Kauppilan Jussin ensimmäinen pesti

 

Raahelaiset Kauppilan veljekset Johan ja Karl olivat 1890-luvulla merimiehinä purjelaivoilla. Heidän kirjeitään omaisille on säilynyt kirjelaatikossa kotitalon vintillä, josta veljesten sisarentytär, Anja Seppä löysi kirjeet vuosikymmeniä myöhemmin. Kirjeet koosti kirjaksi Olli Saariaho, joka lahjoitti yhden kappaleen sukulaisilleen painattamastaan kirjasta Raahen museolle. Seuraavat kirjeet ovat otteita tuosta kirjasta.



Johan Henrik Kauppila otti 18 vuotta täytettyään alkuun jungmannina eli kansimiehenä kahden vuoden pestin raahelaiseen parkki Amphitriteen[1] 23.8.1894. Luultavasti hän oli jo hankkinut tuntumaa merillä oloon lähivesillä. Kapteeni oli merimatkan alkaessa J. F. Sahlström ja hänen alkumatkasta kuoltuaan Fritz Björkqvist, molemmat raahelaisia. Seuraavassa on Johanin ensimmäiseltä pestiltään vanhemmilleen lähettämät kirjeet.

Levo Parainen Suomi 16.9.1894 (Satamassa 22.8. – 18.9.1894)

Levo se 16 p. Syysk. 1894



Nyt lähestyn teitä rakkaat vanhempani näillä muutamilla riveillä ja annan tietää, että olen voinut hyvästi terveyden puolesta. Tätä toivon teidänkin saavan nauttia.

Me saimme laivan lastiinsa eilen iltapäivällä. Kyllä täälä kulluu hupasemmasti päivät kun Donnerilla. Ei jouva ikävöimään täsä hälinäsä. Ei oo työ ollu vielä vaikiaa. Jossei tuon kovempaa tuu niin se oiski heleppua, kun on niin pientä tavaraa.

Minä pesin pyykkiä eilen illalla, sen paksun flanellipaijan ja sukkia. Hyviä tuli niin kun akalta vain! Vai huolehitta te mun jalakapohojistani. Ei niillä oo mittään hättää sukan sisällä, eikä ne oo niin hautuneetkaan kun kesällä. Muuten oon terveempi kun kesällä, silloin oli pää niin tihijään kipijänä. Kiitoksia sukkain, housuin ja lakin eestä jotka sain eilen illalla, kun konsti[2] ja stuertti tulivat.

Täälä on nyt kaikki kotona. Maanantaina kapteeni menee Turkuun klareeraan[3] ulos ja sitte tiistaina eli keskiviikkona lähetään ulos. Sillon se taitaa pojilla olla kiire, vain mitäpä se haittaa, kun on nuori ja terve ruumis ja hyvä hummeeri [4], niin kun näyttää kaikilla olevan. Vain mennee niitä poikia sieltä Raahesta vaasalaiseen. Sitä laivaa koriattiin sillon kun me tulimma sivu siittä. Niin oli köykky[5] kun sika seisallaan, vain mitä se haittaa kun on hyvä ruoka niin kun sanovat.

Antakaa Heikkilän Jussille minun vaatteeni Spaniaan[6] , Kalle saapi kirjoittaa sen sille. Nyt on kello 9 aamulla ja siinä pojat kirjottaa, ei kuulu muuta kun pännän[7] ratinaa. Kyllä täälä ei kaikesti tulis mittään kirjotuksesta kun yksi laulaa ja toinen nauraa.

Täälä on tuullu hyvin kovasti tällä viikolla. Yhtenä päivänä katko trossit[8]  poikki ja oli semmosta saikkaamista[9]  niijen kansa. Kyllä ne aina muut työt oppii tekemään vaan miten käynee, kun käsketään ruoriin. Siinä taitaa tulla tyssä[10] ensiksi, vaan käyköön miten tahansa, koitan kuitenki heti kun on tilaisuutta. Niin se tuntuu että kyllä täälä toimeen tullee.

Saattakohan te selevää tästä kun minä polovellani kirijotin? Ei täälä oo niin täyvelliset paikat kun maisa. Sanokaa terveisiä Kaisalle ja Priitalle, mummulle ja muffalle, Mattilaiskalle, Hyttisen väjelle, Häkliinskalle, Heikkilän Heikille, Matliinin Kallelle, Erkkilän Eemille ja Halusen Jussille. Kuinka paljon minä tähän piirrän, loppuu paperi. Teijän täytyy vastata Spaniaan, tänne ei jouvu ennää. Sanokaa kaikille tuttuille terveisiä vain olkaa itse enimmän terveytetty.

Hyvästi vain / Jääkää Jumalan / haltuun kaikki / Toivottaa Oma poikanne/ Jussi / Hyvästi

Mandal Norja 30.9.1894 (Satamassa 28.9. – 4.10.1894)

Mantaali se 30 p. Lokakuuta



Rakkaat vanhempani, nyt aion piirtää teille muutaman rivin ja antaa tietää minun olostani. Hyvästi olen voinut terveyden ja kaiken puolesta.

Me lähimmä keskiviikkona Helsingööristä[11]  ja oli hyvä myötänen kannaalin[12], mutta tuarustaina[13] iltapäivällä rupesi tuuleen, että piti rueta pärijään seelejä[14] . Minä ja Jaakola tejimmä prammia[15] kiinni ja kapteeni (J. F. Salhström) seiso kajutan tykönä tykönä ja kaatu siitä maahan. Me luulimma että se lankesi [16] kun laiva slinkrasi[17] mutta kun me tulimma alas niin sitä kannettiin tievotonna kajuuttaan. Ei ollu kuin vähän henkiä enää jäljillä.

Se oli viijen aikana ja kymmenen aikana oli meidän kapteeni ruumissa. Sillon valtasi kaikkia outo tunne kun tyyry[18] tuli sanomaan, että ei oo meillä enää isäntää. Siinä minäkin näin kuinka pian tuo halpa ihminen menettää tarmonsa, kun terveestä miehestä kaatuu eikä oo voimia nousta enään ylös. Heti kuuen aikana tehtiin seelit kiinni ettei jäänyt ku märsyt[19] päälle, ja lähettiin tuleen Norjaa kohti. Tunti sitten ankrattiin[20] yhen pienen kylän tykö, josta mennee tiä kaupunkiin. Sieltä tuotiin arkku ja yksi mies pesi ruumiin pyhänä. Meijän pitää kaikkein mennä kantamaan kapteeni viimeisen kerran maihin. Täälä laivasa otetaan siittä valokuva kun se makaa arkusa, ja sitte viijään maihin. Sen vuoksi minä tämän kirijotin että kuuletta oikeen asian. Sitä kuitenkin puhutaan monella lailla niin kun Raahesa on tapana. Ei me vielä tiijä kuka tullee tyyryksi. Pjärkvisti (perämies Fritz Björkqvist) se tiätenki tullee kapteeniksi.

