Henrik Corte vanhempi

Henrik Corte oli yksi monista Saksasta Tukholman kautta Pohjanmaalle päätyneistä kauppiaista, jotka havaitsivat 1600-luvun alkupuolella alueen taloudelliset mahdollisuudet. Hän oli poikkeuksellinen muuttaja, sillä vain harva tulokkaista perusti kaupungin. Corte oli toimelias mies, jolla riitti aikaa kaupunginhallintoon, kruunun viran hoitamiseen, aatelisherran palvelemiseen ja omien henkilökohtaisten liiketoimiensa menestykselliseen hoitamiseen.
Henrik Corte saapui 1640-luvun alussa Pohjois-Pohjanmaalle, missä hän toimi tukholmalaisen kauppiaan edusmiehenä. Mitä ilmeisimmin hyvien suosittelijoiden tukemana hän sai pian Saloisten pitäjän nimismiehen viran, mitä tointa hän hoiti kuolemaansa saakka. Samanaikaisesti hän oli Oulun kaupungin porvari. Koska hän solmi avioliiton porvaristyttären Kristina Forbuksen kanssa, porvarisoikeus tuli vaivattomasti.

Pehr Brahen suojatti

Liikemiestaidoilla oli suuri merkitys, kun Cortesta vuosisadan puolimaissa tuli yksi Per Brahen monilukuisista klienteistä. Kenraalikuvernööri, Kajaanin vapaaherrakunnan valtias Brahe etsi kyvykkäitä kauppiaita suojateikseen. Kreivi käytti kykyjenetsijänä tällä kertaa toista klienttiään, kamariviskaali Antti Äimää, jonka hän valtuutti hankkimaan uuden Saloisten (vuodesta 1652 Raahe) kaupungin pormestariksi "sopivan ja kykenevän miehen". Äimä saattoikin 1650 ilmoittaa värvänneensä tehtävään Corten, "yhden Oulun merkittävimmistä porvareista". Kun Per Brahen Kajaanin vapaaherrakuntaa laajennettiin 1652 Saloisiin, Corte ryhtyi keräämään kreivinkin verot seudulta. Hän vuokrasi 1656 Gustav Soopin Limingan vapaaherrakunnan.

Muutto Raaheen oli onnenpotku

Corte ei olisi halunnut muuttaa rakentamattomaan Raahen kaupunkiin, vaan jäädä vakaammalta tuntuvaan Ouluun. Tuoreen pormestarin odotettiin kuitenkin rakentavan uuden yhteisön, ja vastentahtoinen muutto Raaheen osoittautui lopulta onnenpotkuksi, sillä Corte ei olisi Oulussa saavuttanut yhtä merkittävää asemaa kuin uuden pikkukaupungin perustajana, porvarina ja suvereenina pormestarina. Lähtöä helpotti huomattavasti se, että Per Brahe lupasi Raahen pormestarille vapaan asunnon sekä 12 vuoden verovapauden.
Corte pystyi saamansa huomattavan kilpailuedun turvin vahvistamaan asemansa kaupungin kiistattomana johtajana. Hän oli erittäin yritteliäs mies, joka osasi vetää oikeista naruista. Pormestari joutui toisinaan riitoihin raahelaisten kanssa, mutta ongelmia porvariston kanssa on selvästi liioiteltu, sillä ne koskivat aikakaudelle tyypillisesti lähes yksinomaan pormestarin elinkeinonharjoitusta. Itse asiassa Corten nelitahoinen toiminta kruunun, kreivikunnan ja kaupungin edustajana sekä kauppiaana herätti poikkeuksellisen vähän vastarintaa.
Cortea syytettiin talouselämän monopolisointiyrityksistä, mihin olikin perusteita, sillä kruunun ja kreivikunnan verotavaroiden käsittelijänä hänellä oli hyvät suhteet ympäröivän maaseudun talonpoikiin. Corte tuli toimeen talonpoikien kanssa, ja vakaat suhteet Raahen mahtimieheen mahdollistivat talonpoikien henkilökohtaisen talouden myönteisen kehityksen. Corten liikeverkosto kehittyi talonpoikien avulla laajaksi, ja yhteistyö takasi Cortelle erinomaisen mahdollisuuden käydä kauppaa talonpoikien verotuotteilla. Vakavaraisena porvarina hän pystyi tarvittaessa helposti maksamaan talonpoikien verot ja luotottamaan heitä. Samoin kauppa kruunun tuotteilla sujui asiansa osaavalta veronkantajalta luontevasti.

Tervakauppaa ja muita liiketoimia

Henrik Corte vetosi 1660- ja 1670-luvulla useasti Per Braheen, jotta tämä järjestäisi hänelle ylimääräisiä tervaosuuksia. Tervakauppa oli tuolloin tervakomppanian tiukasti säännöstelemää. Corten vuotuinen tervanvientikiintiö Tukholmaan oli jo ennestään mahtavat 50 lästiä, mutta se ei riittänyt, vaan hän halusi toisen mokoman lisää. Corte selitti Per Brahelle, että kreivin alustalaistalonpojilla ei ollut rahaa verojen maksuun. Sen sijaan tervaa kyllä löytyi. Veronkantomies sanoi voivansa ostaa talonpoikien tervat ja lähettää rahat kreiville pääkaupunkiin. Mutta kulujensa peittämiseksi hän tarvitsi "ylimääräiselle" tervalleen vientiluvan, jollaisen Brahe järjesti useita kertoja. Corte pystyi näin käyttämään suojelijaansa hyväkseen taloudellisten etujensa edistämisessä.
Corte pyysi myös erään kerran, kun Pohjanmaalla oli koettu kato 1669, Brahelta lainaa ostaakseen laivan ja tuodakseen kreivin alustalaisille viljaa ulkomailta. Puhdasverisenä liikemiehenä Corte kuljetti omilla aluksillaan, joita oli yhtä aikaa kaksi tai kolme, kaikki kreivin läänityksiltä kertyneet verot Tukholmaan. Henrik Corte oli myös perustamassa Kajaanin vapaaherrakuntaan suolankeittimöä ja potaskatehdasta. Hän omisti myös maatiloja: Brahe lahjoitti suojatilleen useita tiloja eliniäksi.
Raahen valtiopäivämies Henrik Corte oli 1672. Kirkko sai Cortelta lahjoituksia; hän hankki Raahen kirkkoon muun muassa saarnastuolin ja epitafin. Itsetietoista ja itsevaltaistakin kaupungin johtomiestä muistettiin seudulla vielä sata vuotta myöhemmin sanomalla, että "hänellä oli suuri merkitys ja sananvalta tällä paikkakunnalla". Hän oli siten yksi harvoista 1600-luvun muistamisen arvoisista pormestareista. Henrik Corte lähetti peräti viisi poikaa akateemiseen oppiin, mutta vain isänsä seuraajaksi noussut Henrik saavutti aikuisiän.

Lähde: Suomen kansallisbibliografia
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/386/