Jos purjelaivakauden Raahessa opo suositteli ammatinvalinnanohjauksessa merimiehen ammattia, niin uraputken aukaiseminen ei ollut kovinkaan hankalaa. Ensin piti vaan silmä tarkkana tiirailla, milloin merimieshuoneen (nyk. Pakkahuoneen museo) lipputankoon nousi lippu, sillä se oli merkki siitä, että johonkin laivaan tarvittiin miehistöä. Raahen kokoisessa kaupungissa kaikki varmaan kyllä tiesi, mikä paatti milloinkin oli lähdössä ja kiivaimpaan aikaanhan niitä lähti ihan solkenaan.

Eräs Lovisa-Louise

Loviisan päivä lähestyy. Entis-Raahessa Lovisa näyttää olleen sangen suosittu, erityisesti toisena nimenä. Nykyään nimeen törmää harmillisen harvoin. Huomattavasti yleisempi on nimen johdannainen tai oikeammin siitä pätkäisty Iisa. Ehkäpä joku arvoisista blogimme lukijoista tietää kuitenkin ainakin yhden Loviisan, sen niskavuorelaisen? Kuuluu ehdottomasti yleissivistykseen.

Seuraavassa erään Lovisan elämästä.

Tiedättekös arvoisat museuumiblogin lukijat, että Raahessa on ollut, ainakin paperilla, alue nimeltä Pauharanta? Tuo kovin viehkosti nimetty paikka oli Rantakadun ja kaupunginlahden eli Pikkulahden välisellä kaistaleella, Pakkahuoneen pohjoispuolella.

Uusi Suometar 15.4.1869

Raahesta kesänviettokaupunki

Kun eräs Suomen Matkailijayhdistyksen virkamies tuonnottain kävi täällä Raahessa, hän lausui huomattavan ajatuksen. Hän ihastui kaupunkiimme, sen läheiseen asemaan mereen nähden ja varsinkin niihin näköaloihin, jotka avautuvat Rantakadulta. Ja hänen ajatuksissaan syntyi miellyttävä tulevaisuudenkuva Raahesta: mainio kesänviettokaupunki!

Lähes kaikkitietävä Heikki Impivaara kirjoittaa julkaisussaan Lisiä Raahen kaupungin historiaan seuraavasti: Että Bruncrona olisi haudattu Raaheen, ei pitäne paikkaansa.