Joulunviettoa Saloisten pappilassa

Raahen ja Saloisten (Salon) seurakunnan kirkkoherrana oli vuosina 1868 – 1886 rovasti Edvard Wilhem Borg (1830 – 1910). Hän aloitti papinuransa Limingan kirkkoherran apulaisena 1853, mutta siirtyi jo 1857 papiksi Lappiin, missä hän ensin toimi Inarin kappalaisena ja sen jälkeen vuodesta 1860 Utsjoen kirkkoherrana, kunnes 1866 erosi virastaan ja muutti Raaheen. Vuoden 1868 alussa hänet nimitettiin Raahen ja Saloisten  kirkkoherraksi, jota virkaa hän sitten hoiti yli 18 vuotta, kunnes keväällä 1886 siirtyi kirkkoherraksi Pieksämäelle. Vuonna 1873 kirkkoherra Borg sai rovastin arvon.

Rovasti Borg oli kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäinen puoliso vuodelta 1856 oli Hilma Johanna Malmberg (s. 1839). Tässä avioliitossa syntyi kymmenen lasta, joista kuitenkin kaksi kuoli jo lapsena. Vanhin lapsista oli Rosa Johanna Elisabeth (s.1857), joka 1877 meni naimisiin konsuli Fredrik Oskar Soveliuksen, tunnetun raahelaisen liikemiehen ”komerssi” Fredrik Soveliuksen pojan kanssa.

Ensimmäisen puolison kuoltua 1877, rovasti Borg meni seuraavana vuonna naimisiin tämän sisaren Carolina (Carolla) Vilhelmina Malmbergin (s. 1846) kanssa. Tästä avioliitosta syntyi neljä lasta.

Rovasti Borgin perhe muuttaa pappilaan

Raahen ja Saloisten seurakunnan kirkkoherrana rovasti Borg asui aluksi Raahessa ja muutti vasta keväällä 1869 Saloisten pappilaan, joka näihin aikoihin oli Raahen ja Saloisten kirkkoherran virkatalo – puutarhoineen ja viljelysmaineen. Rovasti Borgin oman perheen lisäksi, johon kuului silloin neljä lasta, muuttivat Saloisten pappilaan myös ”isoäiti” Johanna Malmberg, Temmeksen kappalaisen Herman Malmbergin leski, sekä hänen nuorempi tyttärensä Carolina eli Carolla. He saapuivat Vaasasta Raaheen tervehtimään Borgin perhettä, mutta jäivätkin vakinaisiksi perheenjäseniksi – Carolla myöhemmin rovasti Borgin puolisona ja Saloisten pappilan emäntänä.

Saavuttuaan Raaheen Carolla Malmberg aloitti vilkkaan kirjeenvaihdon Vaasassa asuvan sisarensa Maria Hartmanin kanssa. Tämä kirjeenvaihto jatkui läpi vuosikymmenien. Carolla, joka oli vilkas, iloinen ja huomiokykyinen henkilö, esitti kirjeissään usein hyvin yksityiskohtaisia ja hauskoja, sekä mielenkiintoisia kuvauksia aikansa ihmisistä ja tapauksista – kuvauksia, joilla on kulttuurihistoriallistakin arvoa.

Carolla muistelee

Carollan kauneimpiin muistoihin nuoruusajoiltaan – kuten myöhemmiltäkin ajoilta – kuuluivat joulunvietot. Antakaamme Carollan itse kertoa, miten joulu v. 1871 vietettiin Saloisten pappilassa:

