Otin nyt tutkinnan kohteeksi muutaman eri sorttisen ja eri säätyisen naisen eri ajoilta, eli kyse ei ole vain Annoista, Hannoista ja Kaisoista, enemmänkin naisen elämästä menneinä aikoina.

Töihin Raaheen - BEATA LUNDAHL (1762-1848)

Beata Helena Carmitz 10.3.1762 Kuopion maasrk -12.11.1848 Raahe

Aviomies tynnyrintekijä Lars Lundahl s. 25.7.1746 Tukholma –17.2.1817 Raahe

Täysin sattumanvaraisesti poimittu otos entisajan ammateista.

Noista entisajan raahelaisista täytyy sanoa, että heitä yhdisti semmoinen yhteisvastuullisuus, halu toimia ”meijän kylän” hyväksi. Ne, joilla varallisuutta oli, halusivat jakaa sitä saamaansa maallista mammonaa, erityisesti sillä tavalla, että lahjoituksella oli koko kaupunkia hyödyttävät vaikutukset ja monesti hyvin kauaskantoisetkin.

Sofia Franzén (1816-1847) ja siskonsa Helene (1819-1880)

Oikiasti kauhia tappaus Raahesa

Illan päähenkilö on Johan Westerback 28.12.1832-1.5.1897. Museon kuva-arkiston J.W:n kuva on varustettu tekstillä: posteljooni Johan Westerback oli evankeelisen suunnan saarnamies, ns. kolporttööri. Käytti punertavaa peruukkia.

Ruotsinkielen verbi kolportera tarkoittaa kirjojen ja lehtien kaupittelua ovelta ovelle. Kolportör on kiertävä kirjojen ja lehtien kaupustelija, kiertävä saarnaaja, jonkun aatesuunnan levittäjä.

Olga Sarkkila – raahelaisen käsityöperinteen mahtinainen

Jotensakin mahtipontisella otsikolla on tämä luento varustettu, mutta mielestäni aivan syystä. Olgaa (29.6.1872-29.1.1964)olisi voinut luonnehtia myös sanoilla väävistoolin valtiatar tai silmukoitten suitsija.

Koskapa ihmiset eivät aivan tyhjästä tupsahda tähän maailmaan, kerron myös Olgan perheestä.

Kaupunginhaavurin sukukuntaa

Ensimmäinen Raahen Wichmanneista oli vuonna 1784 kaupungin-haavuriksi eli välskäriksi saapunut Martin Christian Wichmann. Martin Christian syntyi Stralsundissa 12.12.1753. Tuo Pommerissa sijaitseva Stralsund kuului tuohon aikaan Ruotsin valtakuntaan.

Museoetsivä paljastaa: Virheitä Raahen historiassa, osa 1

Historian tutkiminen, sen lisäksi, että se on mahtavan mielenkiintoista, niin aika hankalaa. Jos ei ole mahdollista mennä alkuperäisten asiakirjalähteiden yms äärelle, on jo kirjoitettujen teosten varassa. Jos niissä on virheitä, niin niiden varassa mennään. Monesti tulee muotoiltua lausuntonsa siihen malliin, että ei tämä nyt aivan kirkossa kuulutettua ole, mutta näyttäisi siltä, että..