Keisarin vierailu

Kun tieto keisarillisesta vierailusta tuli Raaheen, alkoi pieni kaupunkimme valmistautua tähän osaksensa sattuneeseen suureen kunnianosoitukseen asian vaatimalla hartaudella. Maistraatti määräsi muun muassa, että kaikki sillat ja aidat oli pantava kuntoon, koulu, pakkahuone ja maalaamattomat yksityistalot oli viipymättä maalattava ja kaikki siat ja nautaeläimet oli vierailun ajaksi vietävä pois kaupungista. Kaikki kaupungin satamassa olevat laivat oli juhlaliputettava ja kauppias C. F. Friemanin ja Palinin mamsellien talot oli koristettava lehtipuilla, kyseiset talot kun olivat ensimmäisenä tulliportista tultaessa.  Nykyisin paikalla ovat Palokunnankadun ja Brahenkadun kulmassa olevat kerrostalot. Majesteetti oli asuva raatimies ja kauppias Johan Friemanin talossa, jota pidettiin siihen sopivampana.

Keisarin seurue saapuu

Keisarillinen seurue saapui Raaheen seitsemällä hevosella oma kyökki mukanaan. Kaupunginportin ulkopuolelle, nykyisen Rientolan mäen tienoille oli tuotu Ollinsaaren kartanosta hovineuvos Bergbomin tyttären Tukholmasta ostettu soittopeli. Hovineuvoksen tyttären, Carin Bergbomin oli soitollaan tarkoitus toivottaa keisarin seurue tervetulleeksi kaupunkiimme. Carin-mamselli soittikin uljakkaimman kappaleen, jonka osasi, sen, jonka me nykypolvet tunnemme nimellä Napoleon-marssi. Ottaen huomioon, että Aleksanteri ja Napoleon olivat olleet joitakin vuosia sitten pitkällisessä sodassa keskenään, ei kappalevalinta ollut hyvä. Raahelaiset kuuntelivat soittoa sydän kurkussa odottaen keisarin reaktiota, mutta kaikeksi onneksi Suuriruhtinas matkanteosta uupuneena nukkui tämän musiikkiesityksen ajan, näin ainakin tarinat kertovat, ja hovineuvoksen tytär säästyi rangaistustoimilta. Carin Bergbomin klaveeri on nykyään Pakkahuoneen museon yläkerrassa niin kutsutun Raahe-huoneen nurkassa.

Friemanin talo

Keisarin matka jatkui kaupungin porttien sisäpuolelle pitkin Storgatania eli nykyistä Brahenkatua kohti Isoatoria ja kauppias ja raatimies Johan Friemanin taloa. Isännän tervehtimisen jälkeen keisari halusi tervehtiä myös talon naisväkeä. Rouva Frieman ja hänen neljä tytärtään tulivat valkoisiin pukeutuneina niiaamaan suuriruhtinaan eteen. Hänen ylhäisyytensä suuteli nuorinta tytärtä, kolmivuotiasta Jannikaa, otsakiehkuralle. Nämä ylhäisen huomionosoituksen kohteeksi päässeet hiukset otettiin sittemmin talteen ja niistä punottiin hiuskoru, joka on esillä Pakkahuoneen museon tekstiilihuoneessa.
Friemanin taloon oli korkean vieraan kunniaksi järjestetty komeat päivälliset kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Keisari ei kuitenkaan pöydänantimista nauttinut, vaan nautti vain talon emännän tarjoamaa teetä.

Ihastusta ilmassa

Kerrotaan, että keisari olisi ihastunut Friemanin vanhimman tyttären Carin (Catharina) Seraphian somaan ulkomuotoon, eikä kyseinen neiti varmaan ainakaan ylenkatsonut noin korkeaa ihailijaa. Seuraavana päivänä keisari jatkoi matkaansa kohti Siikajokea Fredrik Soveliuksen ja Zachris Franzénin purjeveneiden saattelemana. Kiitokseksi vieraanvaraisuudesta kauppias antoi Johan Friemanille timanttisormuksen. Tällä sormuksella keisarin ihailema Carin Seraphia raaputti kotinsa ikkunaan oman nimensä, keisarin monogrammin ja keisarin kuolinvuoden 1825. Kyseinen ikkunaruutu on siirretty Friemanin talosta Pakkahuoneen museon suojiin yläkerran astiavitriiniin.
Samainen Carin Seraphia (3.11.1804 – 1877) meni sittemmin naimisiin notaari ja raatimies Carl Gustaf Swaljungin  (1797 – 1855) kanssa ja sai seitsemän lasta. Näistä seitsemästä neljäs on kuulu merikapteeni Carl August Swaljung, joka vaimonsa Catharina Sofia Montinin kanssa sai yhdeksän poikaa.

-Eija Turunen