Elämää Saloisten pappilassa

Vuosi 1877 oli kohtalokas Saloisten pappilan väelle: Kirkkoherran rouva Hilma Borg kuoli huhtikuun 10 päivänä, vanhin tytär Rosa vihittiin avioliittoon heinäkuun 7 p:nä ja vielä saman vuoden aikana Carolla[1] lupautui uudeksi pappilan emännäksi.

 

Ruustinnan hautajaiset



Carolla kirjoittaa sisarelleen Marialle:

”Palatessamme äidin kanssa Vaasan retkeltämme Saloisten pappilaan, yövyimme Vöyrin kestikievaritalossa. Illalla äiti avasi raamatun ja siinä avautui hänen silmäinsä eteen Johanneksen evankeliumin luku 14, säe 27, jossa lukee: Rauhan minä jätän teille; minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, älköönkä peljätkö. Kun me tulimme kotiin, näimme saman raamatun säkeen kirjoitettuna Hilman arkun levyyn. Rosa kertoi, että tämä sama säe oli antanut Hilmalle rakkaan lohdun hänen viimeisellä hetkellään.



Oli kauhean raskasta saapua tänne ja nähdä kaikki seitsemän äiditöntä lasta.

Pappilassa pestiin lattioita ja laitettiin huoneita kuntoon hautajaisia varten. Kokoonnuimme sänkykamariin, jossa Edvard selosti meille perusteellisesti Hilman sairauden ja kuoleman. Kuolemantauti ja –kamppailu olivat olleet vaikeat, Hilma oli kauan aikaa sekaisin, mutta tuli tajuihinsa maanantaina ennen kuolemaansa. Meille kerrottiin, että hänen hyvästijättönsä miehelleen, lapsille ja palvelusväelle oli ollut erinomaisen kaunis.



Oravan Annu, jota olemme käyttäneet apulaisena juhlatilaisuuksissa, oli kutsuttu talousemännäksi. Myöskin oli täällä neuloja ja kaksi muuta ylimääräistä apulaista. Torstaina verhosimme huonekalut ja järjestelimme kaikenlaista. Päivällisaikaan tuli Janne Borg ja vähän myöhemmin saapuivat August Malmberg ja August Borg, molemmat rouvineen – oli hyvä, että he tulivat. Neuloimme suruharsot herrain ja poikain käsivarsiin. Perjantai-aamuna nousimme hyvin varhain ylös. Ensitöiksemme kiinnitimme – Vendla, Gustafva, Rosa ja minä – myrttiä ja laakerikimppuja arkun ympärille. Pukeuduttuamme saapui pastori Nyholm rouvineen. Heidän tehtävänään oli toimia isäntänä ja emäntänä. Sohvalla vastaanottohuoneessa istuivat isoäiti, Rosa, Selma ja Vendla. Gustafva istui tuolilla Vendlan vieressä ja minä äidin vieressä. Rouva Nyholm vastaanotti vieraat ja ”Täti” Lacke esitteli eräille rouville sekä Vendlan että Gustafvan pastorinrouva Malmbergina. Herrain käytössä olivat Sali ja Edvardin huone ja rouvain käytössä vastaanottohuone, välikamari ja sänkykamari. Noin 60 henkilöä oli kutsuttu, siis rajoitettu määrä Raahen oloihin nähden. Päivä oli aurinkoinen ja kaunis. Nyholm suoritti ruumiinsiunauksen. Kirkkoon ajettiin hevoskyydillä. Takaisin palattua jatkettiin pappilassa kahvintarjoilua ja muuta kestitystä. Päivälliset tarjoiltiin noin 30 henkilölle. Näistä oli noin puolet talonpoikia, muina päivällisvieraina olivat Nyhomit, Staudinigerit ym.



Hautajaisten aikana esiteltiin myös Fredrik Oskar Sovelius[2] (Rosan sulhanen) tuleville sukulaisille. Hän vaikutti vaatimattomalta ja miellyttävältä nuorukaiselta. Meille tulee nyt niin paljon miettimistä heidän uudesta kodistaan. Kaikki olisi niin hauskaa, jollei aina olisi mielessä Hilman kuoleman aiheuttama rajaton kaipaus ja suru.”

