Onko mystillisen valokuvan arvoitus kenties ratkaistu?

Museotantillla on tässä vuosikymmenien aikana kasautunut mielen sopukoihin ja erinäisiin muistikirjoihin kiehtovia aiheita osastolle ”Tätä pitäisi joskus tutkailla”.  Toisinaan ihan muita asioita tutkiessa kohdalle osuus sattumalta joku asia/esine/artikkeli/muu johtolanka, joka toimii tällaisen ”sitten joskus” –aiheen siirtäjänä jonon alkupäähän. Tämän blogin aihe on juuri semmoinen, varmaan kolmekymmentä vuotta askarruttanut arvoitus, jonka ratkaisu löytyi ihan sattuman kautta. Uteliaisuus kannattaa, etten sanoisi!

Raahen museon ihmeellisessä kuva-arkistossa on ryhmäkuva merimiehistä kera levitoivan hatun ja photoshopatun näköisen kukkaruukun. Joukkio on kuvattu mitä ilmeisimmin jossain eteläisillä mailla, taustalla olevan talon ikkunoissa on säleiköllä varustetut luukut. Kuvan reunoille, miesten kohdille on kirjoitettu sukunimiä. Osa nimistä on raahelaisittain tuttuja ja osa miehistäkin näyttää museotantin silmään tutuilta tai ainakin tutuhkoilta. Kuvaa katsoessa herää kysymys jos toinenkin.

Johtolanka ellei peräti avain kuva-arvoitukseen

Museotantti samoili digitoitujen sanomalehtien aarreaitassa tässä taannoin, mitä lienen etsinyt, mutta törmäsin entisen merimiehen Gustaf Burmanin omakohtaiseen muistelukseen priki Minnetin haaksirikosta. (Raahen Seutu 19.2.1920) Muistelus löytyy Kansalliskirjaston digiarkistoista sekä auki kirjoitettuna museon verkkosivujen Tietolaarista.
Kirjoituksen lukeminen ja siinä mainitut merimiesten nimet sai ihan takuuvarmasti lampun syttymään museotantin pään päälle. (Harmillisesti kukaan ei ollut todistamassa mahdollista valaistumista, paitsi ehkä Johan). ”Voiko olla mahollista, liittykö se yks kuva Minnetiin?” Ja ei muuta ku digitoidut meripoikien kuvat esiin, niistä se esiphotoshopattu ja BINGO!  Samoja nimiä siinäkin. Palataan niihin kohtsillään.

Tuo Burmanin Kusto oli muuten yksi Samuli Paulaharjun informanteista, aivan parhaimmasta päästä.

Museon Minnet-muistot

Priki Minnet ja sen kohtalokas matka Mustallamerellä lienee tuttu monellekin raahelaiselle. Pakkahuoneen museon toisessa huoneessa on esillä Minnetin lokikirja, jonka viimeinen merkintä on lauantailta 21.12.1872. Kapteeni kertoo siinä myrskyn aiheuttamista vaurioista ja lopulta ”…gaf orden till besättningen att hvar och en försöker rädda sitt lif” eli jokainen yrittäköön pelastaa henkensä.

Lokikirjan vieressä on Minnetin kajuutpojan Jaako Haapakankaan kirje entiselle isäntäväelleen kauppias Johan Montille ja perheelleen. Kirje on päivätty 13. elokuuta vuonna 1872 Triestessä. Kirjeen taakse on perheen tytär Jenny Maria Montin-Tallgren kirjoittanut "Lilla kajutpojken Jaako Haapakangas bref från första sjöresan, hvarifrån han aldrig återvände. Drunknade vid skeppbrottet på Svarta hafvet. Briggen Minnet".  Elikkäs: ”Pienen kajuutpoika Jaako Haapakankaan kirje ensireissultaan, jolta ei koskaan palannut. Hukkui haaksirikossa Mustallamerellä. Priki Minnet.” Arkistostamme on myös Jaakon kirje heinäkuulta 1871 samalta Minnetin pestiltä. Nuo Jaakon kirjeet löytyvät museon kotisivujen Tietolaarista jutusta Merimiesten ja merimiesten perheiden elämää.

Eikä siinä vielä kaikki. Meiltä löytyy vielä erään Fanny Nikolan helmikuussa 1873 samaiselle Jenny Marialle kirjoittama kirje, jossa hän kertoo muitten asioitten lomassa: ”Minnen besätninki on tullu kottiin ja vesi oli tuonu Kapteenin ja Jakon rannalle niin Turkkilaiset olivat riisuneet ne ja vieneet kaikki vaatteet niiltä neuli jäänee aivan alasti ja Styrman Eskelin oli sitte hauvannu ne saantaan ja Jakon vaatteitaki on tuotu yksi osa kottiin mutta ei kaikkia oo saatu”

Jenny Maria (Montin-Tallgren) on kirjoittanut kirjeen taakse ”(mín yngsta systers lekkamrat). Briggen Minnet förliste å Svarta hafvet. Kaptenen hette Jutman, säges ha varit begiven på starka drycker och vid tillfället då skeppet gick under berusad (meddeladt af de af besättningen som vid olyckstillfället undgingo döden). Kajutvakt var ofvannämnde lille Jaakko (tidigare springgosse i vårt hem, så snäll, så snäll) hvars lik af sjön drefs i land. På finska: ”(nuorimman siskoni leikkitoveri). Priki Minnet haaksirikkoutui Mustalla merellä. Kapteenin nimi oli Jutman, kerrottiin olleen viinaan menevä ja olleen tapahtumahetkellä humalassa (näin kertoivat onnettomuudesta hengissä selvinneet miehistön jäsenet). Kajuuttavahti oli yllämainittu pikku Jaakko (aiemmin meillä juoksupoikana, niin kiltti, niin kiltti), jonka ruumiin meri toi rantaan.

