Hirviän ihania terveisiä Raahesta!
Kukahan sen osaa sanoa, milloin matkamuistot ikään kuin keksittiin? Voisin melkein vannoa, että ”maailman sivu” on matkalta, suuntautui se sitten kauas tai vähän lähemmäs, tuotu kotiin jokin muistoesine tahi käyttötavara muistuttamaan reissusta. Kesän aikana saimme ihastella Pakkiksen mininäyttelyssä mamselli A. Nygrénin lähestulkoon luomumerkinnän ansaitsevia matkamuistoja eli mm. merkittäviltä paikoilta kerättyjä heiniä ja kasveja. Itseasiassa museon kuriositeettikokoelma on koko lailla tätä samaa luomumatkamuisto –tyyppiä. Toki heinä merkkimiehen haudalta on ollut paljon helpompi kuljettaa kotiin kuin esim. möhkäkala tai vesipuhvelin sarvet.
Museon kokoelmissa joitain ihan selkeästi matkamuistoiksi luokiteltavia esineitä jo museon perustamisen ajoilta. Nuo matkamuistot ovat aivan ilmiselvästi lähes ”teol-lisesti” valmistettuja muistoja Egyptin nähtävyyksistä. Merikapteeni Tabell lahjoitti Raahen museon kokoelmiin vuonna 1870 seuraavat esineet: ”En egyptisk Pyramid i modell, en egyptisk Sphinx i modell, en egyptisk Cleopatras obelisk i modell, en egyptisk Antoni (el. Pompeji?) pelare i modell.” Eli pyramidin ja sfinksin pienoismal-lit, nk. Kleopatran neulan eli obeliskin sekä nk. Pompeijuksen pylvään pienoismallit. Sfinksistä löytyy peräti valmistajan merkintä ”Copia del original 1868 S. Gustini”. Merikapteeni Hans Johan Leufstadius on lahjoittanut museon kokoelmiin monen muun kaukomaiden tuliaisen lisäksi somasti maalatun fajanssisen veneen pienoismal-lin. Esinelappusessa lukee ”Model of a Turf Boat East Coast of England.” Matkamuistohko, ainakin museotantin mielestä. Löytyvät sieltä Rosan kaapin vierestä.
Mikä mahtaa olla ensimmäinen Raahesta myyty matkamuisto? Varhaisemmat vaiheet ovat jossain historian hämärän kätkössä. Viimeistään 1900-luvun puolivälissä alettiin kautta maan edistyksellisissä kylissä ja kaupungeissa kaupata paikkakunnan nimellä ja kuvilla varustettuja kankaisia viirejä ja tarroja ja muuta sen sorttista tavaraa. Samanlaisia matkamuistoviirejä ja -tarroja sai toki ostaa ihan ympäri maailman. Viirien lisäksi tehtiin mm. lämpömittareita, tuhkakuppeja (tätä nykyä tyystin kadonnut hyödyke), pipoja, kippoja ja kuppeja. Niitä tehtailtiin samoilla muoteilla jotakuinkin maailman pallon joka kolkalla. Noita monesti aika hirvittäviä kötöstyksiä saattaa joskus hyvällä tuurilla löytää kirpputoreilta.
Yksilöllistä, Raahea ja raahelaisuutta kuvastavaa matkamuistoa on alettu kuulutella jo vuosikymmeniä sitten. Ylikansalliset rihkamaviritelmät eivät anna kohteesta aitoa kuvaa. Paikallinen käsityöläisosuuskunta järjestää aiheesta edelleen vuosittaisen kilpailun. Näin äkkipäätään varhaisimmat mieleen tulevat varta vasten suunnitellut Raahe-muistot ovat kirjastonjohtaja Paula Pirisen oivallisesti ideoimat ja valmistamat vanha merimies Jaako ja muijansa Fiia.
Maisemakorttia sen seittemää sorttia
Postikorttien historian selvittäminen onkin helpompaa. Ensimmäinen Suomessa käyt-töön otettu postikortti on vuodelta 1871. Vanhimmat tunnetut postissa kulkeneet ku-vakortit Suomesta ovat 1890-luvun vaihteesta. Ja tottahan täällä Raahessakin tartut-tiin tähän uuteen mahdollisuuteen levittää ilosanomaa kauniista kaupungistamme. Raahen kuvia alettiin julkaista postikortteina jo 1890-luvun lopulla. Niin Raahen kuin muidenkin Suomen kaupunkien maisemilla somistetut postikortit painettiin pääosin Saksassa. Valokuvat väritettiin painopaikassa, sen tähden joidenkin vanhojen korttien rakennusten väritys saattoi poiketa todellisuudesta. Samoista negatiiveista otettiin yleensä useita eri painoksia. Samaa kuvaa saattoi olla liikkeellä hieman eri värivivahtein ja tekstein.
Varhaisimmat tiedossa olevat raahelaiset postikorttien kustantajat olivat kirjakauppiaat Aina Frieman sekä kirjapainonomistaja ja kirjakauppias Robert Rossander 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Sanomalehti Raahen Lehti mainosti 28.7.1903 etusi-vulla Rossanderin paperikauppaan on saapuneen ”uusi ja suuri varasto näköala-postikorttia sekä n.s. fantasia-postikorttia.” Nuo Rossanderin näköala-postikortit eivät välttämättä olleet pelkästään Raahen näköaloja, valikoimassa saattoi olla tunnelmallisia järvi- tai alppimaisemia tai muuta yleisön silmiä miellyttävää.
Postikorttien valikoima runsastui vuosikymmenten kuluessa. Kameroiden ja sittemmin erityisesti digi- ja kännykkäkameroiden yleistyessä kerettiin jo huolestua, että maisemapostikortit ovat katoava laji, mutta näinhän ei onneksemme käynyt.
Maisemapostikorttien kulttuurihistoriallista merkitystä ei sovi väheksyä. Monet jo kadonneet Raahen katunäkymät ja maisemat on ikuistettu postikortteihin. Niistä saamme nyt ihailla esimerkiksi Kauppakadun liikerunsautta eri vuosikymmenillä tai kirkontornista kuvattujen maisemien viehkoutta. Kaikeksi onneksi ihmiset ovat tallettaneet kortteja ja lahjoittaneet niitä aikoinaan museolle. Yksityinen valokuvaaminen on kuitenkin noin niin kuin museaaliselta kantilta katsottuna varsin nuori harrastus ja vielä 1900-luvun alkuvuosikymmenillä vain harvojen ulottuvilla.
Hirviän ihania terveisiä Raahesta! –mininäyttelyssä on esillä satunnainen kooste uudehkoja (museomittakaavassa) Raahe-aiheisia matkamuistoja ja postikortteja. Katso ja ihastu!