 

Rosan häät



” Edvard on hyvin tyytyväinen tulevaan vävypoikaansa ja siihenhän on syytäkin”, kirjoittaa isoäiti Johanna tyttärelleen Marialle. ”Olematta nyt aivan erinomainen, Oskar Sovelius on hauska, iso ja komea, ei turhantärkeä, vakiintunut ja vakava nuori mies, ei vielä täyttänyt 22 vuotta. Toivotaan, että Rosa tulee onnelliseksi, ihastuneita he ovat toisiinsa. Tuleva appiukko ja kauppaneuvoksetar suhtautuvat Rosaan mitä suurimmalla ystävyydellä.”



Rovasti Borgilla oli tosiaan syytä olla tyytyväinen. Naitiinhan hänen tyttärensä perheeseen, joka näihin aikoihin oli Raahen tunnetuimpia, arvossapidetyimpiä ja varakkaimpia perheitä. Olihan sulhasen, Oskarin, isä hyvin tunnettu Johan Langin kauppahuoneen johtaja, kauppaneuvos Fredrik Sovelius – jota Raahessa yleensä kutsuttiin vain ”komerssiksi”. Kauppaneuvos oli taitavasti johtanut kauppahuonettaan, rakentanut laivoja ja käynyt laajaa kauppaa valtamerentakaisissa maissa. Henkilökohtaisesti hän oli arvossapidetty ja hyväkäytöksinen, hieno mies. Myöskin Oskarin äiti kuului tunnettuun sukuun. Hän oli Langin kauppahuoneen entisen johtajan, Zachris Franzénin tytär. Kirkkoherra Borg saattoi edellyttää, että hänen tyttärensä tulevaisuus oli turvattu. Ensimmäisenä tehtävänään olikin ”komerssi” järjestänyt nuorelle pariskunnalle asunnon Virpiperään. Mutta Raahen tunnettujen, varakkaiden sukujen tavan mukaan halusi myös ”komerssi” että hänen poikansa häistä tulisi komeat.



Tähän ei Saloisten pappilassa ollut mahdollisuuksia. Olihan kirkkoherranrouva juuri kuollut, eikä ollut sopivaa pappilassa järjestää suuria ilojuhlia. Lisäksi olivat tilatkin liian pienet. Päätettiin sen vuoksi, että häät vietetään Raahen raatihuoneella. Häät päätettiin pitää heinäkuussa ja neiti Carlborg´in tehtäväksi annettiin hääjuhlallisuuksien ruokapuolen hoitaminen. ”Komerssi” toivoi, että kutsut häihin lähetettäisiin myös hänen ulkomailla oleville liiketuttavilleen ja niinpä kutsukortteja lähetettiin ympäri maailmaa 400 henkilölle.



Saloisten pappilassa kului koko kevät ja alkuosa kesää häitten merkeissä. Morsiamelle valmistettiin kapioita ja huoneita korjailtiin ja puhdistettiin suurta vierastulvaa odotellen – olihan häihin tulevat sukulaiset sijoitettava pappilaan asumaan.



Tästä ajasta kertoo Carolla seuraavasti:

”Oskar tulee joka toinen päivä pappilaan Rosaa tervehtimään. Huonon kelin aikana hän tulee ratsastaen. Rosa on niin kehittynyt matkoillaan, mutta ei ole ollenkaan ylpeä, vaan vaatimaton ja miellyttävä. He näyttävät viihtyvän hyvin yhdessä, istuvat meidän kanssa sisällä ja käyvät kahdestaan kävelemässä.



Rosan kapioita valmistellaan ahkerasti. Kotona on hänelle neulottu yksi tusina valkoisia villahameita. Rosa on ostanut valkoista harsokangasta morsiuspukuaan varten, jonka me myös valmistamme kotona. Neiti Bergbom on luvannut tulla auttamaan. Musta silkkikangas on lähetetty Ouluun, jossa silkkileninki neulotaan. Kuulutustilaisuudessa ja Soveliuksen luona pidettävillä kutsuilla Rosa tulee esiintymään mustaan leninkiin puettuna (med krusflor[3]). – Patjanpäällisiä kudotaan pääkaupungissa yhtä sänkyä varten. Päällisen väri on valkoinen, pohja punaisilla rannuilla – toinen tulee olemaan punainen. Edvard on sanonut, että yksi sänky riittää, mutta eiköhän niitä tule olemaan kaksi. Minä aion ommella koruompeleella Rosan nimen tyynyliinoihin. Paljon on vielä tehtävää. – Hääpäivää edeltävänä iltana sidotaan kotona morsiuskruunu ja seppele. Toivomme, että tästä morsiamen viimeisestä illasta vanhempiensa kotona Saloisten pappilassa tulee miellyttävä.”



