Menneiden vuosien joulunviettoa Raahessa

Oli sitä joulutohinaa silloinkin, vaikkei se vetänytkään vertoja nykyiselle kaupalliselle joululle. Joulun lähestyessä oli ensimmäisiä suuria tapauksia Vee Bee Goon biggujoulu eli palokunnan järjestämä lasten pikkujoulu palokunnan talossa, nykyisessä Raahelassa. Kyllä sitä juhlaa odotettiin hartaasti ja järjestelypuolen ykkönen oli tietenkin Sovion Paukka, kukapas muu. Kun juhla vihdoin koitti, pantiin pyhäkostyymit päälle ja mentiin riemouitsevaan joukkoon. Mukana piti olla pienoinen paketti, että olisi itsellekin toiveita saada sellainen. Ohjelmaa oli paljon, oli tonttu- ja keijukaisleikkejä, runokertomuksia, vimisteluesityksiä, oikein sauvavoimistelua. Melodraamoja ja jos mitä, mutt ne kuitattiin kuitenkin melko kevyesti, sillä kaikki odottivat vain joulupukkia ja tulihan sekin kovan melun vallitessa. Koskisen Olli sai suuren, kenkälaatikon mallisen paketin, josta kaikki olivat kateellisia: ”Tuo se saa aina parhaat lahjukset”. Mutta eipä saanutkaan, kutti kutti! Kun hän teatraalisesti avasi paketin, oli siinä vain kasa ruostunutta rautalankaa ja jotain muuta törkyä. Kaikki eivät oikein pystyneet salaamaan vahingoniloaan. Oli paketeissa kuitenkin oikeitakin lahjuksia. Jos sattui, ettei kaikille ollut pakettia, oli pukin kontissa ”piparkakkuvoileipiä”, niin että kaikki saivat joululahjan ja lystiä oli. Sen päälle oli sitten piirileikkiä ja laulua ja lopuksi taisi olla vielä ”ryöstöäkin” sellaiselle varhaiskypsälle nuorisolle. Tämän jälkeen häädettiin ”lapset ja imeväiset” ulos ja kypsälle nuorisolle oli päälle päätteeksi tunnin tanssit, vaikka silloin sitä taidettiin sanoa karkeloksi. Ne olivat aina niin suuret ja ihanat juhlat, että niistä puhuttiin vielä pitkään joulun jälkeenkin.

Joulupöydät

Kun palokunnan pikkujouluista oli päästy, alkoi varsinaisen joulun valmistelut. Erinäisiin liikkeisiin järjestettiin erikoiset ”joulupöydät”. Näitä oli lähinnä Unnbomin ja Roihun liikkeissä. Edellinen oli alun perin Mustosen talossa Kirkkokadulla nykyistä kirjastoa[1] vastapäätä. Tästä siirtyi Unnbomin liike jo v. 1914 tai 1915 nykyisen T:mi Hassisen liikkeen paikalle[2]. Viistoon kadun toisella puolella oli Roihun liike[3] ja tämän kadun varressapa se olikin silloinen kaupungin kauppakeskus. Niin ne ”joulupöydät”;  Unnbomilla oli varsinaisen liikehuoneiston pohjoispuolelle järjestetty kaksi huonetta joulunäyttelyksi ja voi sitä ihanuutta, jo hajukin oli aivan erikoinen joulunhaju. Takimmaisessa huoneessa oli paremmin varttuneiden naisten tavaroita, yöpukuja, liinoja, hajuvesiä, pitsejä, lankoja, röijyjä ja muita naisten vetimiä. Mutta toisessa huoneessa oli pikkupoikien mielestä paljon arvokkaampaa tavaraa, leluja, pelejä, klanspiltereitä[4], taskupeilejä ja kampoja, kuvakirjoja, rakennuspalikoita y.m.

