Työharjoittelussa Raahen museolla

Yhtenä osana arkeologian opintojani kuului alaan liittyvä työharjoittelu. Koska olen jo pitkään ollut kiinnostunut museoista ja museoalasta, aloin etsiä harjoittelupaikkaa Oulun ja sen lähialueen museoista. Pian sopiva harjoittelupaikka löytyikin Raahen museolta. Olin jo muutamaa vuotta aikaisemmin käynyt vierailemassa Raahen Pakkahuoneen museolla, mutta Raahen muut museot eivät olleet minulle ennestään tuttuja. Olikin mielenkiintoista päästä tutustumaan myös Soveliuksen taloon, Rauhanpirttiin ja ennen kaikkea Kruununmakasiinimuseoon. Varsinkin tämä Kruununmakasiinimuseo tuli viiden viikon aikana hyvin tutuksi, sillä se toimi pääaisallisena työpisteenäni. Viiden viikon harjoitteluni aikana pääsin tutustumaan museoiden lisäksi myös Raahen museon iloiseen henkilökuntaan, museoalan moniin työtehtäviin, sekä Raahen historiaan.

Harjoittelun ensimmäinen viikko kului museon henkilökuntaan, tiloihin ja toimintatapoihin, sekä työtehtäviin tutustuessa. Ensimmäisen viikon työtehtäviin kuului muun muassa varaston inventaariota. Kävimme läpi varastossa olevia isompia esineitä, pohtien mitä säästetään ja mitä ei. Sain tehtäväkseni niin etsiä kuin maalatakin luettelointinumeroita, kuvata ja mitata, sekä puhdistaa esineitä. Samalla pääsin tutustumaan myös järjestelmään, johon museoesineet kirjattiin. Lisäksi sain luetteloida rakennuspiirroksia. Tähän tehtävään oman haasteensa toivat piirroksien koukeroiset ja toisinaan hankalasti tulkittavat allekirjoitukset. Viikon aikana pääsin myös tutustumaan Raahen muihin museotiloihin kuten Rauhanpirttiin, sekä Soveliuksen taloon. Soveliuksen talolla vietin myös yhden työpäivän, jonka aikana pääsin tutustumaan talon yläkerrassa olevaan näyttelyyn, sekä tekemään museoon tulleiden kirjojen arkistointia.

Toisella harjoitteluviikolla jatkoimme varaston inventaariota. Museolle oli hankittu uusi nosturi, jotta korkealla olevat kaapit saataisiin alas luetteloitavaksi. Kaappien nostaminen nosturilla oli varsin mielenkiintoista seurattavaa, sillä varastotilan käytävä oli hieman ahdas nosturille. Lopulta nosturi saatiin kuitenkin oikeaan paikkaan ja kaapit turvallisesti alas luetteloitavaksi. Viikon aikana pääsin myös luetteloimaan pienempiä esineitä, sekä erilaisia arkistomateriaaleja, joista mielenkiintoisimpia olivat ehdottomasti vanhat musiikkireikäkortit. Luetteloimme lisäksi koneen, jolla näitä musiikkireikäkortteja on voitu soittaa.

Kolmannella harjoitteluviikolla pääsin luetteloimaan valokuvia, arkistomateriaaleja, sekä erilaisia esineitä. Lisäksi pääsin myös avustamaan näyttelyn rakentamisessa, kun Kruununmakasiinimuseon portaikkoon suunniteltiin pienoisnäyttelyä vanhoista katukylteistä. Aloitimme näyttelyn rakentamisen etsimällä näyttelykelpoisia kylttejä museon varastosta. Pienen etsinnän jälkeen löysimmekin juuri sopivan määrän kylttejä. Tämän jälkeen sain hieman erilaisemman työtehtävän, sillä pääsin maalaamaan kylttinäyttelyn taustalle tulevaa vaneria. Lisäksi sain viikon aikana myös asetella kiviä sukellusta käsittelevän näyttelyn koristeeksi. Oli mielenkiintoista päästä näkemään millä tavoin näyttelyitä rakennetaan ja oli myös hauska päästä kokeilemaan hieman erilaisempia työtehtäviä. Viikon aikana kävimme myös Pakkahuoneen museolla. Vaikka olinkin käynyt siellä jo aikaisemmin, löytyi sieltä silti paljon sellaistakin katseltavaa, jota ei ensimmäisellä kerralla ollut huomannutkaan.