Minä näjin sillon yötä ennen unta, kun tämä laiva oli Pakhuusin[21] rannasa ja sielä oli kallaasit[22]. Heti ne pojat muisti minun uneni , kun styyrpuurivahti[23]  tuli alas ja me sanomma, että kapteeni sai slaakin[24].

Onko Heikkilä Jussi päässy merelle, ja ketä poikia siihen vaasalaiseen tullee? Sanokaa Jussille terveisiä ja Heikille ja kaikille muille tuttuille, Kaisalle, mummulle ja muffalle, Mattilaiskalle ja Viiklunskalle, Franseenin (Franzénin) palakollisille ja kaikille tuttuille, vain olkaa te enin terveytetty veljien ja siskoin kansa.

Hupasesti täälä aika kulluu. Päivät mennee ettei tiijäkkään. Kirijottakaa Spaniaan vastaus kirjeistä.

Hyvästi jääkää / Jumalan haltuun / kaikki siälä kotona. / Voikaa hyvin ja eläkää / tervennä toivoo / teitä aina kaipauksella / muisteleva poikanne / Jussi / Sanokaa Priitalle terveisiä / Hyvästi, hyvästi

Almeria Espanja 28.10.1894 (Satamassa 26.10. – 23.11.1894)

Almeria se 28 p. Lokak. 1894



Rakkaat vanhempani, nyt lähestyn teitä näillä muutamilla riveillä ja annan tietää, että olen voinut hyvin terveyden ja kaiken puolesta ja tätä toivon teidänki saaneen nauttia kaikkein omaisten kansa.

Meillä oli nätti reisu Noriasta tänne Almeriaan. Tämä on isollainen kaupunki, vaan ei me oo saanu käyä maisa kun piti maata kuranttiinia[25]  3 päivää ja saa nähä jos vieläkään päästään lassaamaan[26].

Meillä oli hyvällaista pyräkkää[27] kun me tulimma Atlantilla. Sielä tuntuu tuuli vähä enempi kum Kirkonlahesa[28] . Se näyttää vähä komialta kun meret vyöryy märsraakain[29] tasalla. Sitä ei merimiehellä oo muuta niin heleppua aikaa kun kovalla ilimalla. Sitte ku saahaan seelit päriätyksi[30], nii ei tartte kun ruorisa seisoa aina yhen tiiman[31]  vahisa. Me otimma jo ruoritäärnin[32] Itämeresä – minä ja Ruuttila ja Aunola.

Kyllä kai täälä nyt toimeen tullee kun tietää joka paikan laivasa. Toisen vuoroon se on helpompaa vain kyllä sitä sitten riennetäänki. Ja se onki kummaa täälä kun niin monta miestä on ja kaikki ykstuumasesti ottaa niin paljo ku hengestä irti lähtee. Vain sujuuki se työ, kun aina otetaan kiinni, täytyy paikkain antaa jäläkiin. Ei ne kulu sielä maisa niin hupasesti päivät kun täälä, vaikka mennee ettei tiijäkkään. Tämä näyttää olevan vielä koosa pysyvä laiva. Ei tartte kuin iltaa ja aamua pumpata kymmenen minuutin verran. Täsä on tuulipumppu joka pittää ”läntenä” kun vain tuulta  on.

Näkkee täälä monta kummaa jota ei Suomesa näje koskaan. Meki kun tulimma kanaalista ulos niin tuli vastaan suuri parvi pringareita[33]. Siinä oli monta sattaa ja ne nakkas ihtensä ylös syllän[34] korkuselle.

Ja sitte ku tultiin Piskajanlahden kohille niin näjimmä valaskaloja. Minä luulin että kallio siinä on kun se pängätti[35] ylös veestä. Niitä oli puolikymmentä. Se oli koko roisketta kun ne puhalteli vettä ilimaan.

Sitte ku tulimma Jjipraltaan[36] niin alako näkyä oikeita vuoria. Kranaatin[37]  vuoret näjimmä aivan selvään, kun ne ikuisen lumen peittäminä kohosivat ylös korkeuteen. Ja sen maailman vahvimman västingin[38]  – sitä kun kahto niin näytti, että sitä ei ihmiskäsi ole ikkään voittanu. Se oli niin vahvan näkönen.

Me oomma ankkurisa aivan kaupungin alla muuan kymmenen syltää rannasta. Nyt on pyhä eeltä puolen päivän, vain ei täällä pietä pyhää ollenkaan. Yhellä lailla ne aijaa nuilla purikoillaan[39] kun arkinaki. Sitä ei elläintä muualla rääkätä kuin täälä Spaniasa. Niin pienille elläimille pannaan suuret kuormat.

Vai on se Lumperiki[40] kuollu. Lakkauttaakohan seki kauppansa? Ja Branderin kauppa, häviääköhän seki sieltä? Taitaa hävitä kaikki liike kun vielä muutamia kaatuu. Hyvinkö sieltä mennee ihmisiä Ameriikaan? Ja tulleeko niitä hyvin pois sieltä?

Kapteeni meinaa että päästään Nevyorkkiin. Sielä näkis paljo tuttuja poikia, vaan sitä ei tiiä vielä vissiin[41].

Kirijoittakaa enempi että ois vähä lukemista ja kirijoittakaa asioita sieltä Raahesta. Sanokaa terveisä mummulle, muffalle, Häkliinskalle, Mattilaiskalle, Kaisalle, Priitalle, Franseenin palkollisille, erittäin Kustulle, vaan olkaa itse enimmin terveytetty. Jääkää Jumalan haltuun kaikki omaiseni, ja rauhaa ja terveyttä toivottaa teille kaikille teitä muisteleva poikanne Juho / Vastatkaa heti

Sevilla Espanja 6.1.1895 (Satamassa 28.11. – 11.1.1985)

Sevilla se 6. p. Tammik. 1895



Rakkaat vanhempani,  nyt lähestyn teitä näillä muutamilla riveillä ja annan tietää, että olen voinut hyvästi terveyden ja kaiken puolesta jota samaa toivon teillekki. Onko siellä kotona kaikki tervennä? Minä oon nähny unta monta kertaa teistä kaikista. Onko Fiija ja Ruusa kirijottaneet? Onko ne tervennä?

