Karanteenilippu liehumaan!
Tässä kun on viime aikoina mainittu sana karanteeni meleko monta kertaa, heräsi etymologiasta viehtynyt museotantti pohtimaan sanan alkuperää. Karanteeni on sanana tuttu jo vuoiskymmenten takaa. Olisinkohan ensimmäisen kerran törmännyt siihen lukiessani jotain Tintti-sarjakuvaa joskus 1970-luvun alussa. Jaahas, asia täytyy tarkistaa. Kaikki Tintit on kyllä tullut luettua varmaan kymmeniä kertoja. Haa, nythän on hyvää aikaa palata Tintin seikkailuihin, kun iltamenot ovat tyystin lopahtaneet.
Mutta asiaan. Suomen kielen sana karanteeni on kääntynyt/vääntynyt mm. ruotsin kielen sanasta karantän. Sanan alkuperä on kuulemma kuitenkin ranskassa. Sana quarantaine tarkoittaa sananmukaisesti neljääkymmenen päivän jaksoa. Ja tuon neljäkymmentä (ransk. quarante) päivää piti ruttotartunnasta epäiltyjen laivojen olla keskiajalla eristyksissä. Vasta eristysajan jälkeen laivoja päästiin lossaamaan ja lastaamaan.
Raahelaisissa purjelaivoissa, niin kuin kaikissa purjelaivoissa (ja varmaan nykyajan paateissakin) oli nivaska signaalilippuja, joilla tiedotettiin muille aluksille, luotseille ynnä muille moninaisia asioita. Nuo liputhan olivat ainoa keino viestittelyyn, lisäksi tarvittiin vain kaukoputki viestien tulkitsemiseen, etenkin jos laiva keikkui kaukana lainehilla. Karanteenilippuja laitettiin liehuilemaan erityisesti jos laivalla oli vaaralliseksi luokiteltuja tarttuvia tauteja.
Karanteenilippuna käytettiin suorakulmaista keltamustaa lippua. Tuo lippu viestitti: Laivassa on koleraa, ruttoa tai keltakuumetta. Nuo sairaudet olivat entisaikaan lähes poikkeuksetta kohtalokkaita. Karanteenia ilmaisi myös neliskanttinen keltainen lippu, jossa oli q-kirjain. Yleensäkin, jos nelikulmainen lippu oli signaalilippujonon ylimmäisenä, se tarkoitti jonkun sortin hätää. Handbok för Sjöfarande vuodelta 1874 kertooneliskanttisista lipuista vapaasti käännettynä seuraavasti: "Näihin lasketaan ne signaalit, joita käytetään kun ollaan vaarassa, hädässä tai muussa vaikeassa tilanteessa, ne varoittavat tai ohjaavat purjehtivia tai ankkuroituja aluksia: Ne ovat siis tärkeimpiä ja vaativat suojautumista eivätkä näin ollen saa koskaan jäädä huomiotta ei merellä eikä satamassakaan." Keltaista lippua kutsuttiin tuttavallisesti myös ruttolipuksi. Tätä nykyä merkitykset näyttävät osin muuttuneen, mutta museotantti nonsaleeraa tuon seikan tässä yhteydessä.
Kolerasta vielä. Kesällä 1853 palasi raahelainen kuunari Wilkas miehistöineen Lyypekistä. Yksi merimiehistä oli ilmeisen tietämättään sairastunut reissulla koleraan ja toi sen mukanaan Raaheen. Tauti levisi kaupunkiin ja aiheutti parikymmentä kuolemantapausta. Yksi koleraan kuolleista oli nelikymppinen merikapteeni, kauppias Johan Sovelius.
