlanden Matts August Sowelius stilla afled i Brahestad den 22 october 1870, kl. 7 f.m., i en ålder af 64 år, 6 mån. och 29 dagar, sörjd och saknad af 2 bröder, släktningar och wänner.

Kirkonkirjojen mukaan kuolinsyy on frossa eli horkka tahi vilutauti.

Sanomalehti Åbo Underrättelser julkaisi 12.11.1870 Matts August Soveliuksesta nekrologin eli muistokirjoituksen. Ohessa muistelus noinniinku suomennettuna.

Matts August Sovelius.

Talonpoika Bertil Sovio omisti 1600-luvun alussa sen maa-alueen, jossa Raahe nykyään sijaitsee. Kaupungin perustamisen aikaan siellä asuivat hänen poikansa Mickel ja Matts. Viime mainitusta ja Salon pitäjästä kotoisin olevasta vaimostaan Dorothea Mattilanperästä sai alkunsa se Soveliuksen sukuhaara, jonka lukuisia jäseniä asuu edelleen Raahessa ja johon Matt August Soveliuskin kuului.

Syntyi 23 maaliskuuta 1806, raatimies Fredrik Soveliuksen ja vaimonsa Katharina Friemanin poikana, antautui aika vähäisen koulunkäynnin jälkeen, myöhemmin hän opiskeli itse siinä määrin kaupankäyntiä, merenkulkua, kansantaloutta, merilainsäädäntöä ym, lisäksi hänellä oli varma englanninkielen tuntemus sekä aika hyvä saksan kielen taito, ettei Pohjois-Suomesta toista hänen veroistaan löytynyt, merenkulku-uralle, jota harjoitti isänsä kuolemaan 8.5.1837 saakka, jolloin hän otti kauppaliikkeen johdon käsiinsä, mitä hän jatkoi kuolemaansa 22 kulunutta lokakuuta saakka. (Huh, mikä lause! Terveisin museotantti). Hän paneutui alusta asti erityisesti laivanvarustukseen. Kun hän otti yhtiön hoitaakseen, sillä oli vain pieni parkki ja kuunari yhteensä 165 lästiä, nyt yhtiöllä on kymmenen alusta, suurin osa isoja prikejä, vetoisuudeltaan yhteensä yli 2500 lästiä. Kaikkiaan hän on rakentanut kuusi parkkia, kuusi kuunaria ja viisitoista prikiä, joista ensimmäinen Polka, rakennettu 1846 oli 175 lästiä, mutta jotkut viimeisimmät jopa 346 lästiä. (Museotantti: Lästi/vetoisuus mittaa laivan lastauskykyä painon mukaan. Se määriteltiin erikseen kullekin tavaralajille. Yksi lästi on esim. 15 tervatynnyriä. Vetoisuus on 1870-luvun lopulta lähtien määritelty rekisteritonneina. Yksi lästi on 1,85 rek.tonnia)