Meki lähemmä keskiviikkona eli Tuarustaina. Saa nähdä sattuuko kauniit ilimat kun  mennään Atlantin yli. On se mukavaki kun saa käyvä sielä aina mainittavasa kaupungisa.

Onko sielä Raahesa hyvin kylymät ilimat? Tääläki on aamusilla niin kylymä että vesi on jääsä, mutta päivällä on niin lämmin kun sielä kesällä. Saa nähä jos me pääsemmä Raaheen kesällä niin kun on kuulunu. Konstiki sano että tätä koriataan ja isomasto pannaan uusi. Vain ei sitä vissiin tiä miten se kääntyy.

Onko sielä enempi työtä ku ennenkään vai saako sielä miehet herrastella? Onko Klaase kirjottanut tulleeko se Suomeen kesällä vai menneekö Ameriikaan?

Miksei te vastannu sitä kirjettä, jonka saitta Sevillasta? Se ois joutunu hyvästi tänne. Me oomma ollu täälä viis viikkua eikä vielä oo ees aivan täyvesä lastisa. Ei teijän tarvitte jos toista viikon päästä kirjotatte vastauksen Nyorkkiin.

Onko Kalle käyny Ranseenilla? Miten siinä nyt jaksetaan? Onko Musta[42] hyvin komiana ja tykkääkö Kustu olla siinä?

Parrein kai minusta on täälä olla kuin siinä Ranseenilla. Jos kohta on kovempi työn puolesta, mutta muuten se on mukavampaa. Työnsä kun tekkee niin ei tarvitte kuulla kenenkään kurinoita.

Onko mummulla nyt piika kun Hanna meni poijes, ja miten ne voivat? Sanokaa paljo terveisiä heille ja sanokaa muffalle, että Jussa ajelee isolla liinalla. Sanokaa Mattilaiskalle ja Pietilän väelle paljo terveisiä ja Kaisalle ja Jemtaalin väelle paljo terveisiä. Viiklunskalle sanokaa että sanoo terveisiä Klaaselle ja Setille, vain olkaa itse enin terveytetty.

Eipä tähän nyt sovikaan muuta kuin hyvästi vain / Jumalan haltuun / hyvästi / hyvästi / teitä aina muistava poikanne / Jussi

New York USA 18.3.1895 (Satamassa 15.3. – 26.4.1895)

Newyork se 18 p. Maaliskuuta



Rakkaa vanhempani, nyt lähestyn taasenki teitä näillä muutamilla riveillä ja annan tietää, että olen voinu hyvästi kaiken puolesta, jota samaa Herran lahjaa toivon teillekki.

Kyllä täälä ei oo mittään hättää, kun sattuu niin kauniit ilimat kun mielläki oli heti Paniasta[43] lähtiisä ja oli välliin liianki tyventä. Meiltä meni kuuskymmentä neliä vuorokautta matkalla, ja hyvä oli että emmä joutuneet niihin myrskyihin, jotka on raivonneet tällä evustalla. Täälä oli menny yksi luusipaattikin[44] miehineen ja paljo laivoja menny karille. Sieläki Sevillasa oli yksi laiva marraskuusaki, myrsky senkin oli vieny Permuuttaan[45].

Kyllä täälä on paljo suomalaisia, meijänki laivasa on käyny aivan joka ilta. Ei minä oo vielä nähäny Sorvistua, vain kyllä se tullee laivaan käymään kun saa tietää. Täälä on hurinaa ja liikettä vaikka on huonoki aika saati sitte parempana aikana. Minä en oo käyny vielä kaupungilla että oisin nähäny mittään.

Heti ensi päivänä tuli kaksi merimiespappia laivaan. Me meemmä tänä pyhänä kirkkoon. Se pappi tullee rantaan ja sielä minä tappaan Sorvistonki. Kyllä se on lysti ku tappaa omia kansalaisiaan ja kuulee vieraasa maasa äitinkieltä puhuttavan.

…tuuli ja lunta tullee. Se on hyvä että otin niinki paljon vaatetta, kyllä ovat tarpeeseen.

Minä kirijotin Fiialle. Saapa kuulua onko sielä aika paraneen päin, niin kun ne sannoo. Sorviston Kalle sannoo, että tääläki aukiaa paljo työpaikkoja. Raahesa niitä ei taija aueta ikkään, kun se viimeinenki pantiin kiinni. Kyllä siittä taitaa tulla viimen samanlainen ku Pattijoki, ja hyvä oiski, pienenis verot!

… veri virtaa suonisa, mutta pian se käy niinki, että elämän Herralta loppuu ne luetut päivät. Niin sillon ei auta raha eikä mikkään, kun täytyy astua kohti ijankaikkisuutta ja mennä sen suuren tuomarin etteen, joka meijänki työstä palakan antaa sen jäläkiin kun teheneet oomma.

En minä tiijä muuta tällä kertaa kun jääkää Jumalan haltuun. Teitä aina kaipauksella muisteleva poikanne Jussi

Kristiania (Oslo) Norja 19.6.1895 (Satamassa 10.6. – 1.7.1895)

Kristiania se 19 p. Kesäk.



Rakkaat vanhempani, nyt lähestyn taasenki teitä näillä muutamilla riveillä ja annan tietää, että olen voinut hyvästi terveyden ja kaiken puolesta. Sitä samaa toivon teillekki. Saan kiittää teitä kirjeen eestä jonka sain illalla vastaanottaa.

Onko sielä Raahesa hyvin kauniit ilimat ollu mennä talvena? Meillä oli hyvin kauniit ilimat kun tulimma tänne ja oli reissumme kolomekymmentä seittemän vuorokautta.

Onko sinne Raaheen kuulunu hyvästikkö niitä poikia on lykästäny sielä kultalasa[46] Taas me taijammeki saaha Raahen poikia puuriin. Ketä hänestä tullee? Eikö Kallen tee mieli merelle? Vain ei tänne oo kivuloisesta kun on niin pitkä matka tohtoriin, vaikka ei sitä tiiä ketä tääläki kivuloisuus kohtaa.

Ei me tiiä vielä vissiin mihinkä me täältä meemmä, vain minä luulen että Englantiin ja sieltä Suomen puolelle.

Älkää ruvekko laittaan mittään vaatetta, kyllä minä täälä saan mitä tarvitten. Teillä on kylläksi kun laitatte niille toisille, jokka on kotona, koska sielä on niin ahtaat ajat. Jos ei mullakaan paljo oo vain sen verran että tuun toimeen. Ja nousseekohan tuo palakkakin kun tullee vuosi täyteen? Ja nousihan se kaheksaantoista kuuen kuukauen päästä. Ois sielä Ameriikasa saanu enämpi palakkaa kun ois ollu lykkyä päästä. Kirjoittihan se Ruusa mulle sinne, vain ei se puhunu mittään palaveluksestaan.

