Joulukorttien historiaa

Uudenvuodenkortin antaminen tai lähettäminen on vanhempi perinne kuin joulukortin lähettäminen. Tapa toivottaa hyvää uutta vuotta tai onnea uudelle vuodelle oli käytössä jo 1700-luvulla, käytäntö levisi alkuaan Japanista Eurooppaan. Vanhimmat painetut uuden vuoden tervehdykset ovat peräisin 1700-luvun puolivälistä. Uuden vuoden tervehdykset annettiin alkuaikoina yleensä ”käteen”, siis nyrkkipostina, mutta postin kulun edistymisen myötä paikallinen Kusti sai kortit kuljetettavakseen. Vielä 1900-luvun alussa uudenvuoden kortteja lähetettiin innokkaasti. Raahen museonkin kokoelmista löytyy tuon ajan kortteja runsaasti.

Uudenvuodenkorttien kuvasto on hauskaa: possuja, nokikolareita, neliapiloita,  rahaa ja hevosenkenkiä. Possut, nokikolarit, neliapilat ja hevosenkengät symboloivat onnea, raha eri muodoissaan tietysti varakkuutta. Lisäksi korteissa usein esiintyvä pieni alaston lapsi kuvaa uudestisyntymistä/uuden alkua.

Ensimmäiset joulukortit

Varhaisimmat tiedot varsinaisesta joulukortista on Englannista vuodelta 1843. Joulukorttiteollisuus syntyi 1860-luvulla Saksassa, missä muutenkin oli tuolloin postikorttiteollisuuden keskus. Pohjoismaihin joulukortit tekivät tuloaan 1880-90-luvuilla, aluksi yläluokan keskuuteen. Suomen vanhin tunnettu joulukortti on vuodelta 1871.

Meidän mielestämme joulukortteihin kuuluvat tontut ja enkelit, lumiset maisemat, seiminäkymät. Alkuaikoina joulutervehdys saatettiin painaa myös kesäisen kuvan yhteyteen. Monet meillä Suomessa lähetetyistä korteista oli alkujaan painettu Saksassa, siksi 1900-luvun alun korttien maisemat ovat usein niin vieraan näköisiä. Saksassa kortteihin painettiin tilauksen mukaiset toivotustekstit.

Joulutontut ja Joulupukki ovat joulun kuvastossa aika ”uusia” hahmoja. Punanuttuisen Joulutontun varsinainen läpimurto tapahtui vuonna 1881, kun Victor Rydbergin runo ”Tonttu” (se, jossa tonttu ei vaan saa unta) julkaistiin Jenny Nyströmin kuvittamana. Jenny Nyströmin luoma tonttu on se ”oikean” näköinen tonttu.

-Eija Turunen