Harjoittelun neljäs viikko oli työtehtäviensä puolesta hyvin monipuolinen. Pääsin tekemään jo tutuksi tullutta luettelointia, mutta tämän lisäksi pääsin myös liimamaan ja leikkaamaan valokuvapusseja silkkipaperista ja ompelemaan verhoja kotiseutumuseolle. Tämä olikin hauskaa vaihtelua perinteisen luetteloinnin lisäksi. Lisäksi sain arkeologianopintojeni kannalta erittäin mielenkiintoisen tehtävän, kun pääsin käymään läpi vanhoja arkeologisia kaivauskarttoja ja - piirroksia. Viikon aikana sain myös avustaa erään teoksen ”Uunimiehen” haussa Oulun Taidemuseolta. Valokuvateos oli niin suuri, että sen mahduttaminen pienen pakettiauton kuljetustilaan aiheutti jonkin verran haasteita. Pienen järjestelyn ja asettelun jälkeen teos kuitenkin saatiin mahtumaan kyytiin ja pian se olikin jo toimitettu Kruununmakasiinimuseolle. Kun huolellisesti kääritty paketti avattiin, niin oli todettava, että ”Uunimies” on kyllä ehdottomasti yksi vaikuttavimmista valokuvateoksista, jonka olen koskaan nähnyt.

Harjoittelun viimeiselläkin viikolla ehti vielä oppia monenlaisia uusia asioita. Erilaisten esineiden luetteloinnista oli viikkojen aikana tullut jo hyvinkin tuttua, ja tätä pääsin tekemään myös viimeisellä viikolla. Loppuviikosta minulle opetettiin valokuvien skannausta. Aluksi skannerin asetukset vaikuttivat olevan jotenkin pielessä, mutta nekin saatiin kohdilleen. Tämän jälkeen skannaus sujuikin ongelmitta ja sain parin viimeisen työpäivän aikana skannattua varsin mukavan pinon valokuvia. Skannauksen yhteydessä pääsi myös näkemään monenlaisia kiehtovia vanhoja valokuvia.

Kaiken kaikkiaan viiden viikon harjoittelustani Raahen museolla jäi oikein hyvät tunnelmat. Edes tunnin mittainen bussimatka ja tästä johtuva aamuherätys viideltä eivät haitanneet, kun museolla odottivat monenlaiset kiehtovat tehtävät ja mukava työporukka. Opin harjoittelun aikana monenlaisia hyödyllisiä museotaitoja, kuten erilaisten esineiden, tekstiilien, valokuvien ja arkistomateriaalien luettelointia, näyttelyn rakentamista ja valokuvien skannausta. Opin myös Raahen historiasta ja pääsin tutustumaan sen moniin museoihin. Harjoitteluni loppupuolella minulta kysyttiin: Mistä tehtävistä pidin eniten? Rehellisesti voin sanoa, että pidin kaikesta mitä museolla pääsin tekemään. Erilaisten esineiden, arkistomateriaalien, valokuvien ja muiden aineistojen luettelointi oli kuitenkin yksi suosikeistani. Olen iloinen, että sain suorittaa harjoitteluni juuri Raahen museolla, sillä työtehtävät olivat monipuolisia, työyhteisö mukava ja opin monia hyödyllisiä taitoja. Pääsin todella näkemään, millaista työskentely museoalalla on

 

Marika Anttila