Eipä tähän enämpi sovikkaan, vain minä kohta toisen kerran kirijotan. Sanokaa kaikille tuttuille ja sukulaisille terveisiä, vain olokaa itse enin terveytetty. Sitä toivoo teitä aina rakkaudella muisteleva poikanne Jussi

Jk. Sanokaa Riihimäen Juholle terveisiä että tulla merille.

Matane Quebec Kanada 18.8.1895 (Satamassa 18.8. – 1.9.1895)

Matanne se 18 p. Elok.



Rakkaat vanhempani, nyt lähestyn teitä näillä muutamilla riveillä ja annan tietää, että olen vuoinut hyvästi kaiken puolesta ja samalla lailla toivoisin teillekki, sillä mitäpä elämämme oiskaan täälä iliman Korkeimman suojeluksetta, kun ei me ihte kykene ollenkaan vastaan seisomaan murheita ja vastoinkäymisiä voittaaksemme. Jäitä tullee osaksemme niin maalla kuin merelläki.

Meillä oli jokseenki kauniit ilimat kun tänne tulimma, vaikka eihän se niin oo ettei oo aina pahempiki ilima yhellä lailla kun sielläki. Meillä oli neliäkymmentä vuorokautta reisua Noriasta tänne ja oomma nyt ollu viikon haminasa eikä oo tullu ku kaksi roomun lastia lankkuja. Täälä on ollu lastaus hyvin hiasta kun ei oo pukseeria[47], joka tois roomut[48] sivuseen niin kun muualla on Ameriikan puolella.

Ei me tiiä vielä mihin me pääsemmä, vain oon aamuna kuullu että  Irlantiin se ois  vietävä tämä lasti. Sielähän kuulu tulevan hyvä vuosi kaiken puolesta, ja sehän onki pääasia ja ensimmäinen ja viimeinen huoli työmiehellä miten päästä sen pitkän ja kauan talaven poikki.

Sieltä kuulu että ruvetaan seminaaria laittaan, vain saapa nähä jos mennee myttyyn niin ku monet muutki hommat raahelaisilla on menny. Onko Kalle käyny Ranseenilla? Miten sielä voijaan? Onko sielä emäntä vielä pysty kynnesä ja hyvästikö siinä Kustu tykkää olla? Kallehan se onki ruvennu reisaamaan oikeen kovasti. Jos millon saan kirjeen niin on, että Kalle on Oulusa käymäsä.

En minä tiiä panna osotetta vielä vain käykää Aspegreenilta noutamasa. Täsä taitaa loppua jo paperiki jos ei lopeta, enkä minä tiijä nyt muuta tällä kertaa, kun jääkää hyvästi Jumalan suojeluksen alle. Teitä aina rakkaudella muistava poikanne / Jussi

Jk. Sanokaa terveisiä kaikille sukulaisille ja tuttuille vain olkaa itse enin terveytetty.

Galway Irlanti 26.9.1895 (Satamaan 25.9.1895)

Kalavee se 26 p. Syysk. 1895



Rakkaat vanhempani, nyt lähestyn teitä näillä muutamilla riveillä ja annan tietää, että olen voinut hyvin kaiken puolesta ja samaa toivon teillekki. Sillä mieleeni johtuu usein kun saapi rauhasemman hetken kaikki sielä kotona, ja tuntuu niin lystiltä kun alakaa hamina lähestyä, että kohta saahaan kirjeitä. En minä oo saanu vielä tänne kirjettä, vaikka on oltu kolme päivää. Meillä kun oli niin lyhyt reisu, että ne ei oo vielä ennättäneet tulla. Sitä meni kakskymmentä kolome vuorokautta Matannesta tänne ja oli jokseenki kauniit ilimat, vaikka sielä kuulu olevan välliin kovia tormeja[49]  ja olihan sinne samalla aikaa jäänykki Atlantille yksi oululainen.

Me lähemmä Pensakuulaan[50]  heti kun saahaan laiva klaariksi[51] ja taijamma tulevasa kuusa joutua lähteen. Oishan se ollu mukava käyvä Suomesa kesällä vain eipä sinne päässy. Liekkö niillä ollu hyvät fyyryt[52] niihin vaasalaisiin pojilla, jokka on lähteneet, ja ketä sieltä kaikkia on menny. Eikö Kallen mieli jo tee tänne? Ei sitä tartte hättäillä tänne tulon kansa, kyllä sitä ennättää sitteki. Näisä kun on vähä varttuneemmat voimat.

Kun kirijotatte Ameriikaan niin sanokaa multaki paljo terveisiä, ja sanokaa mummulle ja muffalle kans paljo terveisiä ja Mattilaiskalle ja Viiklunskan käskekää sanua Laaselle ja Kaisalle ja Priitalle terveisiä, vain olokaa minulta itse enimmän terveytetty. Teitä aina rakkaudella muistava poikanne / Jussi Kauppila

Jk. Kirijottakaa heti vastaus kun saatta tämän, niin joutuu tänne haminaan / Hyvästi hyvästi / Uni täsä tullee.

Galway Irlanti 9.10.1895

Kalvee se 9 p. Lokak. 1895



Rakkaat vanhempani, aivon piirtää teille muutaman sanan ja annan tietää, että olen voinut hyvin kaiken puolesta jota soisin teillekki. Ja sehän se oiski suurin ja paras lahja Herralta meille heikoille matkamiehille täälä, sillä me ei tiiä millon sattuu sairaus ja vahinko kohtaan. Ja että me aina kiitoksella muistaisimme niin kauvan kun saamma terveyttä ja kaikkea hyvää nauttia.

Iloni oli suuri kun sain kirjeen, jossa kuulin että siellä tervennä ootta, jota aina olen toivomasa. Te pyyättä multa valokuvia, vain tämä on niin huono paikka että tuskin täälä saapikaan. Ja jos sattus löytään semmosen niin ei tiiä minkälaisia niistä tullee. Ei ne aivo toisetkaan pojat ottaa täälä. Ne sannoo että otetaan sitte kun tullaan toisen kerran Euroopan puolelle.

Ja jos Jumala lykkyä antaa niin tottahan tuota saanee tulevana kesänä kahtella lapsuuden kotia ja tervehtää rakkaita vanhempiaan. Kyllä se ois ilon päivä kun tietäs, että nyt kohta näkkyy Suomen rakkaat kankaat ja kuuluu lintuin iloinen laulu. Sillä toivomuksella lopetan tämän kirjeen, ja Jumala sois sen tapahtuvanki.