Priki Minnetin miehistöstä

1800-luvun henkikirjoihin (nekin löytyvät digitoituna) on tonttikohtaisten luetteloiden jälkeen merkitty merillä olevat laivat ja niihin sinä vuonna pestatut miehistöt. Laivojen miehistöjä saatettiin täydentää vuosittain pestin loppumisen, menehtymisen, sairastumisen, karkaamisen tai muun syyn vuoksi. Merimiehen pesti kesti yleensä kolme vuotta tai niin kauan, kunnes laiva saapuu Suomen satamaan. Jos uusi työpaikka eli paatti ei tullut Raaheen asti, uudet miehet menivät sitten sopivaan (yleensä Suomen) satamaan päästäkseen ”töihin”, redari maksoi matkan.  

”Snellun katalookista” eli Kai Snellmanin kokoamasta Raahen purjelaivat ja niiden päällystöt 1800-luvulla –luettelosta, selviää, että Minnetin kapteenina toimi vuodesta 1870 lähtien Zachris Juthman, joka oli syntyisin Kuopion suunnalta. Digitoiduista sanomalehdistä löytyy vielä tarkennusta, että Juthman aloitti syksyllä 1870. Perämiehenä oli raahelainen Johan Eskelin ja konstaapelina niin ikään raahelainen Matts Luoto. Muisteluksen kirjoittanut Gustaf Burman toimi Minnetillä laivatimpermannina. Laivan miehistöön kuului kaikkiaan 16 miestä. Vuonna 1872 Minnetiin oli pestattuna ainakin kapteeni Zachris Jutman, styyry Johan Eskelin, merimiehet Erik Laitala, J.F.Sahlgren, Isak Tyyskä, Gustaf Burman, Michel Peltomaa, Henrik Lepistö ja alaikäiseksi mainittu Jakob Lukkaroinen. Lisäksi edelliseltä vuodelta miehistössä oli mm. Henrik Bohm.

No entä se Haapakankaan Jaako?

Arvoisa museuumiblogin lukija varmaan jo ihmettelee, missä onkaan tuo blogahduksen alussa mainittu kajuutpoika Jaako Haapakangas? No, Jaako, taannoinen juoksupoika, on tuo alaikäinen Jakob Lukkaroinen. Entisaikaan sukunimikäytäntö oli joustavansorttista, sukunimeä saatettiin vaihtaa talosta toiseen muutettaessa, otettiin sukunimeksi talon nimi tai esimerkiksi pestiä otettaessa kapteeni saattoi muokata entisestä nimestä uuden jne.

Jaakon kohdalla tarina menee näin. Vihantilainen Henric Henricsson Lukkaroinen muutti perheineen Palonkylään taloon/tilalle Haapakangas nro 8 vuonna 1854. Palonkylässä syntyivät perheen viides ja kuudes lapsi (=Jacob Aleksander 15.7.1856). Neljän vuoden päästä he muuttivat takaisin Vihantiin ja muuttokirjassa perheen sukunimi on Haapakangas. Vuoden 1869 henkikirjan mukaan kauppias Johan Montinilla on palveluksessa kauppa-apulainen P. Pyhälä, demoiselle Johanna Gillberg, useampia renkejä ja piikoja sekä alaikäinen (12v.) juoksupoika Jakob Lukkaroinen. Seuraavan vuonna Jaako ei olekaan springgossena, vaan ensireissun miehenä priki Minnetillä. Raahen merimieshuoneen ”rullan” mukaan vuonna 1870 priki Minnetille pestattiin Vihannista kotoisin oleva Jakob Haapakangas. Yritä nyt sitten pysyä kärryillä!

Se ihana kuva

Tuo alussa mainitsemani hienon valokuvan merimiehet ovat ihan takuuvarmasti Minnetin miehistöä. Laivan tullessa ulkomaan satamaan koko miehistöä ei päästetty kerralla maihin, osa jäi tekemään huoltotöitä jne. Tuolla taannoisella kerralla tämmöinen joukkio pääsi maihin. Mikähän on tuo pytinki, jonka eteen on kuvattavaksi asetuttu? Onko paikalla ollut päivystävä valokuvaaja?  

Kuvasta löytyvät Gustaf Burmanin kertomuksessa mainitut Buum eli Bohm, Lepistö, Eskelin (styyry), Laitala, Sahlgren, Tyyskä, Peltomaa, muistelija Burman ja Jaako Haapakangas eli Lukkaroinen. Pintapuolisesti selvittelin vanhemman näköisten miesten syntymäaikoja, ne näyttävät olevan 1840-luvun lopusta ja 1850-luvun alkuvuosia eli ovat vähän päälle kahdenkymmenen,osalla saattoi olla takana jo kymmenisen vuotta meriuraa. Haaksirikosta kertonut Gustaf Burman (istumassa penkillä vas.reunassa) oli syntynyt vuonna 1849, hänkin aloitti uransa jo teinivuosina. Oikeanpuoleinen poika eturivissä (istuuko kukkapurkin päällä?) ei ole kovin vanha hänkään. Mutta voi elläisään tuota sydäntä riipaisevan nuorennäköistä Jaakoa, reissun alkaessa kolmentoista.

Haaksirikossa hukkui kapteeni Juthmanin ja Jaakon lisäksi Erik Laitala ja Burmanin tekstin mukaan miehistön saksalainen jäsen. Tuo henkitoreissaan rannalle saatu perämies Eskelin suoritti merikapteenin tutkinnon huhtikuussa 1873 ja otti pestin parkki Activen kapteeniksi.