Annanpäivästä jouluun
Annanpäivä on kristillisen perinteen mukaan Pyhän Annan, neitsyt Marian äidin juhla. Annanpäivästä alkoi vanhan Raahen joulunodotus, vaikkakin jo tuolloin päivän kristillinen merkitys lienee hämärtynyt. Mutta siis kun ”Annanpäivä lankesi sisään”, raahelaiset vallan riehaantuivat.
Rumpaajat
Annanpäivän aamun rumpaus kuului asiaan. Jo aamuyöstä lähti hullunkurisesti pukeutunut nuorisojoukko liikkeelle trumpaamaan kaupungin Annoja hereille. Mukana oli kaikenlaisia mahdollisia värkkejä, esimerkiksi kattiloita ja padankansia, joista vain saatiin paha ääni lähtemään. Mölinä aloitettiin vasta Annan ikkunan alla. Kaikki "annalat" kierrettiin, ja moni päivänsankari tarjosi trumpaajille kahvit. Annat olivat huomiosta hyvillään, ja jos joku jäi huomioimatta, saattoi hän siitä kovasti ottaa nokkiinsa. "Olipa kerran vuuessa se Annanpäivän aamu/ silloinpa ne russakatkin rommiryypyn saivat", ruukattiin Raahessa sanoa. Päivän vähitellen valjettua rumpauskierros oli saatettu loppuun ja juhlijat lähtivät kukin askareihinsa. Nyt häämötti edessäpäin Joulun suuri juhla.
Joululahjoja
Jouluvalmisteluja teki itse kukin miten kykeni. Joissakin taloissa tuotiin höyläpenkkikin sisään ja ruvettiin oikein urakalla tekemään pallistooleja, salakkareita ja leluja myytäväksi. Erityisesti poikakurikat tienasivat näin rahaa julklappien ostoa varten. Osasivat kauppiaat silloinkin houkutella jouluostosten tekoon, osalla oli peräti jouluhuoneet tai ainakin houkuttelevat jouluikkunat.
Joululahjoja valmistettiin paljon itse, saatettiinpa järjestää jouluvalvojaisetkin (julvaka), joihin porvareiden tyttäret ja nuoret rouvat, joskus herratkin, kokoontuivat valmistamaan lahjoja: kirjoitusmattoja, kynänpyyhkeitä, kaulahuiveja, ompelu- tai helmikoristeisia silkki- ja samettilompakoita, kahvipannun myssyjä, pellinnyörejä… Soveliuksen talossa ympärilleen katsellessa näkee monenlaista käsityötä, jonka joku onnekas on saattanut entisaikaan saada joululahjaksi läheiseltään.
Porvariskodin jouluvalmistelut
Porvaristaloissa sonnustauduttiin komeaan jouluasuun – samantyyliseen, kuin Laivapatruunin kodissa Annanpäivän aikaan nähdään. Saliin on kannettu pieni kuusi, joka on asetettu pöydälle ja koristeltu museon kokoelmista löytyvillä lasipalloilla ja –puikoilla, tinasoikioilla, paperista leikatuilla koristeilla, kultalankakävyillä ja aidoilla kynttilöillä. Kuusi oli tapana tunkea täyteen koristeita – mitä enemmän, sen parempi. Ostoisten ohella kuusenkoristeita leikattiin itse esimerkiksi Frimanin kirjakaupasta tai Heickelin mamsellilta ostetuista ”monen färisistä koristepapereista”, saatettiinpa niihin ostaa glansbildejäkin eli kiiltokuvia. Lisäksi kuusi sai koristeekseen punaposkisia omenoita ja oman kylän karamelleja. Rahvas sitten jouluillan kävelyllään kurkki sisään porvariskotien ikkunoista ja ihaili näitä komistuksia.
Ympäri huushollia on ripoteltu pieniä jouluherkkuja: marmeladeja, kuorellisia saksanpähkinöitä, rusinoita ja manteleita. Pianon päällä kukkivat hyasintit, jotka ovat kuuluneet joulun ajan kukkiin jo kauan. Toinen suosikki oli jouluruusu, jota nykyään on hankalampi löytää. Ruokasalin pöydällä tuoksuvat punaiset omenat, piparkakut ja puolikuun muotoiset tortut. Sivupöydällä on vadillinen morselleja, aitoja vanhan Raahen karamelleja eli kompiaisia. Köökissä puolestaan tuoksuu tarjottimellinen ”nisupukkeja”, talosta löytyvällä pukkimuotilla leivottuja rusinasilmäisiä pullia. Ruokapöytään kannettiin lipeäkalaa, kinkkua, sahtia, ”viinaa potellissa”, monenlaista leipää ja leivonnaista.
- Eija Turunen