Sanokaa kaikille tutuille paljo terveisiä vain olkaa itse enin multa terveytetty. Teitä aina kaipauksella muistava poikanne / Johan Kauppila / Hyvästi hyvästi ja Kaisalle ja Viklunskalle käskekää sanua Klaaselle terveisiä ja Mattilaiskalle ja Pietilän väelle Alatalolta paljon terveisiä.

Galway Irlanti 20.10.1895 (satamassa 22.10.1895)

Galvee se 20 p. Lokakuuta 1895



Taaskin lähestyn teitä rakkaat vanhempani sielä kaukana kotimaassa. Pitkä on matka välillämme ja vielä pitemmäksi se kohta tullee, vain toivoni on että vielä saamme lähemminki toisiamme nähdä. Me lähemmä tulevalla viikolla halakaseen sitä isoa merta, josa on niin monen pojan elatus ja hauta. Vain jos Herra lykkyä antaa että onnellisesti satamaan pääsee, niin saan lukia teidän käsistänne lähteneitä kirjeitä ja kuulla miten ootta voineet. Ei teijän tarvitte heti vastata kun saatta tämän. Meiltä mennee kuitenki siksi kauvan että se joutuu liian aikusin sinne, vain kun kirjotatte kahen eli kolomen viikon päästä niin se käy justiin.

Niitä höylänteriä joista isä kirjotti en minä ostanu  täältä. Ne ei ois pysyneet hyvänä laivasa. Ne tahtoo ruostua, kun ei oo täälä niin kuivat paikat kun maalla. Vain jos sitte kun Pensaguulasta tullaan sattuu saamaan niin minä ostan.

Eipä täsä tunnu olevan mittään erikoista kirijottamista, vain sanokaa terveisiä mummulle, muffalle, Mattilaiskalle, Pietilän väelle ja Priitalle ja Kaisalle, ja Viikluntin Klaaselle käskekää sanua paljo terveisiä ja kaikille tuttuille vain olkaa itse multa enin terveytetty ja terveisiä Kallelle ja Olokalle, Miinalle ja Annille. Arville ja Oskarille minä tuon lakin molemmille tulevana kesänä. Enkä minä tiiä muuta tällä kertaa kuin hyvästi / Herran haltuun / teistä erotettu / poikanne / Johan Kauppila

Pensacola Florida USA 19.12.1895 (satamaan 16.12.1895)

Pensacola Fla. 19 p. Jouluk 1895



Rakkaat vanhempani, aivon piirtää teille muutaman sanan, kun satun joutuun täälä niin rauhaisaan paikkaan kun lukusaliin ja vielä suomalaiseen. Me lähimmä käymään maisa niin tulimma tänne ja pastori sano, että täälä on vapaasti käytettävänä paperia ja läkkiä[53] niin rupesin kirjottaan. Ja ennen kun ehtin eemmäksi niin saan kiittää teitä kirjeen eestä, jonka sain vastaanottaa.

Heti kun pääsimmä haminaan ja kuulin, että kaikki ootta tervennä sielä kotona. Tervennä minäki oon ollu ja hyvästi voinu kaiken puolesta, jota toivoisin teillekki. Minä kirjotin Fiialle vastauksen kun sain siltä kirjeen. Tervennä sielä on kaikki, ja Fiia sanoo että Ruusa sai hyvän miehen ja tykkää olostaan sielä Eelyssä[54]. Ja taitaa sielä ollakki kauniit ja mukavat paikat. Saa nähä millon minä saan kirijottaa sieltä teille.

Ei teijän tartte äiti murehtia siittä arkusta, kun se ei oo sen arvonen ollenkaan, vanaha lautaloova ja minä tuon sen takasi kunnialla. Sanokaa terveisiä kaikille tuttuille ja erittäin mummulle ja muffalle ja Mattilaiskalle ja Priitalle ja pikkuveljille ja tyttöille, vain olokaa te multa enin terveytetty.

Teitä aina / muistava poikanne / Johan Kauppila

Pensacola Florida USA 9.2.1896 (satamasta 26.2.1896)

Pensakuula 9 p. Helmik. 1896



Koska taas on tilaisuus lähestyä teitä näillä muutamilla sanoilla ja tietää antaa, että olen voinut hyvin kaiken puolesta, jota samaa Herran kallista lahjaa  toivoisin teillekki.

Meillä on nyt lasti sisällä ja lähemmä tiistaina merreen, jos vain on myötäinen. Ja me tuumma jos Herra menestystä suo Englantiin Kuule[55]-nimiseen  paikkaan. Se on Hullen riveerin[56] suussa.

Multa tullee niin huonua tua kirijotus, kun on ruennu vähä särkee sormia ja on iso tukko, että ei taho pysyä pännä käjesä. Enkä minä tiijä mittään erikoista kirjottamistakaan, vaan sanon terveisiä kaikille tuttuille ja mummulle ja muffalle ja Mattilaiskalle, vain olokaa te itse eninterveytetty. Teitä aina muistavalta pojaltanne.

Kirijottakaa nyt mulle Englantiin melekeen heti kun saatta tämän kirjeen. Kirijota sinäki Kalle ja Oloka. Minä kirjottasin nykki kun ois käsi terve.

Ja vielä saan sanua hyvästi. Jääkää Jumalan haltuu kaikki omaiseni toivottaa poikanne / Johan Kauppila

Jk. Käykää noutamasa osote retarilta[57].

Hull Englanti 11.4.1896

(Satamaan 11.4.1896, siirtyi pian Gooleen)



Hull 11 päivä Huhtik. 1896



Minulle rakkaat ja aina muistosa olevat vanhempani, nyt piirrän muutaman sanan, koska vielä on tilaisuutta ja kunnialla olemma päässy perille. Ootta tainnu oottaa jo kauvanki tietua meistä kun oli niin pitkänlainen reissu. Kyllä me oisimma päässy hyvin pian tänne, vain rupesi viime taipaleella vastustaan, niin meni viiskymmentä viis vuorokautta.

Meijän pittää lassata[58]  täälä Hullesa vähä lastista ulos ennen kun päästään Kuuleen. Ei oo vielä kuulunu päästäänkö Suomeen vain koriataanko täälä. Saa nähä minkä ne tekkee. Kyllä se ois hyvä että pääsis Suomeen tänä kesänä.

Alakaa käyvä niin resuksi tämä laiva, vaikka saattavat sielä luulla hyväksiki. Vain ei piä puhua kellekkään, että saapi kippari [59] kuulla. Vain kyllä sitä vielä seelaa[60]  kun koriaa hyväksi, ja pittääki koriata jos mielii asuranssissa[61] olla.