Sovelius oli majuri Myrbergin serkku ja he olivat hyvin samankaltaisia kasvultaan, ryhdiltään, mielenlaadultaan ja luonteeltaan. Pitkä ja riuska, nuoruudessaan kaunis, mutta varhain vanhentunut ja harmaatukkainen, samoin vuosi vuodelta huonokuuloisempi, aina kohtuullinen, toimelias ja väsymätön, mutta samalla rakastava sekä tanssiin, leikkiin ja viattomiin nuoruudenriemuihin osallistuva, ulkoisesti toisinaan jäyhä ja tuikea, mutta myös hyväsydäminen ja kun oikeasta narusta vetäisi, taipuisa kuin lapsi, - sellainen hän oli! Vapautta rakastavana hän hyljeksi kaikkia ulkoisia kunnianosoituksia, häntä uhattiin usein kauppaneuvoksen tittelillä, mutta hän onnistui kuitenkin välttämään sen, tosin ei ilman ponnisteluja. Laiskoja ihmisiä hän ei sietänyt; hän antoi mielellään töitä sitä haluavalle, mutta ei koskaan almuja työkykyiselle henkilölle. Jopa kerjäläisten piti suorittaa joku pieni askar, ennen kuin heidät ruokittiin. Jos ei mitään sopivaa työtä ollut tarjolla, saivat he siirtää kasan pikkukiviä pihalla paikasta toiseen. Valtionkirkollisuus ja tapauskovaisuus eivät olleet hänen makuunsa, päinvastoin hän iloitsi vilpittömästi vapaan tutkimuksen edistyksestä. Hän keskusteli mielellään suomen kielellä ja hyödynsi kieltä jopa kirjeenvaihdossaan, jos vaan vastaanottaja sitä ymmärsi. Vuonna 1857 tapahtuneesta Vaasaan muutostani asti olen tuon tuostakin ollut kirjeenvaihdossa hänen kanssaan, eritoten valtiopäivien aikaan, joiden neuvotteluja hän seurasi ja arvosteli mitä suurimmalla kiinnostuksella, minulla on vieläkin lukuisia hänen terävä-älyisiä ja hyväntuulisia suomenkielisiä epistoloitaan. Kalevala oli hänelle rakas; sieltä hän otti nimet suurille prikeillleen, Tapio, Aino, Ilmari, Sampo, Ilpotar, Kalervo, Unto, Ahto, Lempi jne. Hänellä oli useita kunnallisia luottamustehtäviä.

Hän kuoli naimattomana. Hänellä oli nuoruudenrakastettunsa eikä hän sitä salaillut. Kohtalo kuitenkin halusi, että neito kuuluisi toiselle. Entinen rakastettu, arvostetun miehen leski, meni hautaan kuukausi ennen häntä.

Rauha vanhan ystävän tomumajalle ja kunnia hänen muistolleen. Hän oli pohjiaan myöten kunnon mies, joita on enää harvoja Suomessa. Jotkut parhaat noista harvoista ovat Raahessa. Alueen nuoret liikemiehet ottakoot heistä oppia.

                                                                                                          Kr

Nimimerkki Kr on Johan Kristian Svanljung (1829-1891). Hän oli Raahen kaupunginnotaari Karl Gustav Svanljungin ja Katarina Serafia Friemanin poika. Teki elämäntyönsä Vaasassa lainopillisten askareiden parissa. Ei ihme, että herrojen välit tuntuvat olleen sangen läheiset, sillä kirjoittajan äiti Katarina Serafia F. ja Matts August S, olivat serkuksia. Samainen Joh. Kr. Svanljung kirjoitti sen maaliskuussa blogahdetun Korkia ja tärkiä vieras Raahessa –muisteluksen.

Museotantti vielä vähän jatkaa Matts Augustista.

Samuli Paulaharjulle muisteltiin, että Soveliusten neljäs Matti oli koko suvun voimakkain ja tarmokkain henkilö. Kaikkien tuntema ja vielä hyvin muistama tuikea ”Matti-patruuni” oli vanhan Raahen mahtavin jymyukko, tulinen mies, joka saattoi höystää puhettaan voimasanoilla ja äkäpäissään kouraista korvallistaan niin että hiustukot päästä heltisivät. Hän oli kuulemma vielä vanhanakin pysty, vankka, leveäharteinen ja komea kuin koko kaupungin isäntä.

Matts Augustin meriuralta on jäänyt elämään eräs tapaus Jipraltarilta eli Gibraltarilta. Matin kuljettama laiva purjehti sataman ohi ”klareeraamatta” eli selvittämättä, vaikka se olisi pitänyt kaikkien taiteen ja lain sääntöjen mukaan tehdä. Satamasta alettiin ampua laivan perään, jotta se pysähtyisi. Paatti vain jatkoi matkaansa ja kapteeni huusi suurella kurkullaan ”Kapteeni Kikinkäki Raahesta ja russakkalasti!”

