Pekka-poika Brahelainen syntyi aika mahtavainen linnaan Ruotsinmaan
Tuo Pekka tai Per, Pehr taikka Pietari täyttää lauantaina 18. päivä helmikuuta 415 vuotta tai oikeammin ilmaistuna hänen kreivillisen korkeutensa syntymästä tulee kuluneeksi 415 vuotta. Hyvä syy ostaa paakelssit ja/tai tehdä hyvää ruokaa ja nauttia se oivallisen juoman kera. Pietari Brahe oli kulinaristi (kaiken muun ohella) ja olisi varmaan kovasti mielissään, jos me jälkitulevaiset juhlistaisimme hänen syntymäpäiväänsä kunnon atrialla. Ohjeita kreivillisiin ruokalajeihin löytyy mainiosta kirjasta ”1600-tals recept ur Greve Pers Kokbok”, jonka reseptit ovat aivan oikeasti Pietari Brahen köökin peruja.
Pietari Brahe syntyi Rydboholman linnassa 18.2.1602. Hän sai säädylleen ja arvolleen tyypillisen kasvatuksen ensin kotioloissa, sitten maailmalla. Eurooppalaisia yliopistoja tuli kierrettyä pariinkin otteeseen. Oppiaineet olivat aatelisnuorukaiselle tärkeitä: ratsastusta, tanssia, miekkailua, luutunsoittoa. No oli valikoimassa myös juridiikkaa ja teologiaakin. Noille vuositolokulla kestäville opintomatkoille antoi oman jännittävän säväyksensä Euroopassa jyllännyt kolmikymmenvuotinen sota.
”Hoviin pääsi Pietari, kunkun kanssa matkusti Puolaan sotimaan…”
Opintojen jälkeen Pietari toimi kuningas Kustaa II Adolfin kamariherrana (oli muuten k.o. herran henkilökohtainen miekkailuvalmentaja ja muutenkin hyvä kampraati) ja kävi kunkun kanssa myös sotatantereella. Harmiksensa Pietari kuitenkin sairastui pilkkukuumeeseen ja sitkeästä yrittämisestä huolimatta joutui lähtemään kotiin. Pietari valitteli kirjeessään sotakentän huonoja olosuhteita. Aamulla katosvuoteelta laskeuduttuaan olivat hänen kreivilliset jalkansa kastuneet, kun teltan lattia oli tulvehtinut vettä. Pietari muuten pelasti kuninkaan hengen kahdesti noilla sotaretkillään.
Sukunsa miesväen tavoin Pietari pääsi sitten valtaneuvostoon, joka toimi kuninkaan rinnalla, siis tärkiä paikka. Pietarista fundeerailtiin seuraava drotsia eli kuninkaasta seuraavaksi tärkeintä tyyppiä. Mutta voi, soturikuningas, Pohjolan Leijona Kustaa II Adolf kaatui Lutzenin taistelussa 1632 ja valtakuviot menivät uusiksi. Kaikenlaiset henkilökemialliset ja valtataistelulliset seikat sekä Pietari Brahen jotensakin kankia luonne vaikeuttivat urapolkua monella tavoin. Onneksi sitten hoksattiin, että itäinen maakunta eli tämä Suomemme tarvitsi kenraalikuvernöörin ja Brahe lähetettiin tänne pois haittaamasta. Brahehan pisti töpinäksi ja tarmokkailla toimilla muunsi metsäläisten maan kohti sivistystä matkaavaksi maanosaksi posteineen, yliopistoineen ja lukuisine kaupunkeineen. Hurraa!
”Akatemian ja postin kukoistukseen täällä nostin, Pekka tunnustaa…”
Kyllähän Pietarin ura Tukholmassa sai parempiakin käänteitä. Drotsin virka tuli jälleen auki, edellisellä kerralla siihen oli katalan nepotistisesti nimetty yks Oxenstjerna. Nyt niin Brahe kuin yks toinen Oxenstjerna saivat yhtä paljon ääniä. Hallitsija eli tuolloin 14-vuotias kuningatar Kristiina nosti ratkaisevan nimilippusen ja tadaa, se oli Brahe! Siis Pietari pääsi hallitsijasta seuraavaksi tärkeimpään virkaan. Kuningatar Kristiinan tultua täysi-ikäiseksi ja täysivaltaiseksi oli Pietarin kokoajan vaikeampaa sulattaa hallitsijan käytöstä ja aatoksia. Tietystikin Pietarin piti oikeastaan pitää mölyt mahassaan, olihan Kristiina häntä ylhäisempi. Brahen kanssa toimiminen tuli kokoajan hankalammaksi ja taas otettiin kenraalikuvernöörikortti esille. Lähtisitkö Pekka Suomeen? No kyllähän se Pekka lähti. Tällä kertaa Suomen pesti oli kyllä selkeästi uralla alaspäin menoa, kun se ensimmäisellä kerralla oli nousujohteinen reissu. Mutta huomattavan tärkiääkin tapahtui. Tällä tokalla komennuksella Brahe perusti Salon kaupungin eli tämän armaisen Raahemme.
”Läänitykset laajat Pekan tarvitsivat kaupan Mekan, Salo-Raahe syntyi siis…”
Aika pian tuli kutsu takaisin Tukholmaan. Pietarin suureksi järkytykseksi ja tyrmistykseksi kuningatar Kristiina ilmoitti haluavansa luopua kruunustaan. Vastahan valtakunnan drotsi kreivi Pietari Brahe oli vuonna 1650 asettanut kruunun Kristiinan kutreille ja nyt vuonna 1654 se pitäisi drotsin toimesta ottaa pois. Pietarille homma otti niin koville, että hän kieltäytyi hoitamasta virkaansa. Kruunun otti sitten joku muu, sillä todistettavasti Kristiina luopui kruunustaan ihan oikiasti. No kyllä Pietari tästä järkytyksestä onneksi toipui ja oli kruunaamassa seuraavaa kuninkaallista. Pietari ei enää palannut Suomeen vaan luopui kenraalikuvernöörin hommista ja jäi Tukholmaan jarruttelemaan valtakunnan kehitystä. Tai nuo ruotsalaiset ovat vahvasti sitä mieltä, että Brahe oli patavanhoillinen ja tiukasti säätyajattelussa pysyvä, mikä kyllä pitää paikkansa. Kaikeksi onneksi suuri reduktio toteutettiin vasta Brahen kuoleman jälkeen. Pietari Brahe kuoli Bogesundin linnassa 12.9.1680.
Nyt jos lukija ihmettelee tekstissä olevia lähes riimillisiä lauseita, niin ne kuuluvat Kruununmakasiinimuseolta löytyvään Suurvalta-ajan sisältöön. Sieltä löytyy tietopömpelistä kaiken muun kiintoisan lisäksi Pietari Brahen elämästä kertova kuvitettu Pekka-runo, jonka ihanat yhteisyökumppanimme Keskuskoululta pontevasti lausuvat. Runon on laatinut joku wnb-riiminiekka, runomuoto mikä lie lähinnä niinku onnahteleva trombi.
Muuten, Pietari Brahe kuului najadologien joukkoon eli hän tutki merenneitoja. Mahtoikohan olla paljon bongauksia ylöskirjattuna?
Brahea fanittava museotantti
Julkaistu alunperin 16.2.2017.