Vain äläkää ruekko äiti murehtiin ja pelekään tyhjää, kyllä me vielä päriäämä jos Herra elämän päiviä antaa ja terveyttä niin kun tähänki asti. Oon ollu hyvin tervennä koko ajan sitte kun Suomesta lähin.

Kirijottakaa nyt heti vastaus tähän kun saatta, että joutuu tänne vain samalla osotteella ja sanokaa terveisiä mummulle, muffalle ja Mattilaiskalle ja kaikille tutuille, vain olokaa te itse enin terveytetty veljieni ja siskoin kansa. Taitaa paperi loppua niin pittää lopettaa. Hyvästi, Jumalan haltuun teitä rakkaudella aina muistava poikanne / Johan

Jk. Jos vain tullaan kotia niin minä tuon pojille lakkeja kun lupasin. Muistakaa ettette puhu kellekään siitä.

Goole Englanti 26.4.1896

Goole se 26 p. Huhtikuuta 1896



Rakkaat vanhempani, ikävällä ja kaipauksella saan tietää antaa teille, että meijän Suomeen tulosta ei tullukkaan mittään, kun tuli sieltä tieto että pittää mennä Ameriikkaan. Vain eikö tuo menne vielä neliä kuukautta niin kun on menny tähänkin asti, kun Jumala vain terveyttä ja elämän päiviä antaa. Ja onhan tuo kesänen aika vielä palatesaki, että ei tarvitte kylymän kansa tapella niin kuin viime kerralla, kun ei tahtonu turkit joutaa pois päältä ollenkaan. Ne oli hyvät kun minä otin mukkaan, vaan ne alakaa olla jo pikkuset että ei mahu päälle.

Suomesa se taas tullee koria kesä, josta me ei saa nähä eikä nauttia vähhääkään.

Se hamina (satama) johon me nyt menemmä on lähellä Matannea, vain en minä tiijä sen nimiä. Kun äijä (kapteeni) nousee ylös niin minä nouvan osotteen, jos sekkään vielä tietää sitä.

Onko se mun pankkikirijani kotona vai onko se vielä Viikin Liisun tykönä? Jos se on sielä niin antakaa olla. Sillä kun on asioita pankkiin niin se käyttää sitä samalla. Vain saatta te jos tahotta sen rahan niin noutakaa pois. Mulla oli tulijaisiaki jo ostettuna täälä, vaan mitenkäpä minä niitä nyt tuon kun se kääntyyki keula toisaalle päin.

Teillä onki joulu nyt kotona kun Ulla on poikinu. Minä en oo lehemän maitua saanu ku Noriassa viimeksi. Se on vain se kahellainen herkku, leipää ja kahavia ja kaffe ja leipää, että ei oo aina samallaista.

Vieläkö mummu ja muffa jaksaa tehä kaikki työn, vain joko niitä alakaa vanahuus haitata? Sanokaa niille paljo terveisä multa että minä syksyllä tuun Suomeen jos elän ja tervennä oon, ja Mattilaiskalle sanokaa terveisiä ja Pietilän väelle ja kaikille tutuille sanokaa multa terveisä, vain olokaa te itse multa sydämellisesti terveytetty. Teitä kaipauksella muisteleva / poikanne / Johan

Jk. Jos Klaase on kotona niin sanokaa paljo terveisiä.

Goole Englanti 1.5.1896 (satamasta 11.5.1896)

Goole 1 p. Toukok. 1896



Rakkaat vanhempani, nyt lähestyn minä teitä taasen tämän heikon paperin avulla ja annan tiedoksi teille, että olen voinut hyvin kaiken puolesta, jota samaa soisin teillekki. Ja saan kiittää teitä kirjeen eestä jonka sain vastaanottaa. Ja kuulin että kaikki voitta hyvin, ja mikäpä meille muu oiskaan niin tarpeellinen kun terveys ja kaikki tarpeet elämässämme.

Ei siittä meijän Suomeen tulosta tapahtunukkaan mittään, vaikka siittä oli puhe kun tänne tultiin. Ei se ollu mieluista kun piti lähtiä sinne nuurtiin[62] kouluammaan.

Syksyllä se on puhe tulla Suomeen, eli koriataan laiva Lontoosa, johon tuumma jos vain lykästää niin kun on toivottu. Ja onhan se kesänen aikaki, jos on niin kauniit ilimat kun mennä kevännä, niin kyllä sielä pullailee[63] mitä hyvänsä vanahallaki laivalla.

Minäki jouvun, kun sattuu, syksyllä tekkeen seminaaria, jota sinne puuhataan niin uskosta tehä.

Meiltä maksettiin tyyry[64] ulos täälä. Ei saattanu olla enää juomatta ollenkaan, vaan reuhasi päiväkauet päisään, niin äijän täyty panna pois. Kyllä seki mies on mennyttä kalua ja aivan viinan tähen, kun ei saata olla vähhääkään aikaa ihimisiksi. Tiennevätkö Raahesa mittään sen metkuista ja juonista mitä se on teheny. Meille tullee uus tyyry Lontoosta, vain en minä muista sen nimiä enkä tiiä mitä kantria[65]  se on, norialainenko vai engesmanni?

Enkä tiiä muuta tällä kertaa kun jääkää Jumalan haltuun. Kyllä me vielä näemmä toisemma jos Herra menestystä ja elämän päiviä antaa. Sanokaa terveisiä kaikille tuttuille ja mummulla ja muffalle ja Mattilaiskalle ja Kaisalle sanokaa terveisiä, vain olokaa te itse multa sydämellisesti terveytetty. Teitä rakkaudella ja kiitollisuudella muistava poikanne / Johan K.

id='' Saguenay St Etienne Quebec Kanada 14.6.1896 (satamaan 13.6.1896)

 

Saguenay se 14 p. Kesäk. 1896



Rakkaat ja aina mielesä olevat vanhempani, lähestyn taasenki teitä tämän kirjeen avulla ja annan tietää, että voin hyvin kaiken puolesta, ja hartain toivoni olis, että teilläki olis terveyttä ja hyvinvointia.

Taas me oomma sielä lännen kultalasa, vain tämäki seutu näyttää niin kolokolta kun Suomenki köyhät rannat. Meillä oli kauniit ilimat tänne tullesa, niin kun ne Atlantilla tavallisesti ovat.

