TUOMAANPÄIVÄN ANOJAT

Muualla mielihyvin odotettu ”hyvä Tuomas” pani joulun - rauhan ja rakkauden juhlan - nimissä Raahen porvarit ja patruunit koville. Oli nimittäin tapana, että kaupungin varakkaat porvarit antoivat köyhälle kansanosalle jouluavustusta. Tuomaan päivän aamuna, kun oli vielä ihan pimeää, saapui lähialueilta vähävaraista väkeä kaupunkiin kelkkojensa ja kerjuupussiensa kanssa, resuisissa vaatteissa. Oli ”syänmaalaisia” Pattijoelta, Vihannista ja Kopsankylästä ja ”rantakyläläisiä” Saloisista, Piehingistä ja Olkijoelta. Osa oli tullut jo edellisenä iltana ja yöpynyt jossain Katinhännän mökissä.

Kauppiaat olivat varanneet pusseihin ryynejä, lihaa, leipää, suolakalaa, kynttilän ja joskus nisupullankin Tuomaan anojille jaettavaksi. Kaikille pyrittiin antamaan jotain. Kauppias Montinin huushollissa oltiin niin järjestelmällisiä, että rengit ohjasivat anelijat toisesta ovesta sisään ja nyssykkänsä saaneet toisesta ovesta ulos.

Tiedetään, että jotkut koijarit pyrkivät vaatetusta keskenänsä vaihtamalla saamaan myös toisen kierroksen anteja itselleen. Päivän kääntyessä iltaan anelijat saattoivat vertailla ”saaliitaan” ja lähtivät sitten kukkuraisia kelkkojaan vetäen kohti kotia. Raahessa sanottiinkin: ”Jouluun asti saa syyä pottuja kenen pöyvältä löytää.”

Tuomaanpäivänä muistettiin myös kaupungin omia köyhiä, esimerkiksi niin, että porvarit kuljettivat maksutta hevosillaan kaupungin lahjoittamia halkoja pieneläjien huusholleihin. Aattoaamuna kierteli vielä köyhäinhoidon esimies kaupungin mökeissä katsomassa, missä tarvitaan jouluavustusta.

Merimiehet eivät kumma kyllä tuoneet Raaheen kaukomailta omittuja erikoisia tapoja, jotka olisivat vaikuttaneet koko kaupungin jouluelämään. Merimiesten joulu oli huomattavasti köyhempi kuin kaupungin muilla asukkailla. Merimiesten huushollit saivat jouluavustusta laivanvarustajien ja kapteenien perheistä, mutta tiukoilla ne silti olivat.

Tuomaanpäivänä myös kirkon virkamiehet saivat tihuntinsa eli palkkansa lähinnä erilaisina luonnontuotteina tai jalosteina kaupungin väeltä. Papin saatavat juoksutti renki tai muu pappilaan, muut kirkonmiehet hakivat itse palkkionsa taloista.

Tuomaanpäivänä oli Raahen torilla vilkkaat joulumarkkinat. Sinne tuotiin myyntiin jos jonkinlaista tarvekalua ja joulupöytään kelpaavaa. Maalaiset myivät mm. halkoja ja kelkkoja. Sauvoliinska oli kuulu hyvien nisupukkien ja torttujen tekijä. Sauvoliinskan pukit oli lihavia, pystypäisiä ja voilla höystettyjä. Kannatti olla ajoissa liikkeellä, ettei joutunut ottamaan jonkun toisen paakarin nisupukkeja, jotka olivat laihoja ja apeansorttisia.

Tuomaanpäivän aikaan alkoivat myös tiernapojat eli säärnapojat kierrellä taloissa ja kiertelivätkin sitten koko joulun ajan. Näin muistelee Samuli Paulaharjulle Kalle Läksy (s. 1860):

”Säärnapojat kulkivat joulun aikana. Ruotsia lauloivat. Viisloppinen säärna oli, jota ne pyöritti. 5-6 poikaa, siinä joukossa oli. Oli kaksi Pekliinin poikaa, joista sitten tuli merimiehiä, Kytölän Kusto, merimies hänkin, Svaalan Frekke ja Bergelinin poika, jotka myös meni merille, Jemtaalin Kustu ja Pyhäniemen pojat. Lantteja ne saivat. Oli valkia paita ja musta tai punainen vyö, lakki paperista niin kuin sokeritoppi, puusapelit ja nauhat yli olkapään punaiset ja siniset. Knihti oli ja Betlehemin tähti ja musta Muriaani ja Herodes.”