Carl Mentzer - taannoinen pormestarimme

Ylioppilasmatrikkelin mukaan Carl Mentzer syntyi ilmeisesti Kokemäellä 14. huhtikuuta 1736. Hänen vanhempansa olivat henkirakuunarykmentin luutnantti Gustaf Mentscher ja Maria Christina Ritze. Carl Mentzer opiskeli Porin triviaalikoulun jälkeen Turun akatemiassa. Ennen uraansa Raahessa hän työskenteli mm. Turun hovioikeuden ylimääräisenä kanslistina ja varanotaarina sekä Pohjanmaan talousvaltuuskunnan vt. sihteerinä.

Onko mystillisen valokuvan arvoitus kenties ratkaistu?

Museotantillla on tässä vuosikymmenien aikana kasautunut mielen sopukoihin ja erinäisiin muistikirjoihin kiehtovia aiheita osastolle ”Tätä pitäisi joskus tutkailla”.  Toisinaan ihan muita asioita tutkiessa kohdalle osuus sattumalta joku asia/esine/artikkeli/muu johtolanka, joka toimii tällaisen ”sitten joskus” –aiheen siirtäjänä jonon alkupäähän. Tämän blogin aihe on juuri semmoinen, varmaan kolmekymmentä vuotta askarruttanut arvoitus, jonka ratkaisu löytyi ihan sattuman kautta. Uteliaisuus kannattaa, etten sanoisi!

Ovet Porvariskodin jouluun avautuvat Annanpäivänä 9.12.

Annanpäivänä, juuri jouluvalmisteluiden ollessa aluillaan, avautuvat ovet Soveliuksen talon yläkerran Porvariskodin jouluun. 1800-luvun jouluperinteet ja –tarinat heräävät henkiin tunnelmallisessa, hämyisästi valaistussa porvariskodissa, missä salin kuusi on koristeltu aikakauden koristein ja kynttilöin, pöydillä on runsain määrin perinteisiä joulun herkkuja aina nisupukeista tryffeleihin, köökissä tuoksuvat mausteet ja ruokasaliin on laitettu joulukattaus hyasinttiasetelmineen.

Pönkkähameet, lasi-ikkunat ja muut verotettavat ylellisyydet

Teemme tiettäwäxi, että Me olemma murheella hawainneet kuinka iso-elämä ja ylönpalttisuus erinomattain näinä wiimmeisinä aikoina on niin peräti ylikäden saanut että ne löyttään enimiten kaikisa huoneisa, ja on sen kanssa nijn kauvas tultu että moni pitää sen yhtenä luultuna kunniana, että elää isolla, paljonmaxawaisella ja ylönpalttisella tavalla, ja että usein se köyhempi ja halvempi taistelee edusta siinä asiassa sen rikkaamman ja isommasa arwosa olevan kanssa… Kaikkein Kansakuntain Historiat eli entisten aikain Muisto-Kirjat todistavat, että nijn kauvan kuin tasainen elämä

Janika, keisarin suuteloima

Perheen tyttäristä muistamme erityisesti sen Catharina Serafian, joka oli aivan megalätkässä keisari Aleksanteri Ykköseen, joka vieraili heillä tovin syyskuussa 1819. Ja sen Allun kauppias Friemanille antaman sormuksen, jolla Catharina raaputteli ikkunaansa. Ikkunaruutu Pakkahuoneen museon yläkerrassa, vinkvink.

Pekka-patsas 135 vee!

KAIKU 24.4.1886 Pietari Brahen muistopatsas Raaheen. Jo useita vuosia on Raahessa kokoiltu varoja muistopatsaan hankkimista varten kaupungin perustajalle Pietari Brahelle. Nyt on, kuten H.D:lle Raahesta kirjoitetaan, kuvanveistäjä Runebergiltä, joka par’aikaa valmistelee Brahen –patsasta Turkuun, tiedusteltu, millä ehdoilla hän olisi taipuvainen valmistamaan puheena olevan kuvapatsaan. Runeberg on luvannut 10 000 markasta toimittaa pronssivalelman Turkuun pystytettävää kuvaa varten tekemästään luonnoksesta.

Töttöröö! Ankkurit ylös, snaupriki Hoppet lähti Raahesta Välimerelle 30.8.1768

Museotantti on moninaisia kertoja jauhanut yhdestä virallisen historia virheestä, siis siitä milloin eka raahelainen laiva lähti maailmalle oikein luvan kanssa. Vuoden kerrotaan olevan 1770, mutta sehän ei pidäkään paikkaansa, vaan vuosi on 1768. Tarkka lähtöpäivä löytyy Oulun tullikamarin lähteneiden ja saapuneiden laivojen luettelosta, joka taas löytyy Kansallisarkiston Oulun toimipisteestä. Tuo aiemmin Oulun Maakunta-arkistona tunnettu laitos on ihan mahtava paikka, niin kuin kaikki arkistot ylipäätään.

Satunnaisia engelsmanneja Raahessa kesällä 1873

Museotanttia kiinnostaa kovasti tietää, mitä entisaikaan, menneinä vuosisatoina ja miksei kymmeninäkin on Raahesta kirjoitettu. Erityyppiset tilastolliset julkaisut ovat oivallista luettavaa, samoin erilaiset matkakertomukset. Erityisen ihastuttavaa on, jos pääsee lukemaan yksityistä kirjeenvaihtoa, jossa luonnehditaan myös raahelaisia ihmisiä. Aina silloin tällöin digitoitujen julkaisujen parissa seikkaillessa tulee vastaan yllätyksiä.