Noista Matti-patruunin antamista viraabelitöistä on monia muisteluksia yllä kerrottujen kiviensiirtelyjen ohella. Jos ei muuta hommaa ollut tarjolla, hän saattoi määrätä työnhakijan kävelemään pihallaan rautakanki olalla tai rapsuttelemaan suurta mustaa koiraansa Kaimaa. Yksille työnkyselijöille M.A.S. sanoi, että oottakaahan, tulen kohta takaisin. No, meni tovi jos toinenkin. Eräs miehistä alkoi joutessaan korjaamaan kenkäänsä. Kun patruuni palasi, hän maksoi toisille miehille palkkaa, mutta ei kengänpaikkaajalle koska hän oli tehnyt omaa työtänsä.

Matts August asusteli Heikku-veljensä kanssa kotitalossaan Brahenkadulla, puiston kulmalla, mutta Johan-sedän (se räytyjä) kuoleman jälkeen tuli vanhan sukutalon haltijaksi. Veljeksillä näyttää henkikirjojen mukaan olleen jotensakin yhteinen huusolli, yhteiset piiat ja rengit ja kauppapalvelija, vaikka asuivatkin sittemmin eri taloissa. Matti oli talouden pää, olihan hän veljeään toistakymmentä vuotta vanhempikin.

Monessa muisteluksessa mainitaan turskin patruunin komiasti kajahtava ääni. Kuului kuulemma Kirkkokadulle asti, kun hän portillaan puheli. Tuo iso ääni selittyy ainakin osin huonolla kuulolla, mutta tokihan kapteenilla oli syytä olla kantava ääni, joka kuului laivalla säässä kuin säässä.

Kun Matts August Sovelius täytti 60 vuotta, haalasivat poikakurikat yhden kaupungin vanhoista tykeistä (nykyään museon seinustalla) Isolletorille eli nykyiselle Pekkatorille ja ampua paukauttivat arvostetun patruunin kunniaksi. Tämän juhulapammaus sai aikaan sen, että Friemanin talon ikkunat särkyivät. Noilla tykeillä ei ollut kuulemma ammuttu keisari Aleksanteri I:n vierailun jälkeen.

Tuota muistokirjoituksessa mainittua nuoruudenflammaa voi itsekukanenkin etsiskellä syksyllä 1870 haudatuista. Harmillisesti emme vaan tiedä, haudattiinko hänet Raaheen vai johonkin muualle. Matts Augustilla oli lehtolapsi, joka oli nk. julkinen salaisuus. Hänestä kenties joskus myöhemmin.

Voimallisen persoonan kuolemasta on jäänyt muistoja kerrottavaksi. Näin kertoi merimiehen emäntä Liisa Vaihoja aikoinaan Paulaharjulle: ”Matti Aukusti Sovelius oli komia ja ruhtinaallinen mies. Se oli niin suuri mies ja sillä oli suuri kurkku. Se kuoli aivan äkkiä. Ei ollut valmiina arkkuakaan. Tuotiin liian pieni arkku ensin. Sitten isäni Jaako Aholin synt. 1828, teki sille arkun. Oli enteet ennen kuin se kuoli. Oli saunailta meillä kotona. Kun tultiin saunasta, niin kuului vinniltä kova rysähdys. Se kun oli isä ruumisarkkujen tekijä, siksi se rysähdys meillä kuului. Kellotkin soivat eri lailla Matti Aukustille kun muille; iso kello soi kahesti ja pieni kello myös kahesti.

Kuusen havot oli pantu Soviosta Saukonmutkaan asti, kun ruumista vietiin hautaan. Hautajaisista tulivat ukot, kantajat punaposkisina kotiin. Minunkin isäni oli siellä ja sillä oli stormari päässä ja silkkiliivit päällä.”

Kuusenhavuja laitettiin hautajaissaaton alkumatkalle. Niin varmistettiin, ettei vainaja tule takaisin, kas kun havut pistelisivät sukkasillaan olevan vainajan varpaita. Nuo punaiset posket johtuivat hautajaiskestitykseen kuuluvan juomapöydän antimien nautinnasta. Tuon pöydän tarjoilut oli tarkoitettu vain miehille.

Matts August Sovelius vetelee ikiunta Haaralassa. Rauha hänen tomumajalleen.