”Myöhään aloitimme tänä vuonna joululahjain valmistelun niin että yötkin täytyi ottaa työajaksi. Yhtenä yönä meitä oli joukko tyttöjä valvojaisissa Mimmi Durchman´in luona, jossa olimme klo 4:ään saakka aamulla. Kolme muuta yötä valvoimme Rosan kanssa kotona pappilassa.  – Jouluaatto oli sunnuntaina. Lauantaina leivoimme Rosan kanssa torttuja ja touhusimme niin, että voikapustan varsi katkesi (kaksi kertaa, uuni oli kuumana, pelkäsivät sen jäähtyvän). Olimme jo hädässä, mutta Hilma tuli auttamaan ja klo 10 illalla saimme viimeiset tortut uunista. Sunnuntaina aamupäivällä leikkelimme koristeita joulukuusta varten, jokainen oman mallinsa mukaan. Päivällisaikaan otettiin joulukuusi sisään ja me aloimme koristella sitä tähdillä ja lipuilla, sitten pakkasimme ja suljimme lakalla kaikki joululahjat. Minä olin yksin mummun kanssa kamarissa (keltaisessa rakennuksessa) ja tullessani sitten pimeän pihan yli toiselle puolelle tapasin portilla kaksi joulupukkia, jotka kumarsivat ja toivottivat ”onnellista joulua”. Keittiössä oli mamma, joka järjesti jouluruokia, puuro oli jo padassa. Kun tulin saliin, oli siellä Hilma, joka kiirehti joulukuusta sytyttämään. Lapset olivat salissa iloisina ja odottavina. Joulupukki tuli sitten sisään kantaen tarjottimella torttutaikinasta leivottuja pukkeja ja ukkoja. Sen jälkeen tuotiin sisään Selman nukkekaappi kalustoineen ja nukkeineen. Hänen ihastuksensa oli tavaton. Muina lahjoina hän sai vielä ”jöröjukan” ruotsinkielisenä, esiliinan, hameita, vanttuita ym. Minä sain joululahjoina matkalaukun, kauluspussin, keltaisenharmaan leninkikankaan, jossa oli ruskeita rantuja ja ripsu reunassa, parin käsineitä, erinomaisen hienon kauluksen ja mansetit, tusinan paperikauluksia ja rintaneulan Callelta. Hän antoi sellaiset kaikille talon naisjäsenille mummusta lähtien palvelustyttö Anna-Kaisaan saakka. Ne maksoivat 25 p. kappale. Oli niin naurattavaa se Callen joululahjain osto. Hän sai 1 mk joulurahjarahoiksi ja sai tulla mukaan kaupunkiin ostamaan itse joululahjansa. Kun näin hänet kadulla hän juoksi luokseni ja sanoi: ”musteri anna minulle vielä 20 penniä, jotta voin ostaa kaikki lahjat.” Kotiin tultuamme hän näytti ostamansa joululahjat: niitä oli kolme punttia savukkeita rengeille, rumpu Gabrielille (maksoi 30 p), jota rumpua hän oli jo Raahessa Björkvisteillä niin ahkerasti kokeillut, ettei se enää antanut ääntä itsestään. Nauroimme Callen ostoksille kunnes pappa osti savukkeet Callelta ja hän sai tehdä uuden ostosmatkan kaupunkiin papan kanssa. Silloin hän osti rintaneulat ja lyijykynän. Niin sainhan minä vielä kudotun kaulapuuhkan ja valkoista puuvillakangasta.

Jouluaamuna sytytimme kynttilät kaikkiin pappilan ikkunoihin ja Rosa ja minä ajoimme kirkkoon, joka myös oli niin kauniisti valaistu.

Päivällisille olimme kutsuneet rouva Björkvistin lapsineen, ”Tante” Lack´en ja Salon lukkarin emäntineen. Me leikimme dominopeliä, jonka olin saanut joululahjaksi ja Rosan ”talvipeliä”, sormusleikkiä ja kaikenlaista. Myöhemmin illalla lauloi lukkari kauniilla äänellään muutamia psalmeja. Sen jälkeen söimme illallisen ja sitten piti jo lukkarin väen ja Björkvistien lähteä. Rosa ja minut kutsuttiin mukaan ajelulle. Me lähdimme mielellämme ja ajoimme kierroksen kaupungin ympäri klo 11 jouluiltana ja näimme monia joulukuusia, jotka täällä aina pidetään ikkunan edessä.

Toisena joulupäivänä olimme ”tansseissa” ja sen jälkeen olemme olleet kotosalla.”

-Martti Levón: Pappeja ja talonpoikia