Minä kirijotin sinne Mattilaiskalle Ealyyn Pensakuulasta ja oisin kukatiesi sielä, vain ei äijä antanu sitä kirjettä, jonka Fiija kirjotti, ennenku oltiin meresä. Ja oisin minä sitteki menny, vain oli käsi niin pahana, etten tohtinu mehtälle lähtiä. Se ois kukaties ruennu mätänemmään, vain ei siitäkään tiiä ketä sielä Ameriikasakaan lykästää. Kova työ se on sielä eesä niin kun merelläkin, vain se on merellä etua että pyssyy tervennä ja verevänä. Täälä Ameriikasahan nuo ovat kaikki pleikejä[66] kuin ”sumperi”. Minäki oon ollu niin terve koko ajan, että ei oo tarvinnu olla tiimaakaan kaijalla[67] koko ajalla.

Nyt me ainaki pääsemmä Suomeen, kun tämän reisun sais kunnialla tehyksi. Ei niitä oo isoja varoja sinne tullesa, vain tottahan tuota ellää kun vain on työtä vähänkään. Ja kuuluuhan sinne tulevan kun tehhään seminaarit ja fattihuusit[68] ,vain eihän sitä tiiä jos sieltä pääsee jo syksyllä ulos. Onhan sielä niitä manuaareja (hankkeita) jos kuinka monta ja lissää tullee kun tämäki joutuu.

Me saimma hyvin siivosen tyyryn siitä ruottalaisesta, vaikka olihan tuo Vikanteriki jonkulainen. Kirijottakaahan mitä se sielä hommaa, onko se ”Mupalla”[69] salavomiessä[70] ?

Sanokaa terveisiä mummulle, muffalle ja Mattilaiskalle ja kaikille tutuille, vain olokaa te itse multa enin terveytetty. Teidän aina / muistava poikanne / Johan Kauppila

Saguenay St Etienne Quebec Kanada 5.7.1896 (satamasta 5.7.1896)

Saguenau 5 p. Heinäk. 1896



Rakkaat vanhempani, taaski lähestyn teitä näillä muutamilla riveillä ja annan tietää, että oon voinu hyvin kaiken puolesta jota toivoisin teillekki.

Meillä on jo laiva lastia ja on meininki maanantaina lähtiä. Kun nyt pääsisimmä kunnialla Lontooseen, niin vois toivoa päästä kotia syksyllä, ja sittenhän tuota saattaa olla vaikka talavia kotona. Ne Raahen laivatkaan ei taija lähtiä syksyllä ulos, koska niien koriauksesta ei kuulu mittään. Ja tottahan tuota jotenki talaven yli pääsee, jos sielä jotaki työtä tullee. Niin kun sanotaan, seminaarit ja muut Fälmannin rahat[71] tullee käytäntään. Sielä onki syksyllä paljo poikia kotona, kun tullee Valtikastaki[72] väki kotia.

Miksei te kirijota siitä Klaasesta, mihin se on menny, onko se maalla vai merellä?

Eipä mulla oo mittään kirijottamista eikä oikeen jouvakkaan, kun on lähtö lähellä. Vain vastanempa se tuulee, että seelaamalla ei pääse mihinkään.

Minä paan tähän osotteen että ei tartte käyä hakemasa:

Sjöman Johan Kauppila

Russian Barque Amphitrite

London

England

C/o Russian Consulat

Saatta kirijottaa jo vastauksen heti kun saatta tämän. Ja sanokaa paljon terveisiä kaikille tuttuille ja mummulle ja muffalle ja Mattilaiskalle ja veljilleni ja siskoille, vain olokaa te itse multa enin terveytetty.

Hyvästi / Jumalan haltuun / eläkää tervennä ja / voikaa hyvin. / Sitä toivottaa / teitä aina muistava / poikanne / Johan Kauppila

id='' Lontoo Englanti 14.8.1896 (satamaan 10.8.1896)



 

London se 14 p. Elokuu



Koska taaskin sattu niin, että minä passasin suomalaiseen kirkkoon[73] täälä, niin rupesin kirjottaan vähän teille ja annan tietää, että voin hyvin kaiken puolesta, jota sydämmestäni toivoisin teillekki sielä kaukana kotimaasa, johon mullaki on toivo päästä.

Mutta se alakaa näyttää niin kun se kallistus toisin päin, kun äijä sano että se on ollu meininki retarilla koriata täälä ulukona. Ja se kysy meitä paikalleenki, vain ei taija Aspegreenin ”Muppa” antaa palakkaa niin paljo kun me tahomma. Ja sillon pittää ottaa vähä enämpi kun on hyvällä puolella.

Oishan se ollu lysti käyvä Suomesaki. Ei sitä vielä aivan vissiin tiiä miten se kääntyy, kun sitä asuranssimiehet (vakuutusmiehet) tullee syynään. Jos se ei raski ruveta koriaan täälä, niin se [laiva] tullee Suomeen. Frahtia se ei saa jos ei koriata.

Sanokaa paljo terveisiä kaikille tuttuille sielä ja mummulle ja muffalle ja Mattilaiskalle, vain olokaa te itse veljeini ja siskoini kans multa enin terveytetty. Teitä kaipauksella muistava poikanne J. Kauppila

Minä pyhänä kirijotan lissää.

Lontoo Englanti 6.9.1896

Londo se 6 p. syysk.



Suokaa anteeksi jos näin pitkän ajan perästä jouvun vastaamaan kirjettänne, jonka eestä saan kiittää siksi, mutta on menny niin kauvan kun en oo kirijottanu. Minä oon oottanu vissiä tietua sieltä kotua mihin sitä mennään, vaan ei sitä vieläkään kuulu.

Äijä sannoo että mennään Suomeen ja välistä että Ameriikaan, niin siittä ei saa yhtä selevää. Tämä koriataan hyväksi täälä, pannaan paljo pultteja, uusia lankkuja sivvuun ja uusi isotoppi[74] tullee ja kryyssiin[75] uusi riki[76].

Se äijä tahto meitä paikalleen ja lupas kolomekymmentä kuusa, vain ei me sillä lähteny. Niin sitte ku aika tuli täyteen[77] niin anto niin paljo ku me tahoimmaki. Vain ei meitä vielä mynsträtty[78]  oo ennen ku saahaan vissi tieto mihin täältä mennään. Vain jos se tullee Suomeen niin kun on ollu vähän puhe, niin minä tuun kotia käymään, jos kohta oon laivasaki. Vain en minä usko että se antaa Suomesa sitä palakkaa kun nyt. Meiltä mennee vielä monta viikkua täälä ennen ku päästään lähteen, kun on kaikki paikat hajallaan, ja lissää revitään kun mennään kuivaan tokkaan[79]. Kyllä siinä mennee ”Mupalta” tuhansia ennenku tämä ”sutna” on seelauskunnosa.