Roihulla ei tainnut olla täysin mielenkiinnotonta ”naistenhuonetta” kuten Unnbomilla, mutta leluja ja leekuuksia oli sielläkin ja muuta hyvää joulutavaraa. Tuntui valtavalta, vaikka elettiinkin ensimmäisen maailmansodan jälkeistä köyhää aikaa. Ei silloin lapsilla ollut päivä- eikä viikkorahaa, joulun alla norkoiltiin vanhemmilta ”joulurahaa” ja saatiinkin joku markka. Vieläkin muistuu mieleen, kun kerran näin Ruokolaisen Huugon maksavan joulupöydän ääressä ostoksensa viisikymppisellä – olipa iso raha! Kodeissa oli päässyt irti suursiivoukset ja piti siinä hötäkässä lastenkin olla avuksi, muutenhan joulu ei olisi tullut. Tontut kyttäsivät joka nurkan takana, että ollaanko kilttejä ja oltiinhan sitä. Lipeäkala ostettiin tavallisesti Nuuströömin kaupasta tai Wanijuunilta ja pantiin kotona lipeäveteen ja puupunkkaan likoamaan viikkokausiksi ja voi kuinka se haisi pahalle, mutta sekin annettiin tulevan joulun toivossa anteeksi. Joulun jälkeen myytiin kaupoista loput kuivat kalat Arolan Fiialle, joka liotti niitä ja myi joulun jälkeen halvemmalla kuin ennen joulua. ”Oli tarjouksessa”.

Joulukirkkoon

Jouluateriaan kuului myös fläski eli kinkku ja tietenkin joulupuuro. Allekirjoittanut kyllä aina ihmetteli, että miksei kutsulle saanut tulla kuuroa, eihän hän useinkaan tahallaan ollut aiheuttanut , ettei kuullut ja kuitenkaan ”kutsulle ei saanut olla kuuro”. Sitten vähän myöhemmin, joulupukin käynnin jälkeen juotiin tee tai kahvi tortun kera. Tämän jälkeen hiljennyttiin sanan ääreen. Isä tai äiti luki jouluevankeliumin tai jonkun joulukertomuksen, veisattiin jouluvirsi ja komennettiin paupaamaan, tietenkin lasten mielestä vähän liian aikaisin. Jouluaamuna klo 6.00 oli kirkossa ruotsalainen jumalanpalvelus ja sinne menivät äiti vanhimman poikansa kanssa ja klo 8.00 oli suomenkielinen ja sinne menivät muut. Ennen Pattijoen kirkon valmistumista tulivat pattijokiset ja myös runsaasti saloistelaisia Raaheen joulukirkkoon ja silloin aamuvarhaisesta ajelivat hevoset kulkusineen ympäri kaupunkia lisäten joulutunnelmaa. Tavallisesti maalaisia ei kuitenkaan päästetty kirkkoon ennen kuin kaupunkilaiset ja muu herskaapi oli mennyt sisään.

Kirkossa oli kerta kaikkiaan juhlallista, oli valoa, muistaakseni silloin veisattiin Hoosiannaa ja kuoro lauloi lauluja. Tietenkin aikainen herätys pakkasi vähän nukuttamaan, vaikka olikin ennen kirkkoon lähtöä hörpitty muki kaakaota ja nisupukki rusinasilmineen.

Siinäpä se joulu sitten olikin ja meni ohi, väärälle puolelle. Kuusta pidettiin Loppiaisen tienoille ja useissa kodeissa se sitten riisuttiin koristeista, namuset pistettiin poskeen ja hako kerrallaan poltettiin uunissa, ettei mitään jäänyt jäljelle. Myöhemmin kun yksityiset pitivät luistinrataa Pikkulahdella, kerättiin joulukuuset talkoilla kaikista taloista ja vietiin jäälle luistinradan ympärille, ettei pyry täyttäisi heti luistinplaanaa.

Sen tapainen se joulu oli 40 – 60 vuotta sitten, silloin pantiin mielestäni enemmän huomiota varsinaiseen joulun sanomaan eikä niinkään paljon ylelliseen, runsaaseen kaupalliseen puoleen, kuten nykyisin. Joulu oli todellinen joulu.

-Felix Onkka: Tarinoita Raahesta ja lähiympäristöstä

[1] Niin kutsuttu Friemanin talo Pekkatorilla, jossa nykyään toimii Kirkkokadun päiväkodin esiopetusluokka.

[2] Kauppakatu 35

[3] Kauppakatu 30. Roihun talo paloi elokuussa 2005 ja nykyisin tontilla on puuvuorattu pienkerrostalo.

[4] Kiiltokuvia