Ihan ensimmäisen kerran ihanainen museomme esiintyi sanomalehdissä marraskuun alussa 1862, kun piirilääkäri C.R.Ehrströmin pamfletti Museumit julkaistiin. En nyt laita sitä tähän, kun se on niin pitkä ja perusteellinen. Ehrströmin pamfletti löytyy mm. digitoiduista sanomalehdistä (Oulun Wiikko-Sanomat 8.11.1862).

Varhaisin silmiini osunut uutinen on vuodelta 1866.

Oulun Wiikko-Sanomia 20.1.1866

Yksi Raahen monista Fiioista tai virallisesti Sofioista on kauppias Hajahnin tytär Sofia.

Museon visiittikorttialbumien henkilötiedot kertovat hänestä näin:

Rosa Johanna Elisabeth Sovelius, os. Borg 26.4.1857-19.2.1928

Takavuosina Matin ja Tepon hitistä Kaiken takana on nainen, väännettiin versio, Kaapin takana on nainen. Pakkahuoneen museon kuriositeettikaappia on aina nimitetty Rosan kaapiksi sen lahjoittajan konsulinna Rosa Soveliuksen mukaan. Niin kuin tässä on jo käynyt ilmi, kaappi ei suinkaan ole Rosan keräilyn tulosta, vaan puolisonsa konsuli Fredrik Oskar Soveliuksen. Eli kaapin takana onkin mies.

Alkuun, 1800-luvun alkupuolella, varoja kerättiin mm. heränneiden keskuudessa esimerkiksi pakanalähetyslaatikoihin, jotka jonkin ajan kuluttua piti poistaa, koska katsottiin vähävaraisten antavan sinne omia varojaan, vaikka kovin kipeästi tarvitsisivat niitä itsekin. Keräämistä jatkettiin kuitenkin hieman omin luvin.

Tässä kun on viime aikoina mainittu sana karanteeni meleko monta kertaa, heräsi etymologiasta viehtynyt museotantti pohtimaan sanan alkuperää. Karanteeni on sanana tuttu jo vuoiskymmenten takaa. Olisinkohan ensimmäisen kerran törmännyt siihen lukiessani jotain Tintti-sarjakuvaa joskus 1970-luvun alussa. Jaahas, asia täytyy tarkistaa. Kaikki Tintit on kyllä tullut luettua varmaan kymmeniä kertoja. Haa, nythän on hyvää aikaa palata Tintin seikkailuihin, kun iltamenot ovat tyystin lopahtaneet.

Eikö kuulostakin ihan kuin koululaisten nimiltä tuolta noin sadan vuoden takaa? Kyllä vaan, mutta en meinaa tarinoida koululaisten puuhista vaan pyydän nöyrimmästi saada kiinnittää arvoisien lukijoiden huomion raahelaisten paattien nimiin. Tai joihinkin niistä. Laivojen nimien tutkaileminen on kyllä hirmusen intressanttia puuhaa. Laivan nimien tutkimusalalla on ihan oma nimikin, se on nautonomastiikka, ah!

Raahe, tämä meidän ihana kotikaupunkimme ei suinkaan ollut entisaikaan mikään pahanen syrjäkaupunki, vaan laajaa kansainvälistä kauppaa tekevä dynaaminen toimija. Asukkaita ei ollut kovin paljon, mutta eipä niitä ollut kyllä muissakaan kaupungeissa, lukuun ottamatta Turkua. Asukkaita oli pari ensimmäistä vuosisataa ihan muutamia satoja. 1700-luvun lopulla asukasluku läheni tuhatta asukasta. Sodat, nälkävuodet ja muut kurimukset rokottivat väkilukua välillä. 1800-luvulle tultaessa ja olojen vakiintuessa mm. kaamean kaupunkipalon jälkeen alkoi kaupunki hiljakseen kasvaa.

MEHILÄINEN 1837 Tammikuulta

MUISTELMIA BRAAHEN ELI SALOSTEN KAUPUNGIN ASIOISTA *

*Ruotsin kielellä 1759 nimen tietämättömältä mieheltä kirjotettuja, sitte muilta lisättynä, suomennettawaksi ja tähän pantawiksi hywäntahtosesti Braahen kaupungin arkiivasta minulle lainatuita.