Kyllähän se taitaa meilläki mennä talavi sielä, jos niin sattuu että päästään Suomeen. Ja oishan sielä nyt vähä työnkuvaaki, kun ne tekkee sitä seminaaria ja muita köyhäintaloja. Ja sitte saattas lähtiä passilla[80]  kun kevät tulis. Ja nytki oisin lähteny ulukolaisiin, vain kun teki kotia mieli niin lähin tähän takasi.

Kovin paljo minä lorisen kaikkia, taijatta ikävystyä räknäämään. Vain sanokaa paljo terveisiä multa kaikille tuttuille ja mummulle ja muffalle ja Mattilaiskalle – ja oliko niitä muita, vain olokaa te itse multa sydämmmellisesti terveytetty. Teistä kaikista erotettu poikanne Johan Henrik  Kauppila / Hyvästi, hyvästi

Jk. Kirijottakaa heti vastaus niin se joutuu tänne ennen kuin me lähemmä.

Lontoo Englanti 13.9.1896 (satamasta 21.9.1896)

Lonto, se 13 p. syysk. 1896



Rakkaat vanhempani, saan teille kertua sen iloisen sanoman, että me kuulimma äijältä: nyt mennään Viipuriin täältä lastaamaan, niin minäki pääsen ainaki käymään kotona, jos ei talaveksi. Vain minä luulen että kyllä se mennee talavi kun kerran sinne tullaan. Meki oomma peliänneet jos se Ameriikaan lähtee, niin ei tiiä millon ois päässy kotona käymään, vain nyt minä kuitenkin tuun.

Ja kyllä minä luulen että sielä toimeen tullaan, jos ei niin suurta ulosmaksua[81] saakkaan. Ja ei sillä palakalla voi tulla kassaan vaikka kuin koittas, kun vain jotaki vaatetta ostaa niin ku minäki oon ostanu. Minä aina ennen aattelin, että kun minä maille pääsen niin minä en resusa oo, vaikka ei jäis penniäkään. Ja kyllä sitä aina merelle pääsee, kun vain pääsis mereltä sillon ku haluaa. Vaikka tääläki aina sitä sanotaan, että menishän sinne kun sieltä pääsis lähteen ulos.

On sieltä Viipurista vähän pitkänlainen matka aijaa kotia, vain ei se sitte maksas niin palijo kun ois pakettikulku. Meiltä mennee vielä viikon päivät ennenkun me jouvumma lähteen, kun ei oo paarlastia[82] sisällä, eikä isuatoppia oo ollenkaan. Vain palijo sitä viikosaki laitetaan kun kiire on.

Eikö sielä oo kuulunu, onko ”Muppa” pahjastunu kun mennee paljo koriaukseen? Täälä ovat arvelleet, että sais uuven sillä rahalla. Meillä oli puhe että tullee Himanka tyyryksi, vain se taisi olla tyhyjää hommaa, kun sitä ei oo vielä näkyny, ja Impi[83] on jo lähteny Suomeen. Meki oomma jo lähellä Suomia kun te saatte tämän kirjeen, ja saatatte vastata tämän kirjeen Viipuriin. Jos ootatta muutaman päivän niin se joutuu justiin tulolle, jonka Jumala sois onnellisesti päättyvän, että tervennä sais tulla sinne ikävöityyn Pohjolaan.

Enkä minä muuta tällä kertaa kuin jääkää Herran haltuun. Teitä aina muisteleva poikanne Johan Kauppila

Jk. Mummulle ja muffalle terveisiä.

Jjk. Alatalolta isälle terveisiä.



Viipuri Uuras Suomi (satamaan 7.10.1896)

Amphitriten saavuttua Viipurin satamaan Johan Kauppila matkusti kotiinsa Raaheen ja oli siellä seuraavaan kevääseen.

 

[1] Raahelaisalus Amphitriten kuva löytyy Kruununmakasiinimuseon alakerrasta.

[2] konstaapeli, toinen perämies

[3] tulliselvittämään

[4] mieliala

[5] kumara

[6] Espanjaan

[7] kynän

[8] köydet

[9] huonosti/väärin toimimista

[10] tyssäys, epäonnistuminen

[11] Helsingör, Tanska

[12] Juutinrauman salmi, kapein kohta 3,5 km

[13] torstaina

[14] reivaamaan eli vähentämään purjeita

[15] prammipurje

[16] kaatui

[17] kääntyi

[18] styrman, perämies

[19] märssypurje

[20] ankkuroitiin

[21] pakkahuone, nykyinen Pakkahuoneen museo

[22] juhlat

[23] toinen työvuoro

[24] halvauksen

[25] karanteenia

[26] lastaamaan

[27] tuulta

[28] nykyisen Kauneuskanavan alkupää.

[29] maston toinen tai kolmas poikittainen raakapuu alhaalta

[30] kerättyä kokoon

[31] tunnin

[32] ruorivuoron

[33] pyöriäisiä

[34] syli, 1,8 m

[35] puhalsi ilmaa

[36] Gibraltariin

[37] Granadan

[38] linnoituksen

[39] aaseillaan

[40]kauppias ja laivanvarustaja Johan Sivert Lundberg

[41] varmasti

[42] kalastajien käytössä ollut Pikkulahden saari, jossa Elias Kauppilalla oli venepaikka ja verkkolato. Nykyään Musta on maankohoamisen myötä kasvanut kiinni Maafanttiin.

[43] Espanjasta

[44] lousy boat, surkea paatti

[45] Bermudaan

[46] USA:n länsiosissa, kullankaivuualueilla.

[47] hinaajaa

[48] proomut

[49] myrskyjä

[50] Pensacola

[51] tullattua

[52] pestit

[53] mustetta

[54] Ely, Minnesota

[55] Goole

[56] Hull-joen

[57] laivanvarustajalta

[58] lastata

[59] kapteeni

[60] purjehtii

[61] vakuutuksessa

[62] pohjoiseen

[63] ryntäilee

[64] perämies

[65] maata

[66] kalpeita

[67] laiturilla

[68] köyhäintalot

[69] kauppias Johan Aspegren

[70] kirvesmiehenä

[71] Johan Fellmanin lahjoittama Raahen Porvari- ja kauppakoulun perustamisrahasto

[72] parkki Waltikka

[73] suomalainen merimieskirkko

[74] isonmaston huippu

[75] kryssimastoon

[76] takila: mastot, raa´at ja köysistö

[77] kahden vuoden pesti

[78] pestattu laivaan

[79] telakkaan

[80] passi oli edellytys pestinottoon ulkomailta

[81] lopputiliä

[82] laivan painolasti

[83] raahelainen parkki, myytiin Ahvenanmaalle 1895