Häät pidettiin heinäkuun 27 päivänä ja nuoripari muutti asumaan Virpiperän huvilaan. Sieltä he usein vierailivat Saloisten pappilassa. 1878 syntyi Rosalle poika, joka sai nimekseen Bertil.



Vuonna 1891 komerssi jätti Johan Langin kauppahuoneen johdon pojalleen Oskarille, joka kuitenkin kuoli jo 1896. Tämän jälkeen Rosa johti tarmokkaasti toiminimeä viiden vuoden ajan, jättäen tämän jälkeen johdon vanhimmalle pojalleen, Bertilille.



 

Carolla



Heti Rosan häitten jälkeen matkusti Carolla matkusti sukulaisten luo Vaasaan ja Raahessa rupesi ”huhumylly” pyörimään. ”Kaupungissa aivan kuhisi huhuja Saloisten pappilasta”, kertoi ”Tante” Lacke, ja taisipa täti Lacke olla yksi parhaimpia huhujen levittäjiä. Jotkut huhut kertoivat, että isoäiti Johanna ja Carolla jättävät Saloisten pappilan ja muuttavat lopullisesti Vaasaan. Toiset huhut kertoivat, että Carollasta tulee uusi pappilan emäntä.



Kirjeenvaihdosta ei selviä milloin asia päätettiin, mutta isoäidin kirjeistä syksyllä tyttärelleen Marialle Vaasaan ilmenee, että Carolla tosiaankin valmistautui täyttämään sisarensa jättämän paikan papinrouvana. Isoäiti Johanna kirjoittaa:

”Ajatukseni kääntyvät usein rakkaan Carollan puoleen, joka valmistautuu niin tärkeään käänteeseen elämässään. Minusta tuntuu raskaalta, että minä voin niin vähän tehdä hänen hyväkseen, mutta on onnellista, että hän on hyvien lankojensa ja sisartensa luona, joitten kanssa voi neuvotella. Jumala yksin voi antaa hänelle siunausta, onnea ja kykyä selvitäkseen vastuunalaisessa kutsumuksessaan. -



Kun kysyin Selmalta, onko hän pahoillaan siitä, että musteri tulee tänne, purskahti hän itkuun ja sanoi: ”Kyllä minä pidän musterista ja siitä, että hän tulee tänne, mutta en minä osaa ketään muuta kutsua äidiksi kuin häntä, joka makaa haudassa ja joka unohdettiin niin pian – se surettaa minua.” Selmalla on suoraviivainen luonne, hän on ollut hyvin kiltti minua kohtaan. Pienet lapset ovat hyvin hauskoja lapsia, tulee olemaan helppoa saavuttaa heidän luottamuksensa.  - ”



Oulussa käydessään Edvard tapasi joukon sukulaisia ja kysyi heiltä mitä he pitävät hänen uusista avioliittoaikeistaan ja Sophia sanoi: ”Hyvää, mutta liian aikaista!” Entäs ”Tante” Lacke Raahessa, hän Hilman vanhin ystävä, oli aivan kimpaantunut, aikoi kirjoittaa Edvardille. Minä en tahdo kuulla mitään juoruja, enkä pidä siitä, että jotkut sekaantuvat asiaan, joka ei heille kuulu. -



Edvard on nyt rauhallinen ja iloinen. Hän haluaa, että häät pidetään tammikuussa ja hän on pyytänyt ”Hänen Majesteetiltaan” virallista avioliittolupaa. Pappilan kamareita tapiseeraillaan ja korjaillaan Carollaa varten. Hän haluaa tehdä kaiken ilahduttaakseen Carollaa. Joululahjaksi hän on tilannut Pietarista kapteeni Vallinin mukana turkiskapan ja muhvin Carollaa varten.”



Kirkkoherra Edvard Borg ja Carolla Malmberg vihittiin Vaasassa tammikuun 13 päivänä 1878. Carollasta tuli pappilan uusi emäntä.



 

 

 

 

 

[1] Carolina ”Carolla” Borg os. Malmberg, (s. 1846 k. 1906) oli rovasti Edvard Wilhelm Borgin (s. 1830 k. 1910, Raahen ja Saloisten kirkkoherra 1868 – 1886) toinen vaimo ja rovastin ensimmäisen vaimon nuorempi sisar, joka oli asunut rovastin taloudessa vuodesta 1869.

[2] Kauppaneuvos  Fredrik Soveliuksen poika.